Matkalle ilman lapsia

[milo79]

Mies sai hyvin tehdystä työstään palkkioksi viikon Japanin matkan kahdelle ja sinne olisi tarkoitus lähteä kesällä. Lapset ovat menossa mummille hoitoon. Mummi on kokenut hoitaja ja miltei päivittäin näkee lapsia muutenkin eli ihan luottavaisin mielin siinä mielessä olen matkalle lähdössä. Lisäksi tämän tyyppinen matka ihan kaksistaan tekee taatusti hyvää vähälle huomiolle jääneelle ja näivettyvälle parisuhteellemme

Nyt on kuitenkin alkanut suorastaan ahdistaa ajatus lapsista erossa olosta enkä osaa enää olla yhtään innoissani koko matkasta. Päässä pyörii ihan ihmeellisia kauhukuvia, mitä voi tapahtua täällä tai siellä. En ole ollut lapsistani ikinä kunnolla erossa kahta yötä kauempaa enkä varsinkaan toisessa maanosassa.. Tiedän, että ikävä ja tän tyyppinen jännittäminen kuuluu kuvaan, joten haluaisinkin nyt teiltä ilman lapsia matkanneilta vaan vähän tsemppiä ja kokemuksia miltä teistä on tuntunut.

Ja kiitos ei yhtään kurjaa kommenttia siitä, että jätämme lapset hoitoon ja itse humputtelemme maailmalla.

 

[diolkbh]

Tuttu fiilis. MUTTA lähtekää! Itsekin emmin ja emmin ja voi että oli ihana reissu. Ja kotonakin oli kaikki mennyt hienosti. Jätin tosin kaiken maailman ohjeita ja muita kodin täyteen

Nauttikaa!!!

 

[Hotelliyö tai Tallinnan risteily max täällä ilman]

Et mainitse lasten ikää. Mulla (tää on vain mun periaate, tuttujen kokemuksia jne.), että olen vauvasta erossa vain yhden yön kerrallaan ja harvoin. Kun on parivuotias, katsotaan tilanne uudelleen. Mummi on loistava hoitaja, mutta oma ikävä ja se, ettei lapsi vielä tajua yhtään, mihin vanhemmat hävisivät, on mulla tossa perusteluna.

 

[alkup. kyselijä]

Hotelliyö tai Tallinna..:lle.
Tosiaan en kysynytkään sitä, kuinka monta yötä lapsille on sopiva aika olla erossa vanhemmistaan, mistähän sulle se tuli mieleen? Kaipasin kokemusta ilman lapsia matkailleilta.
Lapset on 3- ja 5-vuotiaat eli ymmärtävät kyllä ihan tarpeeksi ja puhelimessa voidaan jutella siis päivittäin.

 

[asido]

Mulla on vasta pieni vauva, mutta siskolla on 4- ja 2-vuotiaat lapset. Sisko ja hänen miehensä olivat juuri kolmen päivän reissulla (eli ei nyt siis niin kauan kuin te, mutta kuitenkin...) ja mummu oli hoitamassa heitä heidän kotonaan. Tosi hyvin oli mennyt. Kumpikaan lapsista ei ollut kertaakaan sanonut että olisi ikävä isiä tai äitiä. Se auttoi varmasti tosi paljon, että he saivat olla kotonaan. Mutta tutussa mummulassakin ovat kyllä olleet yöhoidossa pari yötä kerrallaan. Siskolla ja miehellä oli ollut oikein mukava reissu kun ei tarvinnut murehtia miten kotona menee. Rentoutukaa ja nauttikaa, tuollaisia tilaisuuksia tulee tosi harvoin!!

 

[menox vaan!]

Sisko oli juuri viiden yön reissussa ja lapsi mummolassa tutussa ympäristössä. Lapsi kaksi vuotias (tasan). Lapsi leikki serkun kanssa ja nautti "lomasta" ei tajunnut että äiti ja isi oli pois, luuli itse olevansa lomalla. Ainoa reaktio oli, että kun vanhemmat olivat tulleet niin oli tunnin verran normaalia tapaamista enemmän pusitellut ja sylitellyt ja lopuksi pyytänyt kotiin. Kotona kaikki jatkui normaalisti ja kun seuraavan kerran tuli mummolaan niin ei ollut mitään eroahdistusta tai "pelkoa" että "taas jätettäisiin".

Sisko sanoi, että reissussa oli välillä ikävä, mutta heillä oli valokuvia mukana ja soittelivat kuulumisia kun siltä tuntui. Museoita ja muita paikkoja kiertäessä joihin lapsen kanssa ei olisi päässyt totesivat, että ratkaisu lähteä ilman lapsia oli kaikille osapuolille hyvä.

Niin ja erityisen innoissaan olivat isovanhemmat jotka kerrankin saivat rauhassa viettää lapsenlapsen kanssa aikaa.

Itse olen lähdössä myös kuukauden päästä ja meidän 2,5 vuotias jää mummolle 6 yöksi. Omalla tavallaan muakin jännittää että "entä jos putoaa portaissa juuri kun olen poissa" jne. mutta toisaalta kotiinkin on moni kuollut kuuluu sanonta (ok, tosi karmiva sanonta tässä kohtaa mutta tajuanet pointin...).
Lohduttaudun sillä että loma tulee Todellakin Tarpeeseen ja että monesta tappelusta on selvitty äidin pitkällä pinnalla kun olen siirtänyt ajatukseni tulevaan lomaan. Ja takuulla toimii myös lomalta tullessa eli sillä energialla jaksaa taas pitkään!

 

[mami5]

Mieheni ja minä käymme kerran vuodessa viikon lomamatkalla ulkomailla aivan kahdestaan, samoin pari kertaa vuodessa viikonloppumatkalla Tallinnassa. Itse olen ns. rutinoitunut lähtiä, vaikkakin tuoreimmassa muistissa on ensimmäinen viikonloppumatka Tallinnaan iltatähden syntymän jälkeen ja kieltämättä silloin oli vähän orpo olo.
Itse olen lähinnä tuntenut haikeutta lomalle ilman lapsia lähteissämme, enkä ole pelännyt heidän pärjäämistään kotona mummun kanssa, viimeistään terminaalissa tai koneen noustessa olen tyhjännyt pääni kaikesta kotona olevasta ja nauttinut kahdenkeskisestä ajasta mieheni kanssa.
Nauttikaa kahdenkeskisestä ajastanne, lapsillanne on kotona tuttu & turvallinen hoitaja
ja voit huoletta viettää vapaa-aikaa vain itsellesi ja miehellesi

 

[alkup..]

Kiitos asiallisista ja kannustavista kommenteista! Itse asiassa mä tota olen miettinyt mitä joku teistä sanoi, että kuollaan sitä tosiaan kotonakin. Pitänee vaan keskittyä matkakuumeen nostattamiseen ja nauttia matkasta.

 

[Huono päivä?]

Hotelliyö tai Tallinna..:lle.
Tosiaan en kysynytkään sitä, kuinka monta yötä lapsille on sopiva aika olla erossa vanhemmistaan, mistähän sulle se tuli mieleen? .

Oletpas veemäisen kuuloinen! Tämä on kuule ihan vapaa palsta ja täällä saa kirjoittaa omia mielipiteitä ihan vapaasti, edes SINÄ et voi sitä kieltää!!! Et tosiaan itse maininnut lasten, kannattaisko noinkin olellinen saikka kertoa mulle jos täällä kyselee noin älyttömiä asioita!

 

[Huono päivä?]

Hotelliyö tai Tallinna..:lle.
Tosiaan en kysynytkään sitä, kuinka monta yötä lapsille on sopiva aika olla erossa vanhemmistaan, mistähän sulle se tuli mieleen? .

Oletpas veemäisen kuuloinen! Tämä on kuule ihan vapaa palsta ja täällä saa kirjoittaa omia mielipiteitä ihan vapaasti, edes SINÄ et voi sitä kieltää!!! Et tosiaan itse maininnut lasten, kannattaisko noinkin olellinen saikka kertoa mulle jos täällä kyselee noin älyttömiä asioita!

 

[Huh huh..]

Taitaa Huonolla päivä?:llä itsellään olla huono päivä. Minun mielestä ei ap:n vastaus ei ollut ollenkaan veemäisen kuuloinen, vaan hän kommentoi vastausta. Ja kun tämä on vapaa palsta ja täällä saa kirjoittaa omia mielipiteitään ihan vapaasti, edes SINÄ et voi sitä kieltää!!! Ja ap ei todellakaan kysynyt, että mikä on sopiva aika olla erossa, vaan kysyi kokemuksia eroahdistukseen. Sinun vastaus oli juuri sitä mitä ap pyysi välttämään, eli kurjia kommenttia.

 

[zumppazaa]

se mika mua mietityttaa tossa ap:n tapauksessa on etta jos huonolla tuurilla tosiaan tapahtuu kotona jotain, esim. lapset sairastuu, taittaa jalkansa tms. niin japanista ei ihan hetkessa palata kotiin...muuten kuulostaa oikein houkuttelevalta reissulta.

 

[huputiheijaa]

se mika mua mietityttaa tossa ap:n tapauksessa on etta jos huonolla tuurilla tosiaan tapahtuu kotona jotain, esim. lapset sairastuu, taittaa jalkansa tms. niin japanista ei ihan hetkessa palata kotiin...muuten kuulostaa oikein houkuttelevalta reissulta.

Miksi täytyy aina ajatella pahinta? Aika epätodennäköistähän se on, että lapsi taittaa sen jalkansa juuri silloin kun äiti ja isä ovat Japanissa... Mun mielestä pitäisi vaan rohkeasti lähteä eikä ajatella kaikkea mitä kotona voi sillä aikaa sattua. Ja kyllä se mummu osaa viedä lapsen lääkäriin jos sellainen tilanne tulee!

 

[zumppazaa]

se mika mua mietityttaa tossa ap:n tapauksessa on etta jos huonolla tuurilla tosiaan tapahtuu kotona jotain, esim. lapset sairastuu, taittaa jalkansa tms. niin japanista ei ihan hetkessa palata kotiin...muuten kuulostaa oikein houkuttelevalta reissulta.

Miksi täytyy aina ajatella pahinta? Aika epätodennäköistähän se on, että lapsi taittaa sen jalkansa juuri silloin kun äiti ja isä ovat Japanissa... Mun mielestä pitäisi vaan rohkeasti lähteä eikä ajatella kaikkea mitä kotona voi sillä aikaa sattua. Ja kyllä se mummu osaa viedä lapsen lääkäriin jos sellainen tilanne tulee!

niin mutta miltapa itsestasi tuntuisi olla toisella puolella maapalloa, jos lapsellesi vaikkapa nousisi 40 asteen kuume? oli todennakoisyys miten pieni tahansa, niin kyllahan lapsille aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, vaikkei hengenvaarallista olisikaan. itse haluaisin kylla sellaisessa tilanteessa kiiruhtaa pikimmiten lasteni luo. eikohan se ole ihan luonnollista tuollaisten matkasuunnitelmien yhteydessa pohtia myos "riskiskenaarioita", eli miten toimitaan jos jokin menee pieleen, siihen vaan kommenttini liittyi. en mina ole ap:n matkasuunnitelmia tyrmaamassa, pointtini oli vaan etta siina missa jostain euroopan kohteesta yleensa paasee takaisin suomeen muutaman tunnin varoajalla, kestaa japanista tulo paljon kauemmin. sinallaan uskon, etta 3-ja 5-vuotiaat kylla kestaa hyvin viikon eron vanhemmistaan, varsinkin kun on seuraa toisistaan.

 

[suhmura111]

Meillä oli lapset olleet tosi kiukkusia, ja itkeneet yllättävän paljon.
Sitten kun saavuttiin kotiin, oli kuin sotatantereelle ois tullut. Yhtä kiukuttelua, ja huutamista varmaan 2 päivää. Jotenkin sillä tavalla protestoivat tuota poissaoloamme.
Itsellä meni eka päivä / yö reissussa ihan hyvin, mutta sitten tuli ikävä, ja valtava murhe tosiaan siitä, että mitä jos siellä mummon luona sattuukin nyt joku tapaturma, eikä itse pääse lohduttamaan pitkiin aikoihin.
Itse en ihan heti meinaa ilman lapsia uudestaan lähteä.

 

[+-*/]

Olimme viikon ulkomailla mieheni kanssa, äitini oli kotonamme lasten kanssa.
Kaikki meni ihan hyvin ja tiesin että voin luottaa mummiin jos vaikka jotain sattuisikin.
No, meidän matkan pilasi ihan älytön ikävä loppuviikosta. Olisin halunnut lähteä jo kolmen päivän päästä kotiin.
Kai tämäkin on niin ihmisestä kiinni, mutta itse en halua olla kokonaista viikkoa pois lasteni luota. Se ahdistava ikävä pysyy pitkään mielessä. (Oltiin myös yli12h lentomatkan päässä...)