Siis todellakin neiti on todella tempperamenttinen luin tuon toisen ketjun 1v uhmasta..
Onko kenelläkään muulla ollut näin että yöllä saa kauheita kiljumis kohtauksia, hän potkii ja sätkii..ei kelpaa syli ei se että ottaa vanhempien väliin nukkumaan..tuntuu todellakin että nyt kokeilen mitä vaan..
:headwall:
Onko kenelläkään muulla ollut näin että yöllä saa kauheita kiljumis kohtauksia, hän potkii ja sätkii..ei kelpaa syli ei se että ottaa vanhempien väliin nukkumaan..tuntuu todellakin että nyt kokeilen mitä vaan..
:headwall:
Meilläkin poika heräsi yöllä ja alkoi huutamaan täyttä kurkkua, ei auttanut silittely, hyssyttely eikä syli, tuntui että raivos sitä enemmän mitä enemmän yritin tyynnytellä. Lopulta totesin, että parhaiten meni ohi, kun reagoin mahdollisimman vähän. Tuntuu niin pahalta itsestä katsoa ja kuunnella sitä raivoomista, niin automaattisesti ottaa syliin ja lohduttaa, se on kai jotenkin meille äideille sisäänrakennettu tapa toimia. Otin kuitenkin pojan viereen, että hänellä olisi turvallinen olo, mutta en pitänyt kiinni tai koskettanut kuin mahdollisimman vähän. Joskus hyräilin tai lauloin hiljaa. Pikkuhiljaa noi öiset kohtaukset väheni, niiden kesto lyheni ja nyt ovat loppuneet kokonaan. En ole edes varma oliko poika kohtauksen aikan kunnolla hereillä, vaikka silmät olivatkin auki. Luulen, että liittyvät jotenkin kehitysvaiheeseen, kaiken uuden oppimiseen ja päivän aikana koettuihin asioihin, joita pienet aivot sitten unen aikana käsittelee. Jaksamisia sinne pienen raivoajan kanssa :hug: Meillä muuten poika ei muutenkaan halua lohdutusta jos suuttuu jostain, ei suostu tulemaan syliin tms. Hetken päästä saa sitten halia ja esim. puhaltaa pipiin.