masentunut koira

mulla on 3,5 vuotias kääpiöpinseri.kesällä jouduimme luopumaan sen kaverista joka oli liian agressiivinen (kettuterrieri).
no nyt se on kesän ollut tuossa yksin ja tuntuu että on alkanut haikaileen kaverin perään.on apaattinen,leikit ei kiinnosta 5 minuuttia kauempaa,on surullisen näkönen,kulkee häntä roikkuen.
on kaveri sille jo katottuna.saisin sen koeajalle,että näkis hyväksyisiköhän se uutta kamua.
mutta esteenä tässä on mieheni,joka ei ymmärrä sitä että pitäis ottaa taas toinen koira.väittää ettei pojan sydän kestä sitä enään ja nyt kun on tottunut olemaan yksin.
mä tunnen ton koiran niin hyvin että sydäntä ihan särkee kun joutuu kattomaan sen masentuneisuutta.tää koira ei ole ikinä ollut yksin.edellisessäkin kodissa oli koirakaveri.
tekis mieli hakea se koira vaan kotio sill aikaa kun isäntä töissä...sais varmaan ihan järkevät pultit.
kun ei suostu että mentäis edes kattomaan.kääkkä kyllä aina ilmottaa heti jos ei pidä näkemästään.ja tämä koira joka tulisi meille niin on vasta 7 kk ikänen ja sopeutuis varmaankin ihan hyvin.

 

jos koittaisit suostutella miestäs ees viikonlopuks ottaan koeajalle että katotte et piristyskö se teiän toinen koiruus.....tai olisko miehelläs joku viikonloppu menoa ettei ees olis kotona ja voisit otta hoitoon ja kertoa tulokset miehelles....niin taitaa ottaa pultit joka tapauksessa mut onhan se ikävä kattoo koiruuden yksinäisyyttäkin....käviskö kissa?? vai olisko miehelläs sitäkin vastaan..tai sulla mitään sitävastaan...teette siitä ulkokissan ja koiruus saa välillä kaverin ja kuitenkin se on aika paljon pois jaloista....
meiän porukoilla koira tykkäs kisusta niin et kun kissa kuoli ja sitä jouduttiin pitään laatikossa kuistilla pari päivää...siis se ei haissu kun oli pakkasta kkuistilla.... ennen kuin maa suli et saatiin haudattua ja koira kävi siitä töykkimässä leikkimään mut ei sen auttanu ku ihmetellä kun kaveri ei enää heränny...tottu onneks oleen yksinki sen jälkeen ja luulen et se johtu just siitä et oli ulko kissa ja näki vaan harvoin..eli oli tottunu ettei se oo aina siinä...
niiin sen takia ehdotan kissaa vaikka vaan väliaikasesti jos ette tykkää pitää 15 vuotta niin edes muutamaksi vuodeksi kunnes koiruus tottuu ettei sen kans aina joku telmi....
no täähän oli vaan ehdotus :\|

 

kissaa ei voida ottaa koska miehellä on kissa-alllergia.
mutta täytyypä koettaa puhua herraa ympäri sen koiran suhteen uudestaan.
tuo meiän kääkkä kuolee kohta suruunsa :'(
ite olen niin eläinrakas että en haluis kattella noin surullista koiraa vaan haluisin helpottaa sen oloa ja hommata sille kaverin.tarttuu toi apaattisuus kohta muhunkin.

 

Vanhin koirani (nyt 7-vuotias) eli koko alkuelämänsä kissan kanssa. He olivat hyviä kavereita keskenään, mutta kissa tuli vanhaksi ja jouduttiin lopettamaan. Koirani oli tällöin reilu 3-vuotias.
Tämän jälkeen koirani oli pitkään hyvin masentuneen oloinen ja mietin pitkään uuden kissan ottamista kaveriksi, toinen koira ei silloiseen elämäntilanteeseeni sopinut. Koira ei siis lähtenyt enää mielellään lenkille, ruokahalukin katosi alkuunsa ja kissaa etsittiin aina aamuisin ympäri asuntoa, koira ei ymmärtänyt että kissa oli poissa vaikka näkikin sen kuolleena ja oli mukana hautaamassa kaveria.
Vähitellen kuitenkin koirani piristyi, noin puolen vuoden jälkeen lenkkeily alkoi taas maittamaan hiljakseen ja herraan tuli muutenkin taas eloa.

Sitten kun uuden kissan hankin seuraavana kesänä, oli koirani jo ihan "normaali". Sillä vain kesti tilanteeseen sopeutuminen hieman kauemmin kuin yleensä. Ikävöi kaveriaan kovin, ei mikään ihme. Olivathan olleet yhdessä koiran pentuajoista asti, kissa piti pentuaikana koiran puolia naapurin kolleja vastaan, röykytti pari koiraa kiusannutta varistakin ja kissan tultua vanhaksi koira hoivasi sitä, nuoli takamuksen jne.

Tällä tahdon sanoa, että vaikka et saisi miehesi päätä käännettyä, niin älä masennu aivan täysin. On hyvin todennäköistä että koirasi piristyy ja "normalisoituu" vielä. Se saattaa vain tarvita siihen aikaa enemmän, totutella uuteen tilanteeseen.
Tietenkin kun ottaa huomioon sen, ettei koira ole ikinä ennen ollut ilman kaveria, olisi paras vaihtoehto luultavasti uuden kaverin hankkiminen.
Jos tämä ei kuitenkaan onnistu, voit koittaa piristää koiraasi muilla tavoin. Käy koirapuistossa missä koirasi voi leikkiä muiden kanssa ja osoita hänelle paljon huomiota. Meidän herra ainakin on aina pitänyt ihmisiin hieman välimatkaa, mutta kissan kuoltua alkoi hakemaan menettämäänsä läheisyyttä enemmän ihmisiltä.

Toivottavasti kaikki menee hyvin ja uskon kyllä koirasi vielä piristyvän ja muuttuvan takaisin omaksi itsekseen. Anna sille vain tarpeeksi aikaa. =)

 

Vanhin koirani (nyt 7-vuotias) eli koko alkuelämänsä kissan kanssa. He olivat hyviä kavereita keskenään, mutta kissa tuli vanhaksi ja jouduttiin lopettamaan. Koirani oli tällöin reilu 3-vuotias.
Tämän jälkeen koirani oli pitkään hyvin masentuneen oloinen ja mietin pitkään uuden kissan ottamista kaveriksi, toinen koira ei silloiseen elämäntilanteeseeni sopinut. Koira ei siis lähtenyt enää mielellään lenkille, ruokahalukin katosi alkuunsa ja kissaa etsittiin aina aamuisin ympäri asuntoa, koira ei ymmärtänyt että kissa oli poissa vaikka näkikin sen kuolleena ja oli mukana hautaamassa kaveria.
Vähitellen kuitenkin koirani piristyi, noin puolen vuoden jälkeen lenkkeily alkoi taas maittamaan hiljakseen ja herraan tuli muutenkin taas eloa.

Sitten kun uuden kissan hankin seuraavana kesänä, oli koirani jo ihan "normaali". Sillä vain kesti tilanteeseen sopeutuminen hieman kauemmin kuin yleensä. Ikävöi kaveriaan kovin, ei mikään ihme. Olivathan olleet yhdessä koiran pentuajoista asti, kissa piti pentuaikana koiran puolia naapurin kolleja vastaan, röykytti pari koiraa kiusannutta varistakin ja kissan tultua vanhaksi koira hoivasi sitä, nuoli takamuksen jne.

Tällä tahdon sanoa, että vaikka et saisi miehesi päätä käännettyä, niin älä masennu aivan täysin. On hyvin todennäköistä että koirasi piristyy ja "normalisoituu" vielä. Se saattaa vain tarvita siihen aikaa enemmän, totutella uuteen tilanteeseen.
Tietenkin kun ottaa huomioon sen, ettei koira ole ikinä ennen ollut ilman kaveria, olisi paras vaihtoehto luultavasti uuden kaverin hankkiminen.
Jos tämä ei kuitenkaan onnistu, voit koittaa piristää koiraasi muilla tavoin. Käy koirapuistossa missä koirasi voi leikkiä muiden kanssa ja osoita hänelle paljon huomiota. Meidän herra ainakin on aina pitänyt ihmisiin hieman välimatkaa, mutta kissan kuoltua alkoi hakemaan menettämäänsä läheisyyttä enemmän ihmisiltä.

Toivottavasti kaikki menee hyvin ja uskon kyllä koirasi vielä piristyvän ja muuttuvan takaisin omaksi itsekseen. Anna sille vain tarpeeksi aikaa. =)

 

Viesti on tullut näköjään pariin otteeseen. En pääse nyt kirjautumaan ja muokkailemaan..

 

kun luovuttiin toisesta koirasta niin kääkkä oli lähes syömättä 2 viikko ja etsi toista koiraa jatkuvasti.sitten se piristy huomattavasti.hyvin meni koko kesän mutta nyt masentunu ihan täysin.syö kyllä hyvin mutta nyt on viime päivinä alkanu lenkit oleen aika apaattisia.innostuu kyllä kun lähdetään mutta laantuu aika pian kun ollaan lenkillä.
toinen koira olisi varmasti oiva parannus apaattisuuteen.kun tuossa aitaan tän meiän pihan niin pääsevät sitten temuaan oikein kunnolla ja juoksee kilpaa.
meillä päin ei ole koirapuistoa mikä on tosi harmi ja koirantaluttajat niin sisäänpäin kääntyneitä että on turha yrittää tuttavuutta.eivät anna edes koirien haistella.
mutta koira on hakusessa.jos tiedätte koiran joka hakee kotia niin otamme mielellämme.ei saa olla yli 2 vuotias ja on pidettävä lapsista.

 

\

kissaa ei voida ottaa koska miehellä on kissa-alllergia.
mutta täytyypä koettaa puhua herraa ympäri sen koiran suhteen uudestaan.
tuo meiän kääkkä kuolee kohta suruunsa :'(
ite olen niin eläinrakas että en haluis kattella noin surullista koiraa vaan haluisin helpottaa sen oloa ja hommata sille kaverin.tarttuu toi apaattisuus kohta muhunkin.

Voi ei :hug: :hug: oikein paljon haleja, olen ollut samassa tilanteessa ja se on ihan kauheeta :'( :/

Semmoset ihmiset jotka ei ole koskaan ollu eläinten kanssa tekemisissä ovatkin enemmän ja vähemmän eläimiä vastaan kun eivät tiedä asioista ja jotkut eivät vain ole eläin ihmisiä. Miun mies on niit miehii, jotka uskovat vasta kun näkevät.

Siun tarttee vain koettaa jotenkin puhua ja yrittää sanoa miten tärkeää teijjän kääkälle se koira ystävä on

:heart: :heart:

Tuleppa sitten kertomaan miten on mennyt =) piän peukkuja teille

 

saimme torstaina kääpiöpinserillemme kaverin
mieliala kohentunut koiralla huomattavasti!!!!