Masennuslääkket ja raskaus

Onko raskausaikana masennuslääkkeitä syöneitä paikalla?

Sairastuin masennukseen ja neuroottiseen ahdistushäiriöön raskausaikana. Kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen sain lääkityksen joka paransi oloani nopeasti. Puoli vuotta lääkityksen aloittamisen jälkeen olin jälleen oma itseni. Vauvasta pystyin onneksi iloitsemaan alusta saakka.

Syön edelleen serotoniinin takaisinoton estäjää, Escitalopramia (lapsi pian 2 v.). Aina kun olen yrittänyt vähentää, oloni on huonontunut, ja useista aijemmista masennuskausista päättelen että serotoniiniaineenvaihdunnassani on jotain häikkää. Saatan olla tuomittu syömään lääkkeitä lopun ikääni, mikä ei sinänsä ole minulle katastrofi.

Olen onnellinen äiti ja toivon uutta raskautta, mutta pelkään masennuksen uusivan. Lääkäri sanoi aikanaan, että usein kokonaisuutta tarkastellen on parempi että äidin masennus saadaan pidettyä kurissa, joten tarvittaessa lääkettä saa käyttää raskausaikana. Harmi etten tiennyt tätä ensimmäisessä raskaudessani. Tämä tieto kuitenkin hieman arveluttaa.

Onko kenelläkään kokemusta tästä?

 

Tätini söi kolmen raskauden ajan pillereitä, kun oli jäänyt niihin niin kovasti koukkuun eikä uskaltanut lopettaa. En suosittele, en tiedä mitä masennuslääkettä söi, mutta tulokset eivät ole kauniit.

 

Mä olen syönyt sepramia kolmessa raskaudessa. Raskaudet meni ok, ja lapset on ns. terveitä.

 

Tätini söi kolmen raskauden ajan pillereitä, kun oli jäänyt niihin niin kovasti koukkuun eikä uskaltanut lopettaa. En suosittele, en tiedä mitä masennuslääkettä söi, mutta tulokset eivät ole kauniit.

No voisit tietysti vähän valottaa näitä "tuloksia". Veikkaanpa että oli kyse vähän muista kuin serotoniinilääkkeistä...

 

Mä olen syönyt sepramia kolmessa raskaudessa. Raskaudet meni ok, ja lapset on ns. terveitä.

Onkos Sepramin vaikuttava aine Citalopram? Muistatko mitä lääkäri kommentoi asiasta sinulle?

 

Vastaan vaikka minulla ei ole lapsia ollenkaan. Kokemusta kuitenkin vakavasta masennuksesta ja ssri-lääkkeiden syönnistä. Pisti tuo sinun tekstissä silmään kun sanot että aina kun olet yrittänyt vähentää, on olo huonontunut.
Niin mietin vain että millä tavalla olet vähentänyt lääkettä; lääkärin ohjeilla vai ihan omin päin? Ja kuinka kauan olet jaksanut kestää sitä huonompaa oloa?

Kun itse aloin vähentää ssri-lääkettä ihan lääkärin ohjeiden mukaan niin ensin tuli ihan kunnon ahdistukset päälle pariksi viikoksi mutta kestin ne kun tiesin että johtuu ihan aivojen totuttelusta uuteen tilanteeseen. Ja senkin jälkeen kun on annosta vähennetty on aina uudestaan sen jonku aikaa ahdistanu ja lopulta kun lopetin lääkkeen kokonaan oli pari päivää pää aivan järkyttävän kipeä ja oksetti mutta meni sitten ohi.

Olen kyllä varautunu siihen että aivoilla voi hyvin kestää puoli vuotta tai enemmänkin ennen kuin ne kokonaan tottuu taas lääkkeettömyyteen. Että sitä vaan ajoin takaa että aina se huonompi olo lääkkeitä vähentäessä ei johdu siitä että masis olis uusimassa tai että siitä ei olis ollenkaan ehtiny parantua.
Sen kyllä tiedän ja ymmärrän että joskus voi käydä niin että niitä lääkkeitä voi joutua syömään lopun ikäänsä.

 

No voisit tietysti vähän valottaa näitä "tuloksia". Veikkaanpa että oli kyse vähän muista kuin serotoniinilääkkeistä...

Lähinnä lasten mielenterveys on ollut vähän niin ja näin, koska kaksi ensimmäistä olivat verratten mielenterveydellisesti terveitä, niiden nuorempien syntyessä on tapahtunut jotakin. Ei käyttänyt lääkkeitä odottaessa vanhimpia, joten..

 

Onkos Sepramin vaikuttava aine Citalopram? Muistatko mitä lääkäri kommentoi asiasta sinulle?

Juu on. En muista mitä kommentoi, mutta ihan "lääkärin luvalla" olen syönyt. Katsottiin lääkeestä olevan enemän hyötyä kuin haittaa.

 

Lähinnä lasten mielenterveys on ollut vähän niin ja näin, koska kaksi ensimmäistä olivat verratten mielenterveydellisesti terveitä, niiden nuorempien syntyessä on tapahtunut jotakin. Ei käyttänyt lääkkeitä odottaessa vanhimpia, joten..

Millaisia ongelmia ja minkä ikäisenä ilmenivät? Mietin kun itsellä suvussa paljon masennusta ja paniikkihäiriötä ym. mielenterveysongelmaa, ja pelkään että vaikuttaa lapsen serotoniiniaineenvaihdunnan kehitykseen jos äiti syö lääkkeitä raskausaikana.

 

Millaisia ongelmia ja minkä ikäisenä ilmenivät? Mietin kun itsellä suvussa paljon masennusta ja paniikkihäiriötä ym. mielenterveysongelmaa, ja pelkään että vaikuttaa lapsen serotoniiniaineenvaihdunnan kehitykseen jos äiti syö lääkkeitä raskausaikana.

Mun mielestä sun tarttis kysyä asiaa pikeminkin lääkäriltä kuin uskoa palstan mutu-tietoa (johon omakin kommenttini lukeutuu).

 

[QUOTE="vieras";26602376]Vastaan vaikka minulla ei ole lapsia ollenkaan. Kokemusta kuitenkin vakavasta masennuksesta ja ssri-lääkkeiden syönnistä. Pisti tuo sinun tekstissä silmään kun sanot että aina kun olet yrittänyt vähentää, on olo huonontunut.
Niin mietin vain että millä tavalla olet vähentänyt lääkettä; lääkärin ohjeilla vai ihan omin päin? Ja kuinka kauan olet jaksanut kestää sitä huonompaa oloa?

Kun itse aloin vähentää ssri-lääkettä ihan lääkärin ohjeiden mukaan niin ensin tuli ihan kunnon ahdistukset päälle pariksi viikoksi mutta kestin ne kun tiesin että johtuu ihan aivojen totuttelusta uuteen tilanteeseen. Ja senkin jälkeen kun on annosta vähennetty on aina uudestaan sen jonku aikaa ahdistanu ja lopulta kun lopetin lääkkeen kokonaan oli pari päivää pää aivan järkyttävän kipeä ja oksetti mutta meni sitten ohi.

Olen kyllä varautunu siihen että aivoilla voi hyvin kestää puoli vuotta tai enemmänkin ennen kuin ne kokonaan tottuu taas lääkkeettömyyteen. Että sitä vaan ajoin takaa että aina se huonompi olo lääkkeitä vähentäessä ei johdu siitä että masis olis uusimassa tai että siitä ei olis ollenkaan ehtiny parantua.
Sen kyllä tiedän ja ymmärrän että joskus voi käydä niin että niitä lääkkeitä voi joutua syömään lopun ikäänsä.[/QUOTE]

Tuo on varmasti kyllä totta, minulla ainakin tulee myös fyysisiä oireita (rytmihäiriöitä ja pään huteruutta) jos lääke unohtuu. Tiedän kyllä kuinka hivuttamalla pitää lopetella, mutta huonoa oloa on vaikea silti välttää.

Mutta koska masennus on myös uusinut muutaman vuoden välein, veikkaan tosiaan että serotoniinituotanto on minulla myöskin heikkoa, kaikenmoinen stressi laukaisee helposti masennuksen tai ahdistuksen ja se uusii.

 

Mun mielestä sun tarttis kysyä asiaa pikeminkin lääkäriltä kuin uskoa palstan mutu-tietoa (johon omakin kommenttini lukeutuu).

Tottakai. Mutta en luota oikein lääkäreihinkään aina, joten haluan rinnalle vertaiskokemuksia ja ehkä myös toisten äitien lääkäreiden kommentteja haluaisin kuulla.

 

Tottakai. Mutta en luota oikein lääkäreihinkään aina, joten haluan rinnalle vertaiskokemuksia ja ehkä myös toisten äitien lääkäreiden kommentteja haluaisin kuulla.

Mä voisin kertoa joku kerta sulle pienen palan omaa tarinaani. Mutta se aika ei ole nyt, pää on ihan liian tyhjä. Laitan lähipäivinä y-viestiä sulle.