Meidän perhe-lehti/äidiksi 44v

Luitteko jutun maskeeraaja Tuija Luukkaisesta joka sai esikoisen 44-vuotiaana? Hieno juttu että sai kokea äityden vielä tuossa iässä!
Miltähän tuntuu saada vauva, kun on saanut elää pelkästään itselleen vuosikausia? Kertokaa millaista oli saada lapsi yli nelikymppisenä?

T.kyselee kolmekymppinen äiti

 

Kuulunkohan oikeaan kategoriaan: sain iltatähden 39-vuotiaana. Ikäero vanhempiin lapsiin on huima.
Ennätin jo tottua tietynlaiseen vapauteen. Töissä pystyi joustamaan, töiden jälkeen pystyin jäämään asioille tai kaupungille jos siltä tuntui, soitin vaan teinille että tulen myöhemmin.
Tottakai piti rajoja ja ruokaa laittaa, tiskata ja pyykätä. Mutta vapaus oli jo tavallaan, ison lapsen pystyi jättämään itsekseen. Ei ollut mitään kelloon sidottua.
Oli aikaa omille harrastuksille, saatoin pyrähtää fillarille tai kuntosalille silloin kun siltä tuntui.

Pahmmat murrosiän möykätikin oli takana.

Ja sitten tämä iltatähti.
Tähän sitovuuteen on totuttelemista. Että kelloon on katsottava, pävähoidosta haettava. Totuttelua se vaatii näiiltä isoilta lapsiltanikin. Väännän rautalangasta: en voi jäädä kanssasi shoppailemaan töiden jälkeen, on haettava pieni päivähoidosta. "no moneen se tarha on auki" kysyy 2-kymppinen, vapaa nuori ihminen.ja kun selviää että klo 17, niin vastaus tulee, että "onhan sulla sit aikaa.... " jne. Ja taas rautalanka kehiin; lapsi haetaan sovitusti tiettyyn aikaan mennessä eikä ole tarkoitus että on siellä loppuun asti vaikka päiväkoti auki onkin... jne jne...

 

Tiedän kokemuksesta ja voin kertoa sen että en kaipaa menetettyä omaa aikaa tavallaan. Jotkut asiat ovat ennallaan ja pystyn kun pystynkin niistä suoriutumaan ja olen siitä itsestäni ylpeä..ja ylpeä isästä joka jää vauvaa hoitamaan sillävälin kun kuljetan isompia teini-ikäisiä tyttöjä harrastuksesta toiseen ja kylille ja niin poisspäin.
Huomattiin se että vauvan tulo perheeseen olikin iloinen juttu ja vanhemmat lapset huomasivat senkin että ei se äidin aika heidän kanssa mihinkään hävinnyt. Vain hitaanlaisena lähtönä....ja ajoista sopimalla ja etukäteen suunnittelemalla homma hoituu.
Tottakai joskus olen niiiiin rättiväsynyt että kaadun sänkyyn.. Kaikkien mahd.kulj. ja kotitöiden jälkeen :headwall:
Nyt voin taas alkaa harrastamaan itselleni mieluisia asioita/tekemisiä pikkuhiljalleen... =)