Masennuksen itsehoito-ohjeita kaipaan? Vai mikä mulla on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Maamma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Maamma

Vieras


Minä en nyt oikein tiedä, onkohän tämä sitä masennusta vai ihan vaan unenvähyyttä ja kotiäidin arkea. Meillä on kaksi alle kolme vuotiasta lasta.

Pinna kireällä, välillä tulee ihme ahdistuskohtauksia, jaksan siivota ja kokata joka päivä. Kotimme on siisti, pesen pyykkejä pitkin viikkoa, imuroin pari kertaa viikossa, tykkään tavata kavereita. Hoidan itseäni, siis en kulje tukka likaisena edes kotona....

Ahdistus iskee iltaisin väsyneenä ja yksin ollessani. Kahden pienen lapsen äitinä vastuu on kova, haluaisin olla hyvä äiti. Selittämätön kuolemapelko iskee joskus väsyneenä, mutta kokonaisen yön yli nukkuminen on aika turhaa. Perheessä on ihan pieni vauva. Olenko siis masentunut vai väsynyt vain?
 
Mulla on väliin juuri samaisia tunteita ja kaksi alle kolme vuotiasta lasta myös. Nyt on ollut parempi jakso kun on saanut reissailtua kesällä ja pyärittyä eri maisemissa. Ei sitä aina jaksa kotiäitinä oloa varsinkaan olla kotona ja tehdä samoja töitä päivästä toiseen. Niin ja ulkoile, hikiliikunta tekee uskomattoman hyvää mielelle ja keholle.
tsempit!
 
Mä muuten söin imettäessänikin tuota e-epaa. Onkohan siitä ollu jotain haittaa vauvalle?? Ei ainakaan näy merkkejä tosta 1-veestä et ois. Ei kyllä kukaan koskaan sanonu ettei sitä sais syödä. Nykyäänkin syön kun muistan. 500mg 2kpl per päivä.
 
Mulla oli ihan samanlaisia tuntemuksia esikoisen ollessa vauva. Pistin kaiken ihan väsymyksen piikkiin mutta jälkeenpäin oon miettiny että oliko sittenki lievää masennustakin. No, eihän sillä sinänsä mitään merkitystä nyt enää oo kun oon piristyny ja saan nukkua. Mutta loppusyksystä ois vauva tulossa niin vähän etukäteen pistää kans miettimään.

Sen verran oon itsetutkiskelua harrastanu, että oon nyt tunnistanu itessäni tuommoisia suorittajan piirteitä. Että kodin pitää olla kunnossa ja lapsen kanssa pitää tehdä sitä ja tätä ja tuota ja pitää olla semmonen ja tämmönen äiti. En oo oikeen osannu antaa itelleni armoa... Nyt raskauden väsymyksien ja muidenki vaivojen takia on ollu pakko jo vähän hiljentää tahtia ja oonki voinu paljon paremmin.

En siis osaa ottaa kantaa ootko masentunu vai väsyny, en oo alan ammattilainen ja tosiaan itekki pohdiskellu samoja asioita. Mutta miuta auttoi kovasti se että myönsin itelleni että en oo mikään superihminen ja että vähemmälläki touhuamisella elämä jatkuu ja voidaan kaikki paremmin!

Jos kovasti mietityttää ja väsyttää niin suosittelen kyllä ottamaan yhteyttä esim. neuvolaa ja vaikkapa mielenterveystoimistoon että pääsee purkamaan oloaan ja sit siellä ammatti-ihmiset varmasti osaavat arvioida muutenki tilannetta! Voimia sinulle! :)
 

Yhteistyössä