masennuksesta

[väsynyt äiti]

Perään kuulutan muita raskaana olevia jotka ovat syystä tai toisesta masentuneita? tai ehkä olleet masentuneita raskaana ollessaan mutta nyt tervehtyneet? olisi hyvä kuulla selviytymistarinoita kun itse on aivan pohjalla ja pelottaa miten sitä sitten vielä kahden pienen lapsen kanssa selviytyy kun vauva syntyy... :'( Ei ole oikein tukiverkkoa, se tässä on pahinta.

vielä en ole unilääkettä enempää ottanut, saa nähdä selviänkö ilman. pelottaa lääkeriippuvuus, se että menetän lapseni, mieheni, elämäni. :'( apua. Ja kaikki alkoi univelasta ja tässä sitä nyt sitten ollaan.

 

[Piita]

hei!

Poikani syntyi marraskuussa eli nyt kohta vuoden. Mulla on ollut tässä aikamoinen henkinen prosessi. Käytän lääkkeitä ja saan siihen hyvää keskustelu tukea. Minäkin pelkäsin lääkkeitä ja sinnitelin enkä hakemut niitä kunnes oli pakko ja jälkeenpäin harmittelin kun hakenut aikaisemmin niin paljon se auttaa. Miksi sinnitellä kun on keinoja. Käytän lääkeitä vieläkin mutta kun niistä on valmis luopumaan ja luopuu pikku hiljaa niin hyvä tulee. Älä pelkää lääkkeitä ne auttavat niin paljon ja sinun helpompi olla! Itse olen hyvin lääkevastainen ja yleensä kannatan vain luontaistuotteita mutta lääkkeet on keksitty avuksi ja niitäkin tarvii. Minulla oli myös kova kynnys mutta en kadu....
rohkeasti vain apua hakemaan!

Ystävyydellä!

 

[pearl]

väsynyt äiti. oma kohtainen kokemus ajalta, kun tytöt olivat pieniä,
kun olin aivan pohjalla. minulla todettiin vakava masennus, paniikkihäiriö ja ahdistusta. myös lääkärit vähätelivät, koska olin nuori (20v) ja laittoivat hormoonien piikkiin kaiken. olin kuitenkin sitkeä ja hakeuduin terveyskeskukseen ja sitä kautta kunnalliseen mielenterveyspalveluiden piiriin. tapasin psykiatrin joka näki väsymykseni "takaa" kaikki nämä psyykkiset oireilut. ja oli aivan ihana. itse kieltäydyin lääkkeistä, mutta pääsin ryhmäterapiaan, joka kesti 3,5v, jossa kävimme eri asioita läpi. mutta näin jälkikäteen, kun tuosta kaikesta on kulunut useampi vuosi, huomaan, että hoitoa ei saa jos sitä ei vaadi ja tärkeimpänä se, että olin aidosti tarvitseva, heikko ja väsynyt terapiassa+lääkäreille. siitä se hidas kuntoutuminen lähti. vieläkään en ole terve, mutta tiedän rajani, ja haen heti apua kun omat voimat eivät riitä. toivon sinulle rohkeutta hakea apua ja ottaa stä myös vastaan =)

 

[koukku]

Monen yritys kerran jälkeen, voin sanoa että masennuslääkkeistä irtaantuminen on todella vaikeaa. Kaikkia ne eivät edes auta.. Toisille ne ovat se pelastus. Mutta, minun ystäväpiirissäni on viisi läheistä ihmistä, ketkä ovat saaneet lääkityksen uupumukseen, tai synnytksen jälkeiseen masennukseen.Vain kaksi on päässyt niistä irti.Vaikka lopetus yrityksiä on monta takana.
Itse kadun suuresti sitä päivää, kun terveyskeskus lääkäri suositteli kokeilemaan cipramilia. Miksi minua ei silloin ohjattu terapiaan..Vaan vasta vuosien jälkeen...kun olin jo löytänyt jonkinlaisen polun lääkkeiden avulla.
Joka tapauksessa, lääkityksen lopetuksen jälkeen..Palaa masennus ym. oireet väliaikaisesti, ehkä jopa kuukausiksi, ja sitten on taas löydettävä itsestä voimavaroja, ja kohdattava tunteita..jotka lääke ehkä jopa tukahduttaa joillakin.
En puhu lääkkeitä vastaan, enkä puolesta...mutta kehoitan tarkkaan miettimään niiden aloitusta.
Niillä on myös sivuvaikutuksia(kokemusta)..aika moni aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta, ja vaikeuttaa, tai jopa tekee mahdottomaksi orgasmin.
Eikä ne mitään onnellisuus pillereitä ole, niinkuin vieläkin jotkut väittävät..Höpsis!!

Mutta..Voimia toivottelen kaikille tulevaan talveen..Lääkkeillä tai ilman

 

[väsynyt äiti]

kiitos että tänne on tullut näinkin monta vastausta! =) olen kyllä saanut jutteluapua hyvä niin. en aiokaan ekana niitä lääkkeitä ottaa. pelottaa vaan mennä psykiatrille jos ne toteavat ettei kykene hoitamaan lasta tai jotain ja ottavat huostaan... tämä nyt on ehkä turha kauhukuva mutta kaikkea sitä tulee ajateltua. onhan minulla mies joka voi hoitaa lasta.

 

[Piita]

hei Väsynyt äiti!

Ei sinulta ensimmäisenä lapsia huostaan oteta! eikö sitä ennen kannattasi ottaa niitä lääkkeitä. Itse käytän keskteluapu ja vaihtoehtohoitoja tukena lääkkeiden kanssa. Mua ei ole todettu masentuneeksi, mutta syön seronilia. Kyselin terapeuriltani lääkkeiden eroon pääsystä ja hän vakuutti että hän on tehny tätä työtä 35v niin niisstä pääsee eroon kun työskentelee itsensä kanssa. aluksihan sitä on vain onnellinen kun olo helpottaa... voi istua rauhassa yms... Minua hoitaa myös homeopaatti ja hän tukee myös minua lääkeiden eroon pääsyssä ja tässä prosessissa. Käytän myös tukena aloe vera ja ruusunjuusrta yms...

Hae apua ihmeessä... jaksat paremmin ja lapsesi näkevät kuinka vaikeuksista selvitään

Ystävyydellä Piita

 

[väsynyt äiti]

\

hei Väsynyt äiti!

Ei sinulta ensimmäisenä lapsia huostaan oteta! eikö sitä ennen kannattasi ottaa niitä lääkkeitä. Itse käytän keskteluapu ja vaihtoehtohoitoja tukena lääkkeiden kanssa. Mua ei ole todettu masentuneeksi, mutta syön seronilia. Kyselin terapeuriltani lääkkeiden eroon pääsystä ja hän vakuutti että hän on tehny tätä työtä 35v niin niisstä pääsee eroon kun työskentelee itsensä kanssa. aluksihan sitä on vain onnellinen kun olo helpottaa... voi istua rauhassa yms... Minua hoitaa myös homeopaatti ja hän tukee myös minua lääkeiden eroon pääsyssä ja tässä prosessissa. Käytän myös tukena aloe vera ja ruusunjuusrta yms...

Hae apua ihmeessä... jaksat paremmin ja lapsesi näkevät kuinka vaikeuksista selvitään

Ystävyydellä Piita

Kiitos :hug: Olen tässä miettinyt että parempi on itseni ja parisuhteenkin kannalta lapsista puhumattakaan että hakeudun psykiatrin vastaanotolle. On niin monta käsiteltävää asiaa eikä ne enää oikein itsestään asetu. Hyvä että saan täältäkin rohkaisevaa tukea. :hug: Nyt olen hieman rauhoittunut, mutta tilanne voi taas mennä takapakkia helposti. Olen kummallisen ärtynyt ja tiuskin miehelleni pienistäkin asioista. :ashamed: Vaikka olenkin nyt saanut nukuttua muutamana yönä aika hyvin. Inhottaa itseäkin tämä ärtyisyys en tajua mistä se johtuu...Miehen vika se ei ole, hän on niin ymmärtäväinen ettei voisi enempää vaatia!

 

[aurinko]

\

Monen yritys kerran jälkeen, voin sanoa että masennuslääkkeistä irtaantuminen on todella vaikeaa. Kaikkia ne eivät edes auta.. Toisille ne ovat se pelastus. Mutta, minun ystäväpiirissäni on viisi läheistä ihmistä, ketkä ovat saaneet lääkityksen uupumukseen, tai synnytksen jälkeiseen masennukseen.Vain kaksi on päässyt niistä irti.Vaikka lopetus yrityksiä on monta takana.
Itse kadun suuresti sitä päivää, kun terveyskeskus lääkäri suositteli kokeilemaan cipramilia. Miksi minua ei silloin ohjattu terapiaan..Vaan vasta vuosien jälkeen...kun olin jo löytänyt jonkinlaisen polun lääkkeiden avulla.
Joka tapauksessa, lääkityksen lopetuksen jälkeen..Palaa masennus ym. oireet väliaikaisesti, ehkä jopa kuukausiksi, ja sitten on taas löydettävä itsestä voimavaroja, ja kohdattava tunteita..jotka lääke ehkä jopa tukahduttaa joillakin.
En puhu lääkkeitä vastaan, enkä puolesta...mutta kehoitan tarkkaan miettimään niiden aloitusta.
Niillä on myös sivuvaikutuksia(kokemusta)..aika moni aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta, ja vaikeuttaa, tai jopa tekee mahdottomaksi orgasmin.
Eikä ne mitään onnellisuus pillereitä ole, niinkuin vieläkin jotkut väittävät..Höpsis!!

Mutta..Voimia toivottelen kaikille tulevaan talveen..Lääkkeillä tai ilman

MUTTA on kyllä niinkin että terapia yksistään ei aina riitä vaan TARVITAAN lääkeapua!!!!voimia sinnepäin

 

[Koukku]

Totta... Lääkkeet ovat myös yksi tärkeä tuki matkalla toipumiseen.

Pääasiahan on, että on hyvä olla, ja pystyy nauttimaan elämästä.
Halusin vain kertoa totuuden siitä, että irtaantuminen niistä ei aina ole helppoa.
Lääkärit kertovat ihan liian vähän tuosta vieroituksen vaikeudesta.
Mutta sitä ei kuitenkaan kannata miettiä, jos olo on aivan kamala... Vaan hoitaa itsensä kuntoon.

www.tukiasema.net, tai Sami Anttilan kotisivut..ovat hyviä linkkejä, jos joku haluaa tutustua.

Tzemppiä kaikille


:wave: =)

 

[taustalla]

HAE APUA ITSELLESI ENNENKUIN VÄSYT LIIKAA. PIDÄ HUOLI ITSESTÄSI NIIN JAKSAT PITÄÄ HUOLI LAPSISTASI. VOIMIA SINULLE :flower: AINA EI TARVITSE JAKSAA NIIN PALJON. TEE VAIN VÄLTTÄMÄTTÖMIN HETKEN AIKAA JA LEPÄÄ AINA KUN VOIT. TOIVOTTAVASTI HELPOTTAA JA LÖYDÄT SOPIVAN AVUN...

 

[väsynyt äiti]

\

HAE APUA ITSELLESI ENNENKUIN VÄSYT LIIKAA. PIDÄ HUOLI ITSESTÄSI NIIN JAKSAT PITÄÄ HUOLI LAPSISTASI. VOIMIA SINULLE :flower: AINA EI TARVITSE JAKSAA NIIN PALJON. TEE VAIN VÄLTTÄMÄTTÖMIN HETKEN AIKAA JA LEPÄÄ AINA KUN VOIT. TOIVOTTAVASTI HELPOTTAA JA LÖYDÄT SOPIVAN AVUN...

Niin kiitos :flower: tuota minä yritän hokea itselleni. välillä onnistun paremmin toisinaan huonommin. Tämä jatkuva väsymys on aivan käsittämätöntä, tuntuu että voisin nukkua lähes koko ajan. :ashamed: Tämä vuodenaika on kyllä pahin mahdollinen, pimeää ja kylmää eikä vielä edes lunta. Kävin tuolla tukinetin sivuilla mutta alkoi vain ahdistaa enemmän eivät taida olla minua varten......olenkohan jotenkin outo? .

Onneksi kohta pääsen sinne psykiatrille ehkä siitä sitten alkaa paistaa päivä risukasaankin.

 

[piha]

Voimia sinulle väsynyt äiti. Toivon että saat itsellesi omannäköistä apua. =)