Tätä en tarkoita millään pahalla, mutta surulliselta ja sydäntäraastavalta tuntuu aina lukea (ja nähdä IRL) äitejä ja isejä jotka ovat masentuneita ja ahdistuneita eivätkä hae itselleen apua!
Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja aika pian hain lääkäristä lääkkeetkin (jotka auttoivat). Hain lääkkeet iteseni vuoksi, mutta myös vauvani vuoksi. Masentunut äiti/isä vaikuttaa koko perheeseen, etenkin pieneen vauvaan/lapseen, vauva kyllä vaistoaa teeskentelyn. ja esim. äidin masennus vaikuttaa väistämättä varhaiseen vuorovaikutukseen, mikä on tärkeää..
Siksi toivoisin, että masentuneet äidit hakisivat apua ja kyselisivät lääkäristä eri vaihtoehdoista hoitaa masennusta ja saisivat asianmukaista apua! Uskaltakaa pitää puolianne ja vaatia sitä mitä teille kuuluu! Masennukseen ei ole pakko jäädä.
Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja aika pian hain lääkäristä lääkkeetkin (jotka auttoivat). Hain lääkkeet iteseni vuoksi, mutta myös vauvani vuoksi. Masentunut äiti/isä vaikuttaa koko perheeseen, etenkin pieneen vauvaan/lapseen, vauva kyllä vaistoaa teeskentelyn. ja esim. äidin masennus vaikuttaa väistämättä varhaiseen vuorovaikutukseen, mikä on tärkeää..
Siksi toivoisin, että masentuneet äidit hakisivat apua ja kyselisivät lääkäristä eri vaihtoehdoista hoitaa masennusta ja saisivat asianmukaista apua! Uskaltakaa pitää puolianne ja vaatia sitä mitä teille kuuluu! Masennukseen ei ole pakko jäädä.