Oli pakko ottaa lehti uudelleen käteen ja lukea koko juttu (viimeksi vain selasin katseella läpi).
Ajoittain ärsyttää se, kun osa ihmisistä nyrpistää nokkaansa toisten valinnoille kertoen, etteivät he ymmärrä lainkaan moista toimintaa. Mutta tässä kohtaa mun on ihan pakko yhtyä heihin. Tarkoitus ei ole nyrpistää nokkaa, mutta en kyllä ymmärrä. Lainkaan.
Tiedän kyllä, että noita juttuja väritetään...lisätään joku sana jonnekin, poistetaan toinen toisaalta. Maustetaan tarinaa suolalla ja pippurilla, kuvaillaankin. Mutta vaikka mä miten käännän, en saa tuota tarinaa sellaiseksi, että voisin sitä käsittää.
En käsitä, miten lapset saa elää aivan kuin pellossa. En itsekään ole mikään tiukkojen rutiinien äiti, mutta rajansa kaikella. "isommat tekee huoneissaan mitä lystää, niillä on tietokoneet"..."pienet pelaa murhapelejä keskellä yötä"..."joskus löydän nukkuvan lapsen sängynalta, toisen sohvalta ja kolmannen kirjahyllystä"...WTF?
Meilläkin on koululaisella omassa huoneessaan tietokone, muttei sillä pelata murhapelejä, vaan lps-peliä tai movie stars planettia. Ja vain luvalla ja valvotusti. Omaan huoneeseen mennään illalla nukkumaan, ei tekemään "mitä lie".
Pienet nukkuvat sängyissä. Joko omissa, tai meidän vanhempien, jos on sellainen ilta, että tarvitaan enemmän läheisyyttä. Ei lattialla, kirjahyllyssä, tai edes siellä sohvalla. Eikä pienet (3v ja 4v) todellakaan pelaa tietokoneella. Ellei sitä lasketa, että 4v on ehkä 5 kertaa pelannut Aapelin POKS-peliä vanhemman sylissä.
Kaiken kruunasi se elokuvakommentti. Perheen äiti ilmeisesti ihan OIKEASTI luulee, että heidän tapansa toimia on hyvinkin yleinen ja että kaikissa perheissä on lasten nukkumaanmenon suhteen valtavat taistelut joka yö. Jonkun pitäisi tälle äidille kertoa, ettei tilanne mene näin. Ei sitten niin lähellekään.
Surullista.
