Meidän lapsi on ihan hirveä huutaja!

[Mitä tehdä??]

Joskus tuntuu, että kenenkään muiden lapset ole tuollaisia kiukkupusseja, kuin tuo meidän tyttö 11kk.

Se huutaa ihan joka asiasta. Koko ajan saa olla hiljentämässä ja paapomassa, jollain viihdyttämässä. Ja en usko, että on vielä tähän ikään mennessä oppinut, että huudolla saa jotain. Siitä ei pitäisi olla kiinni.

Lähinnä mietin, miksi pitää joka asiasta huutaa kurkku suorana.

Kylvystä pois nouseminen, pyyhkeeseen kuivaus, jopa vaipanvaihto ja hoitopöydälle selälleen laskeminen. Hampaiden harjaus, ruokaliinan laitto, kasvojen pyyhkiminen, pukeminen, autossa istuminen... Kaikesta tulee huuto.

Mulla vaan jotenkin alkaa mennä hermot ihan kestona. Joskus en jaksa enää edes sanoa nätisti, vaan sanon takaisin, että "huuda sitten" tai jotain. Päivässä on lukemattomia tilanteita, mistä pitää huutaa.

Onko muilla tällaista? Mitä hittoa tälle pitäisi tehdä, kun omat hermot alkaa olla riekaleina, kun koskaan ei ole hyvä!

Ja meillä on siis tosi temperamenttinen, vilkas ja jatkuvaa huomiota vaativa lapsi.

 

[anneka66]

Toi sun viimeinen lause onkin vastaus siihen, mistä huuto johtuu. Lapsesi on temperamentiltaan sellainen, että ärtyy ja reagoi nopeasti. Meidän poika on ollut vauvasta asti samanmoinen, joten tiedän miltä tuntuu :hug: Lukaisepas kirjallisuutta lasten erilaisista temperamenteista. Voimia pikku äkäpussin kanssa!

 

[ap]

Kiitos, mutta mitä olisi käytännön neuvoja? Onko vertaisia?

 

[Lentokala]

Kuullostaa tutulta!
Meillä kuopus oli / on kova huutamaan ja kiukkuamaan.
Vauvana laitoin yhdeksi syyksi atooppisen ihon, joka vaivasi aika ajoin paljonkin.
Atopia selvis 3-4kk iässä, siihen asti oli säyseä ja ns. helppo.

Kuopus huusi kaksi vuotta aina kun heräsi ( yö- tai päiväunet ), aina kun mä olin suihkussa ( oven takana), aina kun jompi kumpi tai me molemmat vanhemmat lähdettiin ovesta ulos, joka yö aina kun heräsi jne...

Nykyään ( kohta 4v ) osoittaa mieltään kovaäänisesti, kiukkuaa, karjuu, paiskoo ovia, vinkuu ja vonkuu mistä milloinkin. Yhä herää öisin ja itkeskelee joskus silloinkin.

Toisaalta poika on rauhallinen, keskittyy hommiinsa, on älyttömän hyväntuulinen silloin kun kaikki on hyvin, auttavainen, puhelias, avoin ja oikein sydänkäpy :heart:

Meillä esikoispoika on täysin kuopuksen vastakohta,
joten kyllä tässä kuopuksessa on ollut ihmettelemistä ja kestämistäkin välillä

 

[anneka66]

Eipä siihen auta oikein mikään :/ . Tietysti tämmöisen lapsen kanssa pitää olla korostetun johdonmukainen. Pahinta mitä voi tehdä on suuttuminen ja lapsen raivoon mukaan meneminen. Joo-o helpommin sanottu kun tehty. Pienellä lapsella on tunteet, muttei vielä kykyä käsitellä niitä. Tunteiden käsittelystä huolehtivat aivojen alueet kehittyvät myöhemmin. Joten on aikuisen tehtävä ottaa lapsen raivo vastaan rauhallisesti, jotta lapselle tulisi turvallinen olo. Myös aggressiokasvatuksen käsikirja on hyvä opus, mistä saa ihan käytännön vinkkejä.

 

[oona]

puhuuko tyttö jo hyvin? Jos ei, niin tiesitkö että hän ymmärtää puhetta jo todella hyvin. Jotkut hänen ikäisensä aloittavat jo lauseiden muodostuksenkin, joten jospa hänellä on tunne että häntä ei ymmärretä, eikä hän ymmärrä mitä sinä tarkoitat teoillasi. Eli kokeilepa alkaa selittää hänelle kaikki etukäteen ennenkuin teet mitään. Ja varoita pari kertaa ennenkuin esim se kylpy loppuu (eli sanot kohta mennään kylvystä pois). Tai ennenkuin menette vaipanvaihdolle.

Ja perustelet esim. kohta loppuu kylpy, koska on aika mennä iltapalalle. Perustele miksi joku asia tapahtuu.

Ja ennenkaikkea, keksi joku seuraava tekeminen joka tapahtuu kylvyn jälkeen, ja johon lapsi haluaa mennä. Vaikkapa, noustaanpa kylvystä ja mennään katsomaan missä sinun kissankuvapyyhe on. Sitten voidaan mennä etsimään vaatekaapista joku ihana vaate. Ja esität aidosti innostunutta, kun kerrot mitä lapsi saa seuraavaksi tehdä. Niinkuin se olisi joku palkinto. Vaikka se onkin ihan rutiinijuttu mennä hakemaan pyyhe, ja mennä pukemaa ja sitten syömään iltapala. Anna lapselle siis porkkana, johon pyskiä, niin hän on yhteistyöhaluinen ja hän ei huuda. Meillä on kasvatettu2lasta näin, ja tämä toimii hienosti, eikä tarvii huudattaa.
Ja jos puettaessa tai syötettäessä tms tulee lapselta huutoa että ei. Niin siinä vaiheessa vasta otapa kaapista toinenkin paita, tai anna käteen toinen muki ja sano kumpiko otetaan. Yleensä lapsi ottaa toisen heti ja on ilooinen kun sai itse päättää, eikä huomaa että samalla ne vaatteet tulikin laitettua jo päällekin jne.

 

[mie vaan]

Meillä kans on alettu mielipidettä ilmaisemaan huutamalla, jos jostain ei tykätä. Tyttö on nyt 9 ja puoli kk. Yleisin konsti, millä saan tytön hiljenemään, on harhautus tyyliin: Voi että harmittaako sinua, kun piti lähteä kylvystä, mutta katsopas tätä harjaa. Äiti harjaa sillä kohta sun hiukset. Ja sitten harja käteen. Ei saa sillä muutoin leikkiä, kun kylvyn jälkeen. Pukiessa oon yrittänyt laulaa ja se tepsii melko usein. Isänsä pelleilee myös ja naurattaa silloin, kun on kotona, niin saan vaatteet päälle. Syödessä mietitään, miten kissa, koira, lehmä, jne. sanoo tai että missäs se lamppu taas olikaan. Joskus myös annan periksi ja en tee jotain juttua, jos se sillä hetkellä tuntuu ylivoimaiselta, esim. en laita ruokalappua heti vaan laitan ruoan lautaselle tai hörpytän vettä ensin ja sitten vasta uusi yritys harhautusten kera. Kamalasti vaatii kekseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä homma. Oonkin miettinyt, että miten sitten, kun nuo yksinkertaiset konstit ei enää toimi... Aina sitä ei kyllä jaksa olla kärsivällinen ja kekseliäs, mutta pitää yrittää. Oon yrittänyt ajatella, että hyvä, kun tietää mitä haluaa, varmaan tietää sitten isonakin ja osaa puolensa pitää, kuten nytkin=)

 

[vieras]

Kuullostaa tutulta!
Meillä kuopus oli / on kova huutamaan ja kiukkuamaan.
Vauvana laitoin yhdeksi syyksi atooppisen ihon, joka vaivasi aika ajoin paljonkin.
Atopia selvis 3-4kk iässä, siihen asti oli säyseä ja ns. helppo.

Kuopus huusi kaksi vuotta aina kun heräsi ( yö- tai päiväunet ), aina kun mä olin suihkussa ( oven takana), aina kun jompi kumpi tai me molemmat vanhemmat lähdettiin ovesta ulos, joka yö aina kun heräsi jne...

Nykyään ( kohta 4v ) osoittaa mieltään kovaäänisesti, kiukkuaa, karjuu, paiskoo ovia, vinkuu ja vonkuu mistä milloinkin. Yhä herää öisin ja itkeskelee joskus silloinkin.

Toisaalta poika on rauhallinen, keskittyy hommiinsa, on älyttömän hyväntuulinen silloin kun kaikki on hyvin, auttavainen, puhelias, avoin ja oikein sydänkäpy :heart:

Meillä esikoispoika on täysin kuopuksen vastakohta,
joten kyllä tässä kuopuksessa on ollut ihmettelemistä ja kestämistäkin välillä

Meillä ihan sama juttu, nyt reilu 4v. Huoh, on se rankkaa välillä, ja sit kun huomaa että hei sehän on ihan tavallinen poika ja osaa käyttäytyä hienosti, niin taas se kiukkupuoli pomppaa esiin :headwall: :/ :kieh: eli ikinä ei voi luottaa miten lapsi käyttäytyy ja reagoi. Toiset vaan on sellasia, vaativia.

 

[ap]

Se on vaan niin, että mä olen nyt tällä hetkellä väsynyt tähän hommaan. Juuri noilla harhautuksilla ja kaikella mahdollisella huomionkiinnittämisellä meillä mennään koko ajan eteenpäin. Mutta kun nyt alkaa olla mitta täynnä. Voi johtua siitä, että meillä on tämä koko vuoden alku oltu sairaana, ja se jos mikä on aiheuttanut lisähuutoa ja vienyt voimia. Kyllä tämä taas tästä varmaan, mutta ehkä pitää myös alkaa olla vähän kovempi vastus joskus, eikä antaa itsestä kaikkea AINA.

Voimia teille muille suuritarpeisten vanhemmille myös.

 

[Vieras]

Meillä kohta 8v tyttö ja on aivan kauhea. Aistiyliherkkyys todettu ja se on osaksi vaikuttanut kiukunpuuskiin ja on temperamenttinen luonteeltaankin. Ilmeisesti tullut äitiinsä!
Päivittäin karjuu jostakin. Milloin reppu painaa paljon kouluun lähtiessä, milloin on väärän väristä menossa päälle ym. lista on loputon...
Odotas vain kun lapsesi kasvaa...

 

[kissa]

Meillä kohta 8v tyttö ja on aivan kauhea. Aistiyliherkkyys todettu ja se on osaksi vaikuttanut kiukunpuuskiin ja on temperamenttinen luonteeltaankin. Ilmeisesti tullut äitiinsä!
Päivittäin karjuu jostakin. Milloin reppu painaa paljon kouluun lähtiessä, milloin on väärän väristä menossa päälle ym. lista on loputon...
Odotas vain kun lapsesi kasvaa...

Hmmm. ei aistiyliherkkyyteen aina kuulu kiukuttelu. Eri asia jos sattuu muuten tosi temperamenttinen lapsi joka aina sanoo sanottavansa. Minä itse olen ollut pienestä asti aistiyliherkkä (lievästi varmaan) ja olen siis edelleen. Hajut, maut varsinkin ahdistaa tosi paljon, ja en ole koskaan halunnut turhaan liata käsiäni. Esim suolapähkinätkin syön nykyisin lusikalla kiposta Silti olen ollut tosi helppo ja kiltti lapsi, kun äiti on vältellyt voimakkaita hajuja ja makuja ruuissa jne. Temperamenttia on tullut vasta vanhemmalla ikää lisää.

 

[Cassyput]

puhuuko tyttö jo hyvin? Jos ei, niin tiesitkö että hän ymmärtää puhetta jo todella hyvin. Jotkut hänen ikäisensä aloittavat jo lauseiden muodostuksenkin, joten jospa hänellä on tunne että häntä ei ymmärretä, eikä hän ymmärrä mitä sinä tarkoitat teoillasi. Eli kokeilepa alkaa selittää hänelle kaikki etukäteen ennenkuin teet mitään. Ja varoita pari kertaa ennenkuin esim se kylpy loppuu (eli sanot kohta mennään kylvystä pois). Tai ennenkuin menette vaipanvaihdolle.

Ja perustelet esim. kohta loppuu kylpy, koska on aika mennä iltapalalle. Perustele miksi joku asia tapahtuu.

Ja ennenkaikkea, keksi joku seuraava tekeminen joka tapahtuu kylvyn jälkeen, ja johon lapsi haluaa mennä. Vaikkapa, noustaanpa kylvystä ja mennään katsomaan missä sinun kissankuvapyyhe on. Sitten voidaan mennä etsimään vaatekaapista joku ihana vaate. Ja esität aidosti innostunutta, kun kerrot mitä lapsi saa seuraavaksi tehdä. Niinkuin se olisi joku palkinto. Vaikka se onkin ihan rutiinijuttu mennä hakemaan pyyhe, ja mennä pukemaa ja sitten syömään iltapala. Anna lapselle siis porkkana, johon pyskiä, niin hän on yhteistyöhaluinen ja hän ei huuda. Meillä on kasvatettu2lasta näin, ja tämä toimii hienosti, eikä tarvii huudattaa.
Ja jos puettaessa tai syötettäessä tms tulee lapselta huutoa että ei. Niin siinä vaiheessa vasta otapa kaapista toinenkin paita, tai anna käteen toinen muki ja sano kumpiko otetaan. Yleensä lapsi ottaa toisen heti ja on ilooinen kun sai itse päättää, eikä huomaa että samalla ne vaatteet tulikin laitettua jo päällekin jne.

Kiva kirjoitus. Kuulostat ihanalta äidiltä.

 

[vieras]

Onneksi voi käydä niin, että se huutaja siitä rauhoittuu kasvettuaan. Meidän poika oli vauvana j a vielä taaperonakin just tuollainen huutaja, helposti reagoiva ja ärtyvä. Hän oli ja on vilkas, muttei sinänsä hirveän tempperamenttinen siinä mielessä, että olisi esim. voimakastahtoinen.

Mutta herkkä on kyllä , ja se tuon huudonkin mahtoi vauvana aiheuttaa.

Nyt on 4-vuotias ja aika "helppo"tapaus. Herkkyys saa itkemään (samoin matala verensokeri ja väsymys, mutta ne huutoajat ovat kyllä selvästi takana päin.

 

[piukutin]

Nostan! Kokemuksia ja neuvoja kaivataan, meillä samanlainen 11kk ku aloittajalla. Alkoi 8kk iässä ja pahenee vain nuo raivo/kiukkukohtaukset. 3kk tapeltu vaipan vaihdosta, syömisestä, hampaiden pesusta, pukeminen/riisuminen, kielletyn tavaran ottaminen, kylpy/kuivaus, nukkumaan meno, vaunuissa ei tykkää olla ja herranjumala sitä huutoa kun on pysähdyttävvä esim kaupassa kassajonoon, liikennevalot ym ym. Eniten ihmettelen miksi kasvojen ja käsien putsaus on niin kamalaa hänestä, HUUTAA aina Ikinä ei ole kovakouraisesti häntä käsitelty. Olenko kasvattanut hänet jo vinoon? Lellipennuksi? Osaa myös tekoitkua (tai huutoa sekin on) jota koitan olla huomioimatta. Mutta mietin koko ajan mitä naapurit ajattelevat kun lapsi huutaa ja raivoaa joka päivä, monta kertaa päivässä.. Miksi kaikki on hänestä vastenmielisen vaikeaa? Hän ei itke jos kakkaa vaipassa vaan mieluummin olisi peet housuissa kuin antaa vaihtaa. Epäilen että joku hänessä vikana.. Itse en kauaa jaksa, miksi aina tarvitsee kiukuta vaikka kuinka harhautan, nauran, leikin, höpsötän, tulee raivohuuto niinkuin sikaa pistettäis. Vinkkejä etten tee seuraavan kanssa jotain virhettä minkä kenties esikon kanssa olen tehnyt. Pitkä ja sekava sepustus, sori.