MASENTUNEITA, onko muita???

onko jollekin muulle iskenyt kanssa syys-masennus, tai laitetaan ainakin syksyn piikkiin.

musta on veto ihan poissa, perhe-elämä tuntuu kamalalta, väsyttää jatkuvasti ja mitään en jaksaisi tehdä. lapset hoidan koska "pakko" mutta nukun aina kun mahdollisuus siihen.
miehen naama kyllästyttää eniten ja jopa suunnittelin muuttavani lasten kanssa pois.. toki se ei auta, mutta jotenkin tuntuu vaan siltä nyt.. :ashamed:

tää on kamala olo, ei mulla koskaan oo tälläistä ollut :/

meneekö ohi ihan itsestään ajan kanssa?

 

hei...

mulla oli vähänaikaa sitte sama olo..nyt jo parempana masennuslääkkeitten ansiosta!! mulla tosin on synnytyksen jälkeistä masennusta..puhu ihmeessä jollekki tosta jutusta..ja ku saat puhua siitä niin seki jo helpottaa..

voimia sulle ja jaksamista huomiseen

-hanna-

p.s jos haluat laittaa mulle mailia niin osote on: hanna.moilanen@luukku.com

 

ja mulla ei oo synnytyksen jälkestä, eikä kausimasennusta mut onhan tätä jatkunu useamman vuoden, aina ajoittain. meneehän se ajan kanssa ohi, mut jos sen jättää hoitamatta, se tulee aina uudestaan. ja vaikka hoitaiski, alttius siihen säilyy aina, mut terapiasta saa ehkä valmiuden käsitellä asioita toisella tavalla, ja näin hallita masennusta ja ennakoida sen tuloa. lääkkeetki auttaa tietenki, mut niiden apu on mun mielestä väliaikasta, ja tarkotettu terapian tueksi, eikä toisin päin.

 

mulla on vasta todettu keskivaikea masennus, ollut pitkään, ehkä jo toisen lapsen syntymästä. tai sitä ennen. en tiedä edelleenkään milloin tämä alkoi. sekä työuupumus ja ahdistuneisuutta paniikkihäiriöitä..
että tämmöistä.
mies ei kiinnosta lapset kyllä kiinnostaa, työ kuviot on ihan sekaisin vielä. en tiedä pystynkö jatkamaan samassa paikassa.
ainut aurinko elämässäni on oma salaisuuteni, olen ihastunut vakavasti..
mutta parisuhde terapiaan olen menossa silti mieheni kanssa jos tämä vielä tästä...
voimia muillekkin minä alan olla jo osan päivistä kuosissa.
:hug:

 

Minulla on aivan samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla minä-äiti, aivan kuin minun kynästäni. Eipä ole ennen ollut tämmöstä oloa, välillä ihmettelen, että mikä minua vaivaa?! Se alko pikkuhiljaa synnytyksen jälkeen (kuukausien päästä kuitenkin), heittääköhän hormoonit kuperkeikkaa vai mistähän kyse? Ilkeää kumminkin!

 

Meillä on ollut suuri apu ahdistukseen ja masennukkseen lääkkeistä. Cipramil / Sepram ovat auttaneet ihan hurjasti. Ilman sivuvaikutuksia yms "pilvissä leijumisia". =)