meidän parisuhde on varmaan mennyttä...

["surullinen"]

toki meillä on tässä ollut melkein 3vuoden rakennusprojekti, mutta ollaan jo vuosi asuttu..

kaiken kertoo mun mielestä eilinen:
mies istui tietokoneella pelaamassa pasianssia, minä luin sängyllä kirjaa.
yhtäkkiä mua alkoi itkettää ja sanoin miehelle, että mulla on niin paha olla.
mies sitten siihen, että "älä nyt taas dramatisoi."
mä sanoin, että ei tää oo mitään dramatisointia, et mulla on paha olla.
mies siihen et joojoo, niin aina. ja jatkoi pelaamistaan muina miehinä, ei edes katsonut muhun saati tullut halaamaan ja lohduttamaan.
musta tuntuu että toi rakentaminen vei siltä tunteet.

 

["Pöljä"]

[QUOTE="surullinen";22704777]toki meillä on tässä ollut melkein 3vuoden rakennusprojekti, mutta ollaan jo vuosi asuttu..

kaiken kertoo mun mielestä eilinen:
mies istui tietokoneella pelaamassa pasianssia, minä luin sängyllä kirjaa.
yhtäkkiä mua alkoi itkettää ja sanoin miehelle, että mulla on niin paha olla.
mies sitten siihen, että "älä nyt taas dramatisoi."
mä sanoin, että ei tää oo mitään dramatisointia, et mulla on paha olla.
mies siihen et joojoo, niin aina. ja jatkoi pelaamistaan muina miehinä, ei edes katsonut muhun saati tullut halaamaan ja lohduttamaan.
musta tuntuu että toi rakentaminen vei siltä tunteet.[/QUOTE]


JSS ku se ei jaksa 24/7 olla lohduttamassa draamakuningatartaan

 

["kitti"]

meilläkin mieheltä kadonnu tunteet ja kaikki rakentamisen myötä....

 

["Lila"]

Onhan niitä parisuhdeterapioita. Ei kai nyt tuossa vaiheessa kannata vielä luovuttaa.

 

[too twins]

[QUOTE="kitti";22704834]meilläkin mieheltä kadonnu tunteet ja kaikki rakentamisen myötä....[/QUOTE]

Meillä ei ole edes rakennettu ja ihan kaverisuhteessa nykyään eletään....

 

[lkj]

(((Halaus)))))

Tiedän tunteen Mä itkin ja kerroin miehelle, kuinka mun on paha olla enkä edes enää oikein tiedä miksi pitäisi jäädä tähän suhteeseen...Mies siihen, että onko tästä pakko puhua just nyt kun hän ei jaksa (eikä mulla ole tapana turhia ruikutella). Sanoin, että sanoo sitten kun mun sopii kertoa pahasta olostani ja sen syistä...Siitä on nyt kaksi vuotta ja yhä odotan...Uudelleen en jaksa ottaa puheeksi enkä haluakaan, kun yksi pääongelmista on miehen välinpitämättömyys mua kohtaan. Kai sekin jotakin kertoo, etten edes jaksa enää välittää, tunteet on kuolleet. En oo sitten kuitenkaan saanut lähdettyäkään, vaikka fiilikset yhä samat. Tuntuu kurjalta olla toiselle täysin yhdentekevä

 

[hmph]

Miten teillä seksi toimii? Kysyn myös muilta samassa tilanteessa olevilta, en pelkästään ap:lta...

Ei kai tuossa auta muu kuin ehdottaa välieroa tai pariterapiaa, kumpaanko mies tuossa tilanteessa suostuu.

 

["essi"]

Jep sama täällä. Turha kuvitella edes että voisi KESKUSTELLA, saati saisi välittämistä, halauksia tms. Hyvä jos takaisin halaa jos mä halaan sitä... Kämppiksiä lähinnä ollaan, vapaa-aikaa ei vietetä yhdessä tms. Ja seksi? Siitä on jo kuukausia.

 

["kitti"]

Miten teillä seksi toimii? Kysyn myös muilta samassa tilanteessa olevilta, en pelkästään ap:lta...

Ei kai tuossa auta muu kuin ehdottaa välieroa tai pariterapiaa, kumpaanko mies tuossa tilanteessa suostuu.

meillä seksiä on noin 3-4kertaa vuodessa.... hyvää seksiä kyllä mutta aivan liian harvoin...

 

[surullinen ap]

Miten teillä seksi toimii? Kysyn myös muilta samassa tilanteessa olevilta, en pelkästään ap:lta...

Ei kai tuossa auta muu kuin ehdottaa välieroa tai pariterapiaa, kumpaanko mies tuossa tilanteessa suostuu.

seksiä ollut viimeksi joskus varmaan 3kk sitten jos sillonkaan, en muista. mies pihtaa. mä olen sille itsestäänselvyys ja taloudenhoitaja, sanoo rakastavansa ja väittää että mussa ei oo mitään vikaa, mutta mitä helvettiä tää sitten on?! olen se aivan sama ihminen edelleen johon mies palavasti rakastui vuosia sitten. kaikki kuoli rakennusprojektin aikana.

 

[saman kokenut]

Onko teillä ap pieniä lapsia? Ja oliko rakennusprojekti palkkatyön ohessa? Joskus käy niin, että liika uupumus tappaa kaikki tunteet ja niitä on vaikea saada takaisin.

 

[surullinen ap]

Onko teillä ap pieniä lapsia? Ja oliko rakennusprojekti palkkatyön ohessa? Joskus käy niin, että liika uupumus tappaa kaikki tunteet ja niitä on vaikea saada takaisin.

6v lapsi.. ja kyllä, rakentaminen tapahtui palkkatyön ohessa..
en tiedä mistä lähtisin kyselemään jotain terapiaa, tää on niin pieni ja kuppanen kylä et järjestetäänköhän täällä edes sellaista.. ja toisekseen tuskin toi suostuu sellaiseen lähtemään.. ja jos lähteekin, niin tuskinpa vaikuttaa siihen mitenkään.

 

["huoh"]

Ehkä se on vaan väsynyt? Ei tarvi mitään sen suurempaa ongelmaa olla. Naisilla on se ikävä tapa että kaiken pitää liittyä itseensä ja kaikki asiat käännetään niin et jollain tapaa on naisen ongelma. Siis ehkä mies on väsynyt. Se ei tarkoita sitä et se on välinpitämätön. Ethän säkään väsyneenä jaksa olla aivan 100% läsnä ja skarppina jokaista miehen mahdollista mielihalua kohti, eikä se tarkoita että sä et enää välittäisi miehestä. Aloita ensi kerralla keskustelu sillä että sanot ihan selvästi ja näillä sanoilla: "Sun ei tarvi tehdä mitään. Mä en halua että sä ratkaiset tätä ongelmaa. Mä en odota sulta mitään toimenpidettä. Mä haluan vaan puhua ääneen mun pahasta olosta, voisiko kuunnella?". Miehet nimittäin usein luulee et jos nainen alkaa poraamaan ja selittämään pahasta olosta että se on joku heille sysätty ongelma johon on löydettävä sillä sekunnilla joku ratkaisu tai välittömästi keksittävä toimenpide jolla se korjataan. Eikä nainen usein sitä tarkoita, nainen haluaa vaan keskustella ja purkaa sitä pahaa mieltä silläkin tavoin.

 

["joo"]

Hitto kun mies tekee päivät palkkatyötä, rataa raksalla illat. Sitten kun olisi pieni vapaa hetiki, niin vaimo rupeaa itkulla hakemaan huomita ja rapsutusta. Kyllä varmaan ero tulee!

Kyllä mäkin haluaisin mieheltäni enempi aikaa ja huomiota, mutta remontti, 4 lasta ja palkkatyö varmaan vie voimi häneltä. Olisi kohtuutonta vaatia joka ilta vielä mua paapomaan, niin ihanaa kuin se olisikin.

 

[surullinen ap]

[QUOTE="joo";22705291]Hitto kun mies tekee päivät palkkatyötä, rataa raksalla illat. Sitten kun olisi pieni vapaa hetiki, niin vaimo rupeaa itkulla hakemaan huomita ja rapsutusta. Kyllä varmaan ero tulee!

Kyllä mäkin haluaisin mieheltäni enempi aikaa ja huomiota, mutta remontti, 4 lasta ja palkkatyö varmaan vie voimi häneltä. Olisi kohtuutonta vaatia joka ilta vielä mua paapomaan, niin ihanaa kuin se olisikin.[/QUOTE]

olipa ikävä viesti.
mies ei enää vuoteen ole raatanut raksalla iltoja, koska ei ole enää raksaa vaan koti, jossa minä nyt puolestani raadan kaikki illat päivätyön päälle. en mä rakennusaikana vaatinut mieheltä MITÄÄN.
jos joka ilta pitäs PAAPOA kuten asian ilmaisit, niin menis hermo kaikilta. mut vois paapoa edes kerran 3vuodessa??!!

 

["sone"]

Miesten päät ei toimi niinkun naisten. Jos haluat keskustella vakavasti, ota asia esille ja sen jälkeen oot ihan normaalisti omissa oloissas ja ootat et mies on valmis puhumaan, annat tilaa. Miehet usein kokee reviirinsä uhatuksi jos nainen puskee vauhdilla lähelle ja haluaa "keskustella vakavasti". Ja tilanne on vielä pahempi jos ilmassa on jotain stressitekijöitä kuten rakennus tai työongelmia jne.. Nuo jutut vie niin paljon tilaa miehen ajatusmaailmasta ettei sinne mahdu juuri muuta, ennen kuin rakennus on valmis tai työt hyvällä mallilla.

Ja joskus täytyy vaan venyä ja venyä, odottaa vaikka että se talo on rakennettu. Sitten jos ei asiat mihinkään muutu eikä mies omasta tilastaan huolimatta suostu kohtaamaan parisuhteen ongelmia niin on aika erota.

Miehet ei kestä naisen itkua jos on tottunut että oma äiti on ollut se perheen vahva roolimalli. Se tekee pientä paniikkia että alkaa ko tuo vahva ihminen tuossa vierellä murtua, joudunko pitämään yksin kaiken kasassa jne.. Tai sitten on vaan niin stressaantunut ettei jaksa kuunnella.

Ja vielä viimeinen ikävin vaihtoehto, mies ei enää rakasta.. Toivotaan ettei näin ole.

 

[eerik]

[QUOTE="Lila";22704847]Onhan niitä parisuhdeterapioita. Ei kai nyt tuossa vaiheessa kannata vielä luovuttaa.[/QUOTE]

Huono, eli tunteeton mies ei muutu terapiassa paremmaksi.

 

[surullinen ap]

tilanne kärjistyi eilen niin pahaksi, että huusin miehelle että vihaan sitä. kaikki tunteet vaan tuli pintaan ja se epätoivo ja tuska ja kaikki ja huusin vaan et vihaan sua niin paljon... sen jälkeen ei olla puhuttu mitään ja en edes tiedä missä mies tällä hetkellä on.. onneksi lapsi on joululomaa viettämässä mummolassa niin ei tarvitse tällaisessa helvetillisessä tilanteessa olla viattomana mukana.

 

[hmph]

tilanne kärjistyi eilen niin pahaksi, että huusin miehelle että vihaan sitä. kaikki tunteet vaan tuli pintaan ja se epätoivo ja tuska ja kaikki ja huusin vaan et vihaan sua niin paljon... sen jälkeen ei olla puhuttu mitään ja en edes tiedä missä mies tällä hetkellä on.. onneksi lapsi on joululomaa viettämässä mummolassa niin ei tarvitse tällaisessa helvetillisessä tilanteessa olla viattomana mukana.

Ehkä tauko tekeekin hyvää. : /
Kunhan miehesi ei ole nyt mennyt toisen naisen luo...

 

[et ole ainut]

meillä tilanne kanssa samanlainen,paitsi ei mitään rakennusprojekteja. olin miehelleni kaikki kaikessa, vielä pari vuotta sitten.nyt yhdessä vähän yli 4 vuotta, 1 lapsi, ei noteeraa enää mitenkään minua. seksi on ok ja sitä on riittävästi,muuta yhteistä ei juuri ole.
otin sormuksen pois vähän aikaa sitten ja sanoin että saa nukkua sohvalla, mies ei kommentoi, nukkuu vaan sohvalla.
olen 10 vuotta nuorempi, mielestäni kaunis ja hoidan kodin ja lapsen hyvin jne. mutta miehen kiinnostus meni jossain vaiheessa, en tiedä missä enkä miksi.
odotan vain sopivaa kohtaa milloin lähteä, siihen asti käyttäydyin kuin hän olisi ilmaa minulle,niinkuin minä hänelle.