Masennus, ahdistus ja kuolemanpelkoa :(

Hei! Onko täällä muita äitejä ketkä ovat masentuneita? Minua niiiiin harmittaa kun tuntuu että koko äitiysloma menee "hukkaan" koska ei voi kunnolla nauttia vauva ajasta :/ saan pahoja ahdistuskohtauksia kaikesta koko ajan. Käyn terapeutin juttusilla ja parin päivän päästä olis lääkäriaika joten toivon että kohta helpottaa. Pelkään myös aivan tajuttomasti sairauksia ja kuolemaa! Miten teillä muilla ilmenee masennus? Olis niin helpottavaa jutella jonkun kanssa joka ymmärtää näitä juttuja :/ ja niin.. Suomenkieleni on hiukan ruosteessa, olen suomenruotsalainen eikä suomenkieltä tule käytettyä enää yhtä paljon kuin ennen. Pahoitteluni siitä.

 

Mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus. Se kyllä helpotti, hyvä et olet hakenut apua! Mulla kans oireilee masennus sairauden pelkoina ym.

 

Hyvä että käyt terapeutilla, lohdutan kuluneella mutta minua auttaneella fraasilla "kyllä se siitä". Äitiys on mullistanut elämäsi ja ainan se ei ole yhtä onnea ja autuutta. Tuntee itsensö huonoksi äidiksi, kun ei osaa täysillä nauttia vauvasta ja äitiydestä ylipäätään. Höllennä vaatimustasosasi itseäsi kohtaan, tee niitä asioita joista oikeasti pidät vauvan kanssa, mutta myös ilman vauvaa jos se vaan on mahdollista, ota iltaisin välillä aikaa ihan itsellesi. Sairastuminen ja kuolemanpelko olivat tuttuja minullekin, mutta näin "vanhemmalla" iälllä (olen yli 40v) ne ovat muisto vain. Elämäsi lutviutuu kyllä, pura vaan tunteitasi terapeutille ja lääkärille ja opettele ottamaan päivä kerrallaan. Halaus sinulle!

 

Hei!
Äskettäin olen hakenut apua ja masennuslääkkeet aloitin 3vkoa sitten. Ei mitään ihmeellistä vaikutusta ainakaan vielä.. Psykoterapia jonossa odottelen.
Arki tuntuu niin väsyttävältä, en saa mitään aikaiseksi, en jaksa ulkoilla, sosiaalista pelkoa, ahdistun helposti, voimat loppuu heti jos yritän kotiaskareita tehdä. Mies joutuu tekemään kaiken melkein kotona ja vielä töissä käy. Ulos lähden vasta sitten kun miehenikin on mukana..
Olen hoitovapaalla vielä n. vuoden ja töihin paluu pelottaa äärettömän paljon ja voi olla ettei siitä heti mitään tulekaan. Toivon niin paljon saavani apua psykoteraputilta, pää on aivan sumussa koko ajan.

 

Mut tuntuu niin kauhealta ajatella että nyt on enää 3 kuukautta äitiyslomaa jäljellä ja kaikki aika ja energia on mennyt murehtimiseen. Mulla oli vaikea synnytys joka päättyi hätäsektioon ja sekin varmasti on iso syy tähän oloon. Jotenki vaan tuntuu että mun kroppa ei osaa toimia oikein kun en edes synnyttämään pystynyt, vaikka tiedän ettei se mun syy ollu et tuli sektiopäätös :/ mut nyt sit pelkään et sairastun johonkin vakavaan ku mun kroppa ei oo normaali

 

No niin eli mulla ei varmaan oo toivoakaan että ehtisin nauttia äitiyslomasta mä kyllä teen asioita, tapaan kavereita ja näytän varmasti iloiselta ja hyvinvoivalta.. Mut on niin raskasta vetää tämmöstä roolia koko ajan :/ iltaisin sit romahdan täysin ja ahdistus iskee. Olen nyt puolen vuoden aikana laihtunu 28kg (raskauskiloja tuli 14) tekemättä mitään. En edes imettäny ku kuukauden.. Tuntuu et kroppa on koko ajan stressaantunu ja jännittynyt . Mä en jaksa tätä oloa !

 

KYllä kaikki vatmasti järjestyy.Itse en ole äiti, mutta kärsin tasan vuosi sitten masennuksesta, joka oireili juuri sairauden ja kuoleman pelkjona sekä kroppa oli myös koko aika jännittynyt ja tuli ahditus kohtauksia.Minulla auttoivat SEROXAT masennuslääkkeet todella hyvin!! Pahinta on, jos yrittää ulos päin esittää, että kaikki on hyvin. Tie apuun aukeaa heti, kun kerrot murheistasi ja minä suosittelen masislääkkeitä, minulla ne auttoivat todella hyvin ja nykyään nautin elämästä! Voimia, kyllä kaikki järjestyy vielä ?

 

Pitäisi olla laitonta määrätä masennuslääkkeitä ilman terapiaa ja muita hoitokeinoja kuten hyvä ravitsemus ja liikunta sekä mieluisten juttujen teko.
Oikeasti ne pelkät lääkkeet eivät masennustasi paranna, typerää hoitaa oireita eikä syytä.
JOS sitoudut muutenkin hoitoon ja yrittämiseen(masennusta vastaan pitää oikeasti taistella),voi lääkkeet ottaa terapian ja terveellisten elämäntapojen tueksi, ainakin aluksi.
Pitkiä aikoja niitä ei kannata syödä.

 

Kiitos! Kyllä tiedän jos yritän järjellä ajatella tätä asiaa että kaikki järjestyy. Mutta kun välillä se tuntuu niiiin lohduttoman ylitsepääsemättömältä asialta, tuntuu siltä ettei tästä oo mitään tietä ulos. Ja mulla on kauan ollu riesana tietynlainen ihoinfektio ja se on pahentanu tätä koska mä en välillä tiedä että oonko masentunut vai pelkäästään stressaantunu tästä oikeasta sairaudesta. Mutta pelkään myös syöpää, ms tautia, aivohalvausta jne... Älä miksei kaikki saa vaan olla terveitä ja iloisia

 

No enkö mä sanonut että käyn terapiassa? Sekä myös teen joka päivä jotain, tapaan kavereita , yritän saada muuta ajateltavaa jne... Eiköhän ne lääkärit kysele potilailta riittäviä kysymyksiä määrätäkseen lääkkeitä. Ei ne niitä kaikille jakele. ja tämän tiedän ihan faktana koska olen terveydenalalla töissä

 

Oletko kertonut ystävillesi asiasta? Auttaisiko heille puhuminen ja heidän tuki?
Itsellä oli vuosi sitten jonkin sortin masennusta, paniikkikohtauksi jne. Pari kertaa kävin psykiatrisella sairaanhoitajalla juttelemassa. Suurimman avun sain ystäviltäni ja äidiltäni.

 

No enkö mä sanonut että käyn terapiassa? Sekä myös teen joka päivä jotain, tapaan kavereita , yritän saada muuta ajateltavaa jne... Eiköhän ne lääkärit kysele potilailta riittäviä kysymyksiä määrätäkseen lääkkeitä. Ei ne niitä kaikille jakele. ja tämän tiedän ihan faktana koska olen terveydenalalla töissä

Olitkin sanonut, en huomannut, my bad.
Liikunta ja ravitsemus ovat tuon lisäksi aika isossa osassa terveyden- ja sairaudenhoitoa..
Eivät kysele,eivät todellakaan.
Jokainen tuntee joskus itsensä masentuneeksi ja itsekin olen läpäissyt seulan ja saanut lääkkeet, vaikken ollut masentunut.
Ystäväni vain oli kuollut ja parisuhteeni päättynyt 1 kk aikaisemmin.
Masennuslääkkeitä todellakin määrätään hyvin helposti ja kevyin perustein, jopa fyysisiin vaivoihin kun ei oikein tiedetä mikä mättää jne.
Edes kaikilla _ihan oikeasti_ masentuneilla lääkkeet eivät auta ja niiden tehoa on kyseenalaistettu todella paljon.
Lääkkeet voivat myös pahentaa oloa tai puhkaista jopa uuden sairauden, usein myös koukuttavat niin ettei ihminen helpolla pääsekään eroon.
Itsekin olen ollut terveydenhoitoalalla töissä.

 

No aivan sama,en jaksa riidellä kanssasi olen kyllä tehnyt kaiken jotta parantuisin tästä ilman lääkkeitä. Mutta nyt kun mieli on ollut musta kohta puoli vuotta eikä mitkään terveelliset elämäntavat, vitamiinit ja kuntosalit oo auttanut tähän oloon niin täytyy kokeilla auttaisko lääkkeet. Ja tiedän kyllä lääkkeiden haittavaikutukset sekä sen että niihin voi jäädä pahasti koukkuun. Mutta en halua riidellä kenenkään kanssa, olin vain toivonut kuulevani muiden kokemuksia sekä vinkkejä

 

No aivan sama,en jaksa riidellä kanssasi olen kyllä tehnyt kaiken jotta parantuisin tästä ilman lääkkeitä. Mutta nyt kun mieli on ollut musta kohta puoli vuotta eikä mitkään terveelliset elämäntavat, vitamiinit ja kuntosalit oo auttanut tähän oloon niin täytyy kokeilla auttaisko lääkkeet. Ja tiedän kyllä lääkkeiden haittavaikutukset sekä sen että niihin voi jäädä pahasti koukkuun. Mutta en halua riidellä kenenkään kanssa, olin vain toivonut kuulevani muiden kokemuksia sekä vinkkejä

En minäkään riidellä tarkoittanut, anteeksi jos vähän kärkkäästi vastasin takaisin.
Hienoa jos olet tehnyt niin!
Pointtini kai oli, että vaikka tukeutuisit lääkkeisiin niin muistathan myös jatkaa noita terveellisiä elämäntapoja ja aktiivista "itsesi parantamista" koska SE on se juttu mikä hoitaa masennuksen,lääkkeet voivat olla tässä apuna mutta niihin ei pitäisi turvautua "ihmepillereinä" tai ainoana hoitona joka parantaa masennuksen.
Aikaa siihen tulee menemään että pääset kuiville vesille ja yritystä se vaatii, mutta älä luovuta!
Yleensä ne kaikista syvimpään masennukseen putoavat ovat luovuttaneet vuosien kuluessa, nappaavat ehkä pillereitä mutta kaikki muu elämässä on rempallaan eikä tue millään tavalla paranemista ja sitten ihmettelevät mikseivät parane.
Älä anna itsesi mennä siihen jamaan.
Meitä muitakin äitejä on, jotka masennuksen kanssa kamppailevat.
Onneksi siitä VOI parantua ja asiaan sekä ajatuksiinsa itse vaikuttaa.

 

Juu ei haittaa tottakai jatkan terveellisiä elämäntapoja! Terapeuttinikin sanoi että ne lääkkeet tulee pelkästään tukemaan paranemista ja auttavat ehkä siihen että jaksan keskittyä paranemiseen ja että jaksan miettiä syitä tähän oloon. En todellakaan pidä niitä ihmelääkkeinä mutta on hyvä että niitä on olemassa

 

Ja olen puhunut miehelleni sekä äidilleni tästä jamuutamalle ystävälle