S
surusilmä
Vieras
Nyt se on nähty muutaman eli niiden ainoiden kavereiden kanssa jotka minulla oli, jos en itse pidä aktiivisesti yhteyttä, laita viestiä, soittele ja mene käymään, niin eipä heidän puoleltaan mitään kuulu. :/
Olen tässä jonkun aikaa kuullostellut, kävin viimeksi kuukausi sitten toisella kaverilla ja 1,5kk sitten toisella, sen jälkeen laittanut viestiä, mutta kumpaakaan en ole sen jälkeen tavannut. Eivät tule käymään, aina pitäisi itse olla menossa.
Elämäntilanne sellainen etten aina jaksaisi kotoa poistua edes ruokakauppaan (lievä paniikkihäiriö ilmeisesti, ei diagnosoitu mutta epäilisin oireista) joten mielelläni ottaisin vieraita vastaan kotonani vaan eipä noita ole ketään tulossa.
Muutenkin meillä on viimeksi käynyt ketään kylässä 2,5kk sitten, joten aika erakoksihan tässä itsensä tuntee.
Sitä on niin huono ihminen, kun on "vain" kotiäiti (alinta kastia joidenkin mielestä ilmeisesti...) eikä haaveilekaan töihin menosta, yksinäinen ja omituinen, kertakaikkiaan epäonnistunut ihmisenä. Jos ei noita lapsia olisi, niin mikäpä minua täällä pidättelisi, ei yhtikäs mikään. :/
Olen tässä jonkun aikaa kuullostellut, kävin viimeksi kuukausi sitten toisella kaverilla ja 1,5kk sitten toisella, sen jälkeen laittanut viestiä, mutta kumpaakaan en ole sen jälkeen tavannut. Eivät tule käymään, aina pitäisi itse olla menossa.
Elämäntilanne sellainen etten aina jaksaisi kotoa poistua edes ruokakauppaan (lievä paniikkihäiriö ilmeisesti, ei diagnosoitu mutta epäilisin oireista) joten mielelläni ottaisin vieraita vastaan kotonani vaan eipä noita ole ketään tulossa.
Muutenkin meillä on viimeksi käynyt ketään kylässä 2,5kk sitten, joten aika erakoksihan tässä itsensä tuntee.
Sitä on niin huono ihminen, kun on "vain" kotiäiti (alinta kastia joidenkin mielestä ilmeisesti...) eikä haaveilekaan töihin menosta, yksinäinen ja omituinen, kertakaikkiaan epäonnistunut ihmisenä. Jos ei noita lapsia olisi, niin mikäpä minua täällä pidättelisi, ei yhtikäs mikään. :/