Meidän lapsi muistaa vieläkin kun "löin" häntä lapsena

["vieras"]

Miettii vieläkin tuota löinkö vai en. Lapsi oli jotain 4-vuotias kun se sai minusta jättimäisen sähköiskun (saan näitä alati itsekin) ja alkoi itkeä ja huusi minun lyöneen. Oli työ selittää, että se oli vain sähköisku ei äiti lyönyt. Tuosta alkaa olla jo 4-vuotta aikaa niin vieläkin mietti miten löin häntä.

Tämä ihan vaan sen vuoksi, että kukin muistaa lapsen kyllä muistavan ikävät tapahtumat kauan. Ja kaikki ei aina ole totta mitä lapsi muistaa.

Onko jollain muullakin vastaavaa väärinkäsitystä joka on jäänyt mieleen elämään?

 

[Ken guru]

No, mä muistan kyllä tarkkaan kun mua on lyöty. Enkä vieläkään osaa hyväksyä sitä, ja vieläkin tunnen tasan samon kun silloin kun niitä tapahtui. Eli täyttä vääryyttä, ja tunnen vihaa lyöjää kohtaan (isä).

 

[Turbojurpo]

Onko teillä sähköankeriaita akvaariossa?

 

["vieras"]

Kyllä mä muistan edelleenkin kun olen saanut kerran piiskaa lapsena. Olin jotain 7-8 vuotias, en kyllä muista mitä pahaa olin tehnyt. Sen muistan että tiesin sen olevan väärin ja uhkasin soittaa lastensuojeluun. Se oli jotain 80-luvun puoliväliä, että on siitä jo aikaa.

 

[teini-äiti]

Minäkin löin lapsena lastani

 

["vieras"]

Onko teillä sähköankeriaita akvaariossa?

Ei. Jostain syystä olen vain niin sähköinen. Minua kauhistuttaa jo valmiiksi kun joudun kättelemään kun räväytän siinäkin kunnon iskun niin sille toiselle kuin itsellenikin. Näin käy lähes aina.

 

[positiivista]

Minäkin löin lapsena lastani

näin tekeekin vastuullinen äiti.
ja se on positiivista että asiat pysyy kopassa ettei tarvitse jatkuvasti remmiä heiluttaa.

 

[hyyt]

Muistan että minua on tukistettu ja sen että en mielestäni ollut tehnyt mitään pahaa, ainakaan niin pahaa. Mutta meillä oli tiukat säännöt ja niistä ei saanut lipsua ikinä...

 

[Birgitte]

Minäkin muistan hyvin, kun minua lyötiin isäni toimesta, mutten kuitenkaan siitä ole sen ihmeempiä traumoja saanut. Ihmiset ovat erilaisia ja kokevat asiat eri tavoin. Väkivalta jättää kuitenkin jälkensä (minulle se jälki näkyy siinä, etten ikinä löisi omia lapsiani, koska muistan elävästi kuinka pahalta lyödyksi tuleminen tuntui), eikä se ole missään mielessä sallittua.

Se on mielestäni erittäin hyvä merkki, että lapsesi muistaa tuon asian noin voimakkaasti yhä tänäkin päivänä. Se todistaa, ettei lapsen satuttaminen teillä ole mikään vakiintunut tapa. Lapsi muistaa sen, koska ei ole tottunut siihen, että äidin kosketus sattuu. Kannattaa kuitenkin aina korjata, jos lapsi käyttää sanaa "lyö" tuossa yhteydessä. Keksi asialle joku muu sana, jolla korvata tuo lyöminen. Nykyään lastensuojeluilmoituksiakin tehdään milloin mistäkin syystä. Jos lapsi menee puhumaan lyödyksi tulemisesta koulussa, ei siinä välttämättä tarinan taustoja tarkistella....