Masennus ja pieni vauva..

Miten teillä, ketkä "sairastatte" synnytyksen jälkeistä masennusta ja olette aloittaneet lääkehoidon...niin onko niiden aloitusoireiden kanssa vaikea keskittyä vauvan hoitoon??
Itselläni resepti kaapissa, siis tuota cipralexia ja kuukauden ikäinen vauva.olen lukenut tältä palstalta tuosta lääkkeiden aloituksesta...Monet kertoo just et olo on ens alkuun ihan hirvee:sekoamisen pelkoa ym.
niin mietin vaan että miten sitä sujuu sitten vauvan hoito?? Tai ehkä se käytännössä onnistuu, mutta pelkään et sit en ole henkisesti olenkaan mukana siinä vaan kaikki energia menee siihen oman olon kestämiseen.
Pelkään tavallaan että menetän vauva ajasta jotain, jos vain tärisen ja pelkään jotain sekoamista! Kamalasti siis mietityttää tuo lääkkeen aloittaminen..
toisaalta, eipä tämä olo nyttenkään mitenkään hyvä ole..Kaiken aikaa on jotenkin epätodellinen olo ja ajatukset karkaa välillä tosi pelottaviksi.Mut toi epätodellinen olo on ehkä häiritsevin.

 

Heippa!!

Joo totta että lääkkeen aloittaessa, voi olo ja niiden oireet pahentua, mutta silti täytyy jatkaa lääkettä vaikka olo pahenee niiden aloittaessa.Se menee kyllä ihan viikossa jo ohi.Itse sairastuin jo raskausaikana vakavaan masennukseen.Minulla oli mm. pakkoajatuksia oman lapseni satuttamisesta, sekä paniikkikohtauksia joihin määrättiin Sepram lääkettä 20mg.Helmikuussa 2006 siis puhkesi masennus, ja tyttäremme syntyi 21.6 joten ehtisin saamaan hyvän avun ennen vauvan syntymää jo.

ilman lääkkeitä olisin varmaan sairaalahoidossa, joten innolla aloitin lääkkeiden oton.Nyt on sujunut hyvin, vaikka hermo piykalla vieläkin, mutta enää en itke päivittäin niinkuin silloin masennuksen alussa, ja kun aloitin tämän lääkekuurin niin pakkoajatukset ja paniikkikohtaukset katosivat 2viikon aikana.(HELPOTUS!) PAKKOAJATUKSET OLIVAT KAMALIN JUTTU TÄSSÄ KAIKESSA!

Tyttömme on nyt reilun 2kk ja hyvin meillä arki sujuu, vaikka välillä kieltämättä on raskasta.mutta muista sinäkin se asia ettei lääke pelkästään paranna, vaan vaatii terapiaa, että saa jutella ammatti-ihmisen kanssa asioista, ja omista ajatuksistaan.Itse olen huhtikuusta asti käynyt psykologilla.Siellä saa puhua avoimesti, itkeä ja olla juuri sellainen kun on.

Toivon sinulle voimia itsesi ja lapsesi kanssa.masennuksesta paranee, vaikka se vie paljon aikaa ja kärsivällisyyttä :heart: :flower:

 

Kun mun neiti oli kuukauden vanha, alotin lääkityksen. En saanut muita oireita kun, noin viikon verran en osannut nukkua, ihan kuin pään sisällä olisi ollu telkkari, josta tuli koko ajan ohjelmia pikakelauksella, mutta ei mulla ollu muuta ongelmaa lääkkeistä, kun ne alko kunnolla vaikuttaa, olotila oli PALJON parempi, eli sun kannattais alottaa pian. P.S en ole syöny niitä enään 15 kuukauteen ja olo on vieläkin hyvä, lapsi on nyt 2v.