K
kurvinen
Vieras
minkälaisia tuntemuksia teillä on ollut ennen kun olette jotenkin "luhistuneet" tai tullut se seinä ikäänkuin vastaan??
tai pystyttekö mitenkään kuvaamaan tunteita, tapahtumia, ajatuksia. tajusitteko että tästä ette selviä vain tyyliin hyvillä yöunilla???
itse olen ollut eri pituisissa jaksoissa masentunut jo n.6 vuoden ajan.
nyt kuitenkin alkanut taas tuntumaan siltä, että kohta tulee minun pysäkkini. että ei voi ihminen enempää kestää.
en osaa muuten kuvailla, mutta on kauhean tyhjä olo, ärtynyt ja samalla tuntuu, että päässä humisee lujaa.
alanko siis sekoamaan.
viime vuodet ovat tuoneet mukanaan 2 ihanaa lasta.
mutta myös avoeron, työttymyyden, köyhyyden, liitossamme oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, sain opiskelupaikan, mutta se tuntuu liian raskaalta vaikka nautin olla aikuisten ihmisten seurassa. mutta kokeet, harjoittelut ja muut ahdistavat.
olen alkanut ajattelemaan huonosti menneiden työjuttujen ja opiskelun harjoittelujen jälkeen, että minussa on jotain suurta vikaa. pelkään hakea työpaikkaa mistään ja pelkään toisaalta jäädä kotiin ilman aikuisia kontakteja.
on kesä, ja rahapulassa kaikki laittamatta. kesälomalla ei ole varaa tehdä mitään ja lapset tietty kinuaa milloin minnekkin.
venytän penniäni joka kk, mutta en pysty saamaan säästöön edes 10 kuukaudessa.
mutta siis. jos joku kuka kokenut jotain loppuun palamista, niin vastailehan tuntemuksistasi.
kaikista eniten pelottaa se että miten lasten käy jos minä brakaan.
olen siis totaaliyh ja lapset luultavasti lähtisivät lastenkotiin tai ehkä mahdollisesti mummolaan.
mielenterveystoimistossa on kesäisin niin täyttä ettei sinne pääse mitenkään moneen kuukauteen, TK lienee ainoa vaihtoehto jos tilanne sinne asti etenee.
nyt kuitenkin nukkumaan, eli pyörimään sänkyyn.
tai pystyttekö mitenkään kuvaamaan tunteita, tapahtumia, ajatuksia. tajusitteko että tästä ette selviä vain tyyliin hyvillä yöunilla???
itse olen ollut eri pituisissa jaksoissa masentunut jo n.6 vuoden ajan.
nyt kuitenkin alkanut taas tuntumaan siltä, että kohta tulee minun pysäkkini. että ei voi ihminen enempää kestää.
en osaa muuten kuvailla, mutta on kauhean tyhjä olo, ärtynyt ja samalla tuntuu, että päässä humisee lujaa.
alanko siis sekoamaan.
viime vuodet ovat tuoneet mukanaan 2 ihanaa lasta.
mutta myös avoeron, työttymyyden, köyhyyden, liitossamme oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, sain opiskelupaikan, mutta se tuntuu liian raskaalta vaikka nautin olla aikuisten ihmisten seurassa. mutta kokeet, harjoittelut ja muut ahdistavat.
olen alkanut ajattelemaan huonosti menneiden työjuttujen ja opiskelun harjoittelujen jälkeen, että minussa on jotain suurta vikaa. pelkään hakea työpaikkaa mistään ja pelkään toisaalta jäädä kotiin ilman aikuisia kontakteja.
on kesä, ja rahapulassa kaikki laittamatta. kesälomalla ei ole varaa tehdä mitään ja lapset tietty kinuaa milloin minnekkin.
venytän penniäni joka kk, mutta en pysty saamaan säästöön edes 10 kuukaudessa.
mutta siis. jos joku kuka kokenut jotain loppuun palamista, niin vastailehan tuntemuksistasi.
kaikista eniten pelottaa se että miten lasten käy jos minä brakaan.
olen siis totaaliyh ja lapset luultavasti lähtisivät lastenkotiin tai ehkä mahdollisesti mummolaan.
mielenterveystoimistossa on kesäisin niin täyttä ettei sinne pääse mitenkään moneen kuukauteen, TK lienee ainoa vaihtoehto jos tilanne sinne asti etenee.
nyt kuitenkin nukkumaan, eli pyörimään sänkyyn.