Hei , pitkästä aikaa. Aika kyllä menee tosi nopeaa. Täälläpä on ahkeraan kirjoiteltu.
Paljon olis taas juttua ja paljon on meillä tapahtunut. Varautukaa maraton sepostukseen.
Meillä on kulkenut ilo ja suru kirjaimellisesti käsi kädessä. Iloa tuottaa tietenkin poika, joka on sitten saanut nimenkin. Ristiäiset oli noin kuukausi sitten, poika kastettiin kirkossa ja sain nimekseen Joona. Toimitus oli juhlallinen ja Joona ""käyttäytyi"" tosi hienosti koko ajan. Nukkui välillä sylikumminsa sylissä ja välillä muuten vaan katseli, ääntäkään ei päästänyt, ei edes kun vettä päähän laitettiin, tai no, tuli niitä joitain ääniä; siskoni mukaan poika paukutteli ja kakkasi toimituksen aikana. Harva poika se alttarilla, papin edessä paskoo
Ruoka ja kahvitus olivat sitten meillä kotona. Vieraina vain lähiomaiset, n. 20 hlö. Sain kerrankin nauttia itse juhlista, kun ei tarvinnut häärätä keittiössä. Meillä oli tarjoilija pitopalvelusta, hän teki ruoat ja salaatin ja ihanan täytekakun, jonka koristeeksi teetin leipomossa kuvan Joonasta. Muut leipomukset olivat äitini ja mummuni käsialaa, juustotortut ja kattauksen, kahviliinat (painetut, joissa oli koko nimi ja kastepäivämäärä), kukkalaitteet yms. hoidin itse.
Surua meillä on ollut ilon lisäksi roppakaupalla, ehkäpä tuo ilon tarkoitus oli helpottaa surua. Anoppini sairastama syöpä levisi yllättäen ja ristiäisten jälkeen hän kuoli : ( Tuo syöpä on tosi salakavala, muutamassa viikossa anoppini meni. Ristiäisissä hän ei tietenkään ollut. Pojan nimen ehti kuulla ja onneksi ehti pojan nähdä, sillä kävimme vappuna näyttämässä poikaa hänelle sairaalassa. Minun on vieläkin vaikea uskoa, että häntä ei enää ole, niin paljon jäi kesken. Tietenkin tuon tapahtuneen ymmärtämiseen vaikuttaa se kun meillä on välimatkaa, eikä appivanhempani ole olleet jokapäiväisessä elämässämme fyysisesti mukana, ollaan totuttu siihen, että harvemmin nähdään. Myös se, että kaikki huomioni on tietenkin kohdistunut poikaan vaikuttaa siihen, ettei osaa oikein jäsentää tapahtunutta. Kai noilla hormoneilla on vaikutuksensa, välillä tuntuu, että vain Joonan asiat liikuttaa. Toivottavasti edes joku ymmärsi mitä tarkoitin. Mun eka Äitienpäivä meillä ei ollutkaan sitten niin iloinen, toki kortin ja pikkulahjan sain ja käytiin lounaalla. Ensi vuonna toivottavasti sitten vietämme sitä iloisemmissa merkeissä. Tällaista tämä elämä on, kun uusi elämä syntyy, niin toinen lähtee.
Täälläkin on keskusteltu anopeista. Täytyy sanoa, että pahalta välillä tuntu lukea teidän arvosteluja anopeista, kun tietää ettei Joona saa koskaan tutustua toiseen mummuunsa, eikä meillä ole toista mummulaa enää siellä maalla
Ymmärrän toki, että jotkut anopit ottaa päähän, mutta mulla ei ole koskaan ollut anopistani pahaa sanottavaa, eikä hän ole koskaan meidän elämäämme puuttunut. Hän oli aivan ihana ihminen. Meillä on suuri aukko elämässämme
Syövästä puheen ollen, toivottavasti Sini77 sun äiti voi jo paremmin. Onneksi rintasyövässä on hyvät ennusteet; ystäväni äiti on siitä parantunut samoin tätini.
Nyt on Joona sitten kaksi kertaa kuukauden sisällä matkustanut 300 km matkan, reissu vapun tienoilla ja hautajaiset. Matkat pojalla menee nukkuessa, tosin eka reissulla imetin kerran matkan aikana autossa, kun matka venyi, koska pysähdyttiin ostoksille.
Meillä on Joonan kanssa nuo mummola kyläilyt mennyt tosi hyvin, nukuttukin ollaan ihan yhtä hyvin kuin kotona. Mukana meillä on ollut Joonan oma sijauspatja, peitto, leluja ja sitteri. Nytkin vaikka porukkaa oli tosi paljon siellä hautajaisten aikaan, ei ollut ongelmia. Poika oli hyväntuulinen ja naureskeli ja sylejä riitti. Kummitäti kehuikin, että on suloinen ja harvinaisen kiltti lapsi
Meillä ei ole ollut ongelmaa siitä, että kukaan poikaa liikaa roikottaa. Silloin kun vanhempani olivat täällä, olin vain tyytyväinen, että olivat mielellään pojan kanssa. Lähinnä huvitti esim. isäni valppaus; pojan ei tarvinnut kuin vähän äännähtää niin isäni oli salamana katsomassa
Jotenkin hellyttävää oli heidän varovainen suhtautuminen, kun ottivat pojan syliin jne. ovathan he itsekin kaksi lasta hoitaneet, mutta liki kolmekymmentä vuotta on tietenkin pitkä aika, kun viimeksi on vauvaa sylissä pitänyt. Joona on heidän ensimmäinen lapsenlapsensa, ja ihan mukavaa, että on poika, meillä kun ei ollut kuin tyttöjä.,
Jälkitarkastuksessa olen minäkin käynyt jo reilu kuukausi sitten. Kaikki oli ok, hb 140 ja haava hyvin parantunut. Mitään lantiolihas testejä ei tehty
Paino on suunnilleen samoissa, kuin silloin ekassa neuvolassa eli pari kiloa olisi hyvä saada pois. Kaikki entiset housut eivät ihan vielä mahdu jalkaan, mutta tilanne ei kuitenkaan ole huolestuttava, enpä olsi uskonut ettei mulle jää paljoa ylimääräistä raskaudesta. Imettäminen taitaa sen verran kuluttaa, hui kun sen lopettaa, niin miten käykään
Ainakaan ei voi enää samaan malliin herkutella. Jos en herkuttelisi päivittäin, niin olisin varmaan hoikemmassa kunnossa. Liikkumaan pitäisi alkaa, muutenkin kuin vaunuilla.
Ensi viikolla on Joonan 3 kk neuvola. 2kk neuvolaa täällä ei olekaan, jos kaikki on 1½kk neuvolassa ok. Jotenkin kuitenkin olisi sitä kaivannut, lähinnä tuon painon suhteen. No, olen itse yrittänyt poikaa punnita ja n. 5600g tai liki kuusi kiloa hän on ja pituutta 58 cm, pipo 40 cm eli nuo epäviralliset mitat
Miten teillä vauvat ovat suhtautuneet siihen 3 kk neuvolassa annettavaan rokotukseen? Olivatko kiukkuisia sen jälkeen?
Kylläpä teillä joillakin on tosi suuria lapsia. Joku kertoi, että käyttää 2 kk ikäiselle 68-74 senttisiä vaatteita. Mun ystävä käytti pojalleen 70 senttisiä tämän olessa 8 kk
Meillä on käytössä 56-62 senttiset vaatteet, tosin 62 ovat vielä vähän isoja. Eli ihan sen mukaan mennään, kuinka nuo vaatekoot on tarkoitettukin eli 62 senttiset n. 4 kk ikäiselle.
Joonasta on tullut oikea hymypoika, hymyilee ja kikattelee. Juttua riittää paljon, kurluttelee hauskasti.Hän on alkanut viihtyyn myös sitterissä ja puuhamatto on pop
Kädet ovat löytyneet ja niitä katsotaan silmät kierossa, nyrkkikin maistuu. Nyt muutaman päivän ajan on nukuttu koko yö eli n. klo 22-7. Tänään Joona heräsi 7.30, illalla nukahti 22.30. Saa nähdä kuinka kauan tätä rytmiä riittää, tosin mieheni on nukkunut 3 kk ikäisestä ilman yösyöttöä. Meillähän ei ole syötykään kuin kerran yössä. Viimeksi klo 4 aikoihin. Vauvojen päivärytmihän vaihtelee vielä ja n. 6 kk ikäisenä se alkaa vakiintua. Saa nähdä mitä tuleman pitää, alkaako meillä yöt olemaan sitten vaikeita ja muutenkin tuo nukkuminen, sen kanssa kun ei ole ollut ongelmia
Vielä ei edes valoisuus ole häirinnyt.
Meillä Joonan rytmi on tällä hetkellä tällainen:
Herää: 6-7.30 välillä
Syödään
Joona jatkaa vielä vähän unia n. 1-2h.
Syödään
seurustelua sitterissä/puuhamatolla
Päiväunille n. klo 12, niiden kesto n. 3-4h
Syödään
Seurustelua/leikkiä
Toisinaan torkut omassa sängyssä
Seurustelua
Iltatorkut vaihtelevasti n. klo 18 tai/ja 20, (monesti ottaa pienet tirsat)
Syödään
Yöunille n. 22, tämäkin varmaan vielä aikaistuu. Ihan pienenähän pikkumies kukkui kahteentoista.
On perinyt toivon mukaan vanhempiensa unenlahjat
Joku kertoi, että rotta oli purrut vauvaa. En tiedä oliko kyseessä jo toinen tapaus, mutta luin joskus talvella samanlaisen jutun Ilta Sanomista. Suosittelenkin vaunuihin sellaista kissaverkkoa, meillä on se, eikä tarvi pelätä kissoja, oravia tai rottia, joita ei ainakaan meidän pihapiirissä vilistä
Täällä oli myös puhetta kätkytkuolemista. Minä pelkään ihan tosissani sitä
Aina Joonan nukkuessa käyn välillä tarkistamassa, että poika hengittää. Joku mainitsi, että perhepedillä voitaisiin kätkytkuolemaa ehkäistä. Tuota en kyllä usko, taitaa olla jonkun perhepetiaktivistin keksimää
Tässä Pampersien sivuilta artikkeli pienen vauvan nukkumisesta itse olen kyllä samoilla linjoilla tämän asian suhteen.
Missä vastasyntyneen pitäisi nukkua?
YHTEINEN MAKUUHUONE Ainakin ensimmäisten kuukausien aikana on parasta pitää vastasyntyneen sänky omassa makuuhuoneessasi. Siten voit valvoa lastasi helpommin ja yösyötötkin sujuvat vaivattomammin. Monet äidit laittavat vauvan sängyn mahdollisimman lähelle omaansa. Jos vauvasi ääntely kuitenkin pitää sinut hereillä, voit laittaa sängyn ihan yhtä hyvin muutaman metrin päähän! Terveydenhoitoalan ammattilaiset ovat nyt sitä mieltä, että vauvan ei pitäisi nukkua koko yötä äidin vieressä tukehtumisriskin välttämiseksi. Kun te vanhemmat olette nukahtaneet, ette voi olla varmoja siitä, että vauvan pää ei joudu esim. peiton alle. Voit nauttia sängyn jakamisesta vastasyntyneen kanssa, kun hän torkkuu vatsallasi imetyksen jälkeen ja kietoutuu aivan kiinni sinuun. Muista kuitenkin nostaa hänet omaan sänkyynsä, kun tunnet että alat itsekin nukahtaa. On myös tärkeää varmistaa, että laitat lapsesi kehtoon tai sänkyyn säännöllisesti myös valveillaoloaikaan. Voi olla houkuttelevaa odottaa, kunnes hän on unten mailla, ennen kuin lasket hänet alas. Mutta vauvojen täytyy myös oppia nukahtamaan itse, jotta he pystyisivät myöhemmin selviytymään yksin yön läpi. On myös hyvä tehdä selvä ero päivä- ja yöunen välille. Voit vaikka totuttaa lapsen ottamaan päivätorkut omassa huoneessaan tai olohuoneessa keskellä perhe-elämän hälinää. Tämä muodostaa hyvän vastakohdan yöunen hiljaisuudelle ja pimeydelle, jolloin lapsi oppii erottamaan yön ja päivän.
Syömisestä vielä. Olen nyt pelkästään imettänyt. Korviketta en ole antanut, kun rinnatkin kestää jo imetystä, tosin rintakumia käytän, välillä olen imettänyt myös ilman sitä, mutta rintakumilla Joonan on helpompi imeä, ei lipsu. Pitäs varmaan välillä taas tarjota pulloakin, jos jossain vaiheessa olen itse pitemmän aikaa pois, niin poika huolisi sitä. Nan-maitoa voi sitten tarvittatessa antaa, mulla ei pakastimeen asti sentään maidonkerääjällä kerätty maito riitä. Käytänkin maidon kerääjästä, kun annan pojalle lusikalla d-tipat ja Dysfaltal-tipat. Vettä olen myös ihan vähän lusikalla antanut, pullosta ei sitä juuri huoli, huomaa ettei ole maitoa
Täytyy tuolla lusikalla antaa ja totutella veteen, hellepäiviä odotellessa
Joona syö nykyään noin kahden tunnin välein, paitsi silloin kun nukkuu pitemmät päikkärit ja tietenkin yöllä. Taitaa hereillä ollessaan tankkailla, että nukkuu hienosti läpi yön. Tänään ei poika vaunuissa nukkunut kuin kaksi tuntia eli vasta heräs ja syötiin, tuossa puuhamatolla kättään hetken ihaili. Taisi unet jäädä vähän kesken, joten halusi nukkumaan. Joona ilmaisee väsymyksensä ähinällä tai pikkukitinällä, silloin myös tutti maistuu. Nyt on sängyssä unta odottamassa. Kävin äsken vilkaiseen, siellä tippunutta tuttia noukki suuhunsa ja kädellä vähän avitti-onnistui
Kyllä vauvat nopeasti kasvavat ja joka päivä oppivat jotain uutta.
Sini77: Sinullahan poika myös kovasti puklailee. Meillä myös tuota puklua tulee, välillä oli jo ihan puklutontakin aikaa. Röyhtäystys toki vähän auttaa, mutta Joona ei aina röyhtäise. Mikähän siihen auttais? Ei ole mukava, kun vaatteet on puklussa ja välillä muutkin paikat. Poika kyllä syö niin ahnaasti ja kauan, joten ilmeisesti liiat maidot tulee pois, eipä tuo pukluilu ainakaan tähän mennessä ole kasvuun vaikuttanut .Oletko sä löytänyt mitään keinoa?
Joonalla on suolentoiminta muuttunut. Enää ei kakita joka päivä, noin joka neljäs päivä vatsa toimii. Ostettiin varalta sitä mallasuutetta, mutta ei ole vielä annettu, kun rintamaidolla elävillä vauvoilla voi ihan normaalisti toimia suoli vain viikonkin välein.
Pikkukakkosta ei vielä olla suunniteltu, vaikka ainakin mies kovasti toistakin haluaa
Sitähän ei tiedä saadaanko enää toista. Hirveen suurta väliä ei voi enää pitää, kun tuo ikäkin tulee vastaan ja toisaalta haluaisin nauttia ja olla nyt Joonan kanssa. Uusi pikkuinen vie niin paljon huomiota ja se on vaikeaa, jos toinenkin on vielä pieni, kahden vaippaikäisen kanssa on työtä. Toisaalta jos on vähän ikäeroa, on lapsista toisilleen seuraa. No, jonkun verran sitä väliä pitää kuitenkin pitää kun on sektio tehty. Toisaalta myös mahdollinen alatiesynnytys hirvittää.
Mulla kyllä päivät menee tosi nopeasti pojan kanssa, vaikka ohjelma on kyllä melko samanlaista. Meillä on vielä paljon tuttavia, jotka eivät ole käyneet poikaa katsomassa, joten vieraita riittää. Meille on annettu tosi hienosti aikaa olla ihan pojan kanssa kolmistaan, eikä vieraat tuppautuneet heti laitokselta tultuamme poikaa katsomaan.
Ihan mielelläni olen kotona, vaikka ei tämä tietenkään taloudellisesti ole kannattavaa. Aika hassua on se, että nyt kun olen äitiyslomalla, olisi mulle töitäkin tiedossa monta paikkaa, ei voi mitään.
Nyt pitäs alkaa imuroimaan. Ulkonakin pitäs kukkia alkaa laittamaan, mutta eipä mieli juuri tee kun sataa ja sataa, välillä paistaa aurinko, mutta maa on ihan märkä. No, en kyllä mikään hortonomi edes ole, mutta täytyy nuo kaksi vaivaista penkkiä takapihalla joskus saada kuntoon
Keskiviikkona on hieroja, ihanaa, niskat ovatkin tosi kipeät.
Huh, sainpa kirjoitettua yli kuukauden asiat ja kuulumiset, joskin vähän epäselvää tarinointia tästä tuli. Jospa sitä jatkossa jotakin sais kirjoitettuakin, kun tuota aikaakin alkaa olla eri tavalla, kun vertaa niihin ihan alkuviikkoihin pojan kanssa.
t. Chloe ja Joona 2kk ja 3 vko
