Meidän Perhe 3/11 kirjoitus perheen isän masennuksesta kosketti!

[soutaja airotta]

luin sen oikein "ahmien" ja kyyneleet tuli silmiini isän kuvaillessa masennustaan. samaistuin, ainoa että olen perheen äiti, ja tuntuu etten "saa" olla masentunut vaan kaikki lähestulkoon on minun vastuulla. mies ei ota vastuuta perheestä,muutakuin rahallisesti:/

Arvostan suuresti sitä kirjoituksen vaimoa/äitiä,kuinka ymmärtäväinen hän onkaan! rakkaus ja arvotus täytyy olla suuri miestään kohtaan,samoin kuin empatiakyky.

halusin mieheni lukevan sen,hän luki ja sanoi sen jälkeen : "no mitä mun ny pitäs tohon sanoa?" . pettymys suuri,jos ei kirjoitus mitään ajatuksia herättänyt

monasti olen mietttinyt etten kertakaikkiaan jaksa enää ja soitan itseni hoitoon,ehkä mies sitten ymmärtäisi tilanteeni.

 

["noh"]

Kirjoitit sen itsekin, että äitien ei ole "lupa" masentua ja väsyä. Se osoittaa vain heikkoutta. Miehillä on lupa olla koti-isiä, uraohjuksia tai siten masentua hyvän vaimon tukiessa aina.