Jaahas, pakko taas palata aiheeseen...
Jossain aikaisemmin joku kommentoi, että jos suhteessa ei ole seksiä, sehän on kuin rakkaussuhde ystäviin tai sisaruksiin. No ei mun mielestä, sillä en koskaan ajattele ystäviäni tai sisaruksiani eroottisessa mielessä enkä koskaan rakastele heidän kanssaan. Miehen kanssa kyllä, vaikken koko ajan.
Myös outoa jankkaamista tuon ap:n miehen uskollisuuden suhteen. Voiko kukaan nyt ikinä olla varma mistään tässä maailmassa, mutta hei, eikö nyt voi luottaa kuitenkin itseensä ja toiseen?
Ja samoin kuin seksistä tykkääminen ylipäätään, on erilaisesta seksistä tykkääminen. Jotkut tykkää suuseksistä, jotkut peppuseksistä, jotkut tie lie mistä. Ja toiset tosiaan tykkää oliiveista ja toiset ei voi niitä sietää. Ei maailma ole pelkkää seksiä ja omien tarpeiden tyydyttämistä. Jokainen tavallaan kunhan ei mene yhteisten sopimusten yli.
Ja edelliselle vieraalle, joka kysyi tiesivätkö puolisot, ettei teitä kiinnosta seksi... Eikähän se ole jo jokaiselle päivänselvää, että kun yhdessä ollaan vuosia, niin omakin mieli muuttuu. Ei kai avioliittolupauksen yhteydessä tiedä huvittaako seksi 10,20,30 vuoden päästä vielä täsmälleen samalla tavalla kuin nyt? Kenen tällä vuosituhannella tarvitsee antaa "sääliseksiä" jonkun "nalkkiin" saamiseen? Eiköhän ihmisellä ole lupa kasvaa ja kehittyä. Joskus ne vuodet tuo lisää seksuaalistakin viriliteettiä, joskus elämä vie ne. Itseltä ne vie lapsi, työstressi, arki, väsymys. Eikä pelota yhtään, että tää olis nyt tässä. Seuraava elämänvaihe voi olla täysin toinen ja uskon hyvin vakaasti, että siinäkin elämänvaiheessa me ollaan tän saman miehen kanssa molemmat. Mulle ei tulisi mieleenkään ryhtyä seksiin vaan siksi, että ukko pysyisi kotona. Koko ajatus on jotenkin absurdi. Enhän olisi sen luonteista miestä ottanut alun alkaenkaan.
Niin ja seksiä oli viimeksi viime yönä mun aloitteesta, mutta tätä tapahtuu tosi harvoin. Tiedän mainiosti millaista on olla haluttomana, joskus se ei haittaa pätkääkään ja joskus haluaisi haluta enemmän.