vierailija
Kiitos JOS taas!
Sen olen huomannut että minuun ne mykkyydet eivät kummemmin vaikuta enkä ala anelemaan että mikä nyt on puhu jotain. Toisaalta kun ne loppuvat niin jotenkin on helpottunut olo. On näitä ollut kun ajattelen niin niinkauan kun ollaan yhdessä oltu, ne vaan loppuivat nopeammin kun "ymmärsin että syy on minusssa" ja tyttäremme sanoin - anelin anteeksiantoa asiassa mitä en ole edes aiheuttanut, asia sovittiin näennäisesti, mutta pinnan alla kuohui kuitenkin.
Se sellainen että ihminen ei ole oikein "läsnä", vaan niinkuin olisi usein jossain omissa ajatuksissaan eikä sitä saa silloin häiritä. Vastaukset murahtelua. Kun joku asia pitää tälläisen murahtelun kanssa hoitaa, se voi jäädä joltain osin hoitamatta ja syy on se että "kun sinä et sanonut"! Sanoin monta kertaa, annoin ohjeita, mutta kun ei kuunnellut tai sitten ei muista. Väsyttää se ainainen ohjeistaminen niinkuin lasta laittaisi asialle, miten ihminen voi olla niin kulmikas että ei itse mieti? Kun olisi asiassa mukana ja kiinnostunut, mutta kun on kuin jonkun verhon takana.
Kerran hän piti mykkäkoulua jostain taas ne pari päivää ja alkoi sitten hiljalleen jostain sanomaan jotain. En vastannut vaan olin hiljaa. Tätä meni muutama tunti niin hän suuttui siitä ja sanoi, että mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
En tiedä miten Venlafaxin vaikuttaa, mutta se hänelle on määrätty vuosia sitten eikä ole pilleriäkään ottanut. Keväällä menen hänen psykhoitajansa kanssa puhumaan ja olen kirjoittanut paljon asiaa (näitäkin mitä tänne) että on valmiiksi jutunjuurta. Olen kertonut miten minä tämän kaiken koen ja millainen mies on. Enkä kerro ollenkaan siksi että olisin niin jalo että haluaisin auttaa miestä, vaan koska haluan saada asiantuntijan arvion ja kuvan ja apua haen vain itselleni.
Sen olen huomannut että minuun ne mykkyydet eivät kummemmin vaikuta enkä ala anelemaan että mikä nyt on puhu jotain. Toisaalta kun ne loppuvat niin jotenkin on helpottunut olo. On näitä ollut kun ajattelen niin niinkauan kun ollaan yhdessä oltu, ne vaan loppuivat nopeammin kun "ymmärsin että syy on minusssa" ja tyttäremme sanoin - anelin anteeksiantoa asiassa mitä en ole edes aiheuttanut, asia sovittiin näennäisesti, mutta pinnan alla kuohui kuitenkin.
Se sellainen että ihminen ei ole oikein "läsnä", vaan niinkuin olisi usein jossain omissa ajatuksissaan eikä sitä saa silloin häiritä. Vastaukset murahtelua. Kun joku asia pitää tälläisen murahtelun kanssa hoitaa, se voi jäädä joltain osin hoitamatta ja syy on se että "kun sinä et sanonut"! Sanoin monta kertaa, annoin ohjeita, mutta kun ei kuunnellut tai sitten ei muista. Väsyttää se ainainen ohjeistaminen niinkuin lasta laittaisi asialle, miten ihminen voi olla niin kulmikas että ei itse mieti? Kun olisi asiassa mukana ja kiinnostunut, mutta kun on kuin jonkun verhon takana.
Kerran hän piti mykkäkoulua jostain taas ne pari päivää ja alkoi sitten hiljalleen jostain sanomaan jotain. En vastannut vaan olin hiljaa. Tätä meni muutama tunti niin hän suuttui siitä ja sanoi, että mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa.
En tiedä miten Venlafaxin vaikuttaa, mutta se hänelle on määrätty vuosia sitten eikä ole pilleriäkään ottanut. Keväällä menen hänen psykhoitajansa kanssa puhumaan ja olen kirjoittanut paljon asiaa (näitäkin mitä tänne) että on valmiiksi jutunjuurta. Olen kertonut miten minä tämän kaiken koen ja millainen mies on. Enkä kerro ollenkaan siksi että olisin niin jalo että haluaisin auttaa miestä, vaan koska haluan saada asiantuntijan arvion ja kuvan ja apua haen vain itselleni.