Älähän nyt masennu
Jospa minun tarinani auttaisi sinua jaksamaan
Olen kahden äiti, pienen lapsen äiti. Esikoinen kohta 2v ja kuopus 6kk. Esikoisen syntymä oli melko rankka ja se taisi jäädä käsittelemättä kokonaan. Kaikki vastoinkäymiset ja tiedottomuus vauva-ajan rankkuudesta alkoi viemään pikkuhiljaa voimia. Todennäköisesti sairastuin masennukseen jo esikoisen aikana, MUTTA EN PYYTÄNYT APUA, EN OSANNUT, HALUNNUT, KEHDANNUT!
Aloin odottamaan toista lasta esikoisen ollessa noin 8-9kk ikäinen. Tuolloin hetki tuntuikin taas paremmalta ja virkeämmältä. Mutta sitten kaikki sortui taas minun ollessa 6 kuukaudella raskaana. Väsyin, suoranaisesti lyhistyin. Minulle aloitettiin mielialalääkitys tuolloin siis. Kesä menikin ihan hyvin. Mutta kuopuksen syntymän jälkeen aloin taas pikkuhiljaa väsymään...itkin, riehuin, huusin kotona miehelle kaikesta pienimmästäkin asiasta. Esitin kaikille muille, että jaksan normaalisti.
Nyt jälkikäteen olen saanut kuulla, että kyseinen mielialalääke sai minussa kaikki muutokset käytöksessäni aikaan synnytyksestä johtuvien hormonimuutosten takia! Siis tämän ovat minulle psyk. ammattilaiset kertoneet.
Olin sairaalassakinn pahimmassa ajassa, kaksi viikkoa lepäämässä. Mummo hoiti silloin lapsia isän käydessä töissä.
Nyt haet apua, uskallat hakea sitä. Sinä olet rohkea ja ajattele, että olette eheä perhe taas. Ei varmasti heti, mutta aika auttaa.
Minulla puretaan keväällä lääkitykset. Nyt olen jo toista lääkettä alkanut vähentämään. Olen aloittanut uuden liikuntaharrastuksen ja painonpudotuksen ja tehnyt elämäntaparemontin. Voin paljon virkeämmin ja nautin perhe-elämästä kuin vielä muutama kuukausi sitten. Jolloin se tuntui toivottomalta.
