Meidän taapero on aivan uskomaton tapaus:)

Mun sydän pakahtuu välillä tuon kohta 3-vuotiaan lapseni kanssa. En tiedä onko edes normaalia, että joku on niin kiltti :heart:

IKINÄ.
- ei vaadi mitään, ei halua kaupasta mitään. Jos saa jotain, vie kassalla takaisin hyllyyn
- ei kiipeile eikä mene laatikoille
- kiusaa toisia lapsia eikä eläimiä
- ole ollut minkäänlaista uhmaa
- ei itke eikä kiukuttele vastaan

AINA
- siivoaa jälkensä
- kiittää ruuasta
- huomioi, että toisetkin saa
- on äärettömän kiitollinen saamistaan lahjoista ja uusista vaatteista

Milloinkohan se uhma tulee? Eikö se kuuluis jo normaaliin kehitykseenkin? Pärjääköhän tuo ylikiltti edes tässä maailmassa..

Tai sitten kaikki uhma on siunaantunut tuolle riiviö-esikoiselle Lähes jokainen noista kohdista on hänen kohdallaan päinvastoin eli ei ole tarkoitus kehua, että tämä äiti pääsee helpolla :xmas:

 

Uhmaa pukkaa varmasti jossain vaiheessa, ikävä kyllä!!
Meillä oli tyttö 3vuotiaaksi asti enkeli, mut nyt hän on 4v ja vajaan vuoden hän on ollut aika kauhia... Uhmaa jokaista asiaa!!

 

Jos tuo pitää todella paikkaansa, ei ole kyllä ihan terve lapsi.

 

Onko tuollaisia ihmisiä olemassakaan, aikuisia tai lapsia? =O
Jos saa jotain, vie kassalla takaisin hyllyyn??! -Miksi vie? Eikö kuitenkaan halua sitä mitä oli saamassa? Miksi ihmeessä muuten veisi jos sitä oltaisiin hänelle hankkimassa??
Ei itke eikä kiukuttele vastaan? Onko se hyvä asia jos ei itke = näytä tunteitaan? Onko hyvä taipua aina toisten tahtoon eikä ilmaista omaa tahtoaan kiukuttelemalla vastaan?
Muuten kyllä kuulosti kivalta ja helpolta lapselta mut noi kaks pointtia ei minusta ollut hyviä..

 

Odota murkkuikään,kyllä se siitä taantuu

 

just meinasin sanoa, että alä tule kehumaan :kieh: onpa ihme 3-vuotias

 

Jos tuo pitää todella paikkaansa, ei ole kyllä ihan terve lapsi.

Totta se kyllä on, että mitään uhmaa ei ole ikinä ollut. Ehkä se tulee vuoden sisällä sitten kaksinverroin

 

Meidän tyttö oli ihan samanlainen. Nyt ikää kohta 7v., ja pikkuhiljaa alkaa näyttämään päänsä

 

Jos tuo pitää todella paikkaansa, ei ole kyllä ihan terve lapsi.

:xmas:

Mun esikoinen oli taaperona myös tuollainen. Nyt se on 12 vuotias eikä enää noin kiltti. Väittäisin sitä normaaliksi kuitenkin.

 

Meidän tyttö oli ihan samanlainen. Nyt ikää kohta 7v., ja pikkuhiljaa alkaa näyttämään päänsä

Kyllä se on hyvä, että jossain vaiheessa löytyy se omakin tahto =)

 

Voi miten ihana :heart:

 

Voi miten ihana :heart:

On ihan älyttömän ihana. Kyllä nämä toisetkin ovat toki, mutta niiin erilaisia =) Jopa tästä puolivuotiaasta huomaa, että on helposti ärtyvä ja lyhytpinnainen kiukkupylly.

 

Voi miten ihana :heart:

On ihan älyttömän ihana. Kyllä nämä toisetkin ovat toki, mutta niiin erilaisia =) Jopa tästä puolivuotiaasta huomaa, että on helposti ärtyvä ja lyhytpinnainen kiukkupylly.

Meidän yksivuotias poika on ollut aina tosi kiltti ja rauhallinen tapaus myös, aivan ihana. Aina tarjoaa omastaan muille ja läpsimisen ja vouhkaamisen sijaan silittää ja paijaa. Miuta ihan pelottaa millainen räävä tästä seuraavasta...

 

Kyllä munkin sydän pakahtuis, jos olis noin ihana 3-vuotias! Ihana. Kyllä äiti saa ylpeä ihanuudestaan :heart:

Ja näille arvostelijoille, kyllähän noita erikoistapauksia aina on. Inhottavaa tulla arvostelemaan, että kyllä se viimeistään murkkuiässä kapinoi. Tottahan se (ehkä) on, mutta ehkä sinne murkkuikään on vielä aika pitkä matka, ja sitäpaitsi ei kaikki kapinoi silloinkaan.

 

Niin ja äsken, kun hän kävi pöntöllä pissalla, oli ekan kerran mennyt YKSI pisara lattialle. Menin katsomaan mitä hän siellä vessassa puuhaa niin yhdellä paperinpalalla kuivasi siellä lattiaa. Sanoin, että ei haittaa ollenkaan.. Poika sanoi: anteekki äiti! :'(

 

Niin ja äsken, kun hän kävi pöntöllä pissalla, oli ekan kerran mennyt YKSI pisara lattialle. Menin katsomaan mitä hän siellä vessassa puuhaa niin yhdellä paperinpalalla kuivasi siellä lattiaa. Sanoin, että ei haittaa ollenkaan.. Poika sanoi: anteekki äiti! :'(

:heart: :heart:

 

ettei vaan pelkäisi omia vanhempia sisaruksiaan? itse olin just tuollainen lapsi, hymyilin ja olin kiltti. mitään en uskaltanut vaatia itselleni ja jos jotain sain, tarjosin sitä suosiolla isommille ennen kuin uskoin että se oikeasti on mulle. Jos olin todella hyvällä tuulella, isommat panivat itkemään. Parempi oli olla tasainen hyväntuulinen ja kiltti.

 

Mä olin tuollainen lapsi. Ja nyt kun oma lapsi on uhmassa, olen niiiin kiitollinen. Ei mulla ollut normaali lapsuus. Kallonkutistajakin totesi, että sähän olit sellainen näkymätön lapsi. Ja meillä ihan "normaali" perhe, mutta jotenkin mun persoona vaan oli sellainen sopeutuvainen. Ja just vanhemman sisaren uhmat ja murkut ja muut veti kaiken huomion. Mulla oikein hyvät välit tähän vanhempaan sisareeni mutta ei-niin-hyvät vanhempiini. En osaa olla ajattelematta, että he eivät antaneet minun olla oma itseni...

 

millainen kasvatus teillä on?

 

millainen kasvatus teillä on?

Vastaan tyhjentävästi, että "ihan normaali". On rajat annettu, mutta ei mitään kauheen tiukkaa. Välitetään, rakastetaan ym ym. En mä osaa vastata näin hienoon ja laajaan kysymykseen yhtäkkiä. Uskon, että luonnepuolesta on tässä enemmän kyse.