Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Vauvat ja taaperot
Marrasvauvat 2007 marraskuussa
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="LiituraitaRuutupaita, post: 8829431, member: 358"]</p><p>Ja perään copy-pastena synnytystarina tännekin puolelle..</p><p></p><p>Kaksostyttöjen syntymätarina</p><p></p><p>Perjantai-aamuna 26.10. kello herätti 5.30. Mies jäi vielä nukkumaan, minä keräilin hiljakseen loput tavarat sairaalakassiin ja jäin odottelemaan siskoani joka oli luvannut kyyditä minut Oyssiin. Vatsa täynnä vauvoja ja perhosia olin osasto 13:lla sovittuna aikana 6.30, hoitaja otti vastaan ja ohjasi mut omaan 1. hengen huoneeseen jossa tulisin asustamaan leikkauksen jälkeen. Sain ohjeeksi käydä suihkussa ja pukeutua leikkausvaatteeseen, sitten vain odoteltiin isää ja lupaa siirtyä leikkaussaliin.</p><p></p><p>Mieheni oli tällä välin vienyt Milan tarhaan ja saapui osastolle n. 7.40, meidän sektioaika oli sovittu jo kahdeksaksi mutta ainahan oli mahdollisuus kiireemmän tapauksen meno edelle. Olinkin aika yllättynyt kun viittä vaille 8, juuri kun mies oli saanut leikkaussalivaatteet päälle, pari hoitajaa marssii huoneeseen ja sanovat että nyt lähdetään. Olo oli hieman hämmentynyt ja sekava, ja tämä purkautuikin hysteerisenä itkuna leikkaussalin ovella kun kasvojen eteen tuli aina vaan uusi leikkaustiimin jäsen esittäytymään.. kenenkään nimi ei jäänyt mieleen. Mies kysyi salissa olisiko A-vauvan tarjontaa vielä mahdollista tarkistaa ultralla ennen leikkausta, B kun oli viikkoa aikaisemmin vielä yllärikäännöksen tehnyt täysin minun huomaamatta. Ja niin me sitten annettiin anestesiaporukalle ylimääräinen kahvitauko, kun puoli tuntia odoteltiin päivystävää lääkäriä ultraamaan. Eihän se vauva mihinkään ollut kääntynyt, ja näin ruvettiin valmistelemaan leikkausta.</p><p></p><p>Mut peiteltiin leikkausliinoilla, käteen tuli kanyylia, verenpainemittaria ja vaikka mitä, mies sai kasvojen eteen sermin, hoitaja vielä varmisteli isän vointia ja kertoi mihin suuntaan sitten lähteä jos huono olo sattuu yllättämään. Puudutusten laitto oli tuskainen tapahtuma, puristin miehen kättä ja tämä toisella kädellä pyyhkii mun kasvoilta kyyneleitä pois, sattui niin pirusti! Ensin laitettiin joku paikallispuudute, ja sen perään epiduraali- sekä spinaalipuudutteet. Ensimmäinen spinaaliannos, joka oli siis varsinainen leikkauspuudute, ei toiminut ollenkaan, mutta toinen jämäkkä satsi teki tehtävänsä ja kohta en tuntenut alakroppaani ollenkaan.</p><p></p><p>Tämän jälkeen kaikki kävi tosi nopeasti, juttelin niitä näitä miehen kanssa ja yritin saada hengitettyä armottoman närästyksen kanssa, että senkin vaivan piti jatkua aivan viime hetkeen saakka! Hoitaja kysyi säännöllisesti vointiani, ja kertoi että vauvat syntyvät pian. Ja kohta sermin takaa kuuluikin A-tytön ensimmäinen parkaisu, itkuhan siinä tuli kun se ääni oli niin ihana. Kello oli tuolloin 9.28. Sain pikkuisen hetkeksi poskea vasten ja suukotin pikkuista päätä, sitten vauva lähti lämpökaappiin ja mitattavaksi. Kaksi minuuttia myöhemmin, 9.30 päästi ensiäänensä neiti B ja huusikin heti keuhkojen täydeltä. Myös häntä pääsin tervehtimään poski poskea vasten, ja mies lähti B-neidin myötä katselemaan vauvojen hoitotoimia ja ottamaan valokuvia.</p><p></p><p>Molemmat saivat hyvät apgarpisteet, 9-9-9. A-vauvan mitat olivat 2450g ja 46cm, B:n 1950g ja 44cm. Lastenlääkäri tarkisti vauvat ja teki päätöksen siirtää pikkuinen B-neiti lastenosasto 64:lle pienen (alle 2kg) syntymäpainon vuoksi. Hoitaja kävi tästä minulle kertomassa, mikä tuntui hyvältä kun pidettiin ajan tasalla tapahtumista eikä unohdettu sinne leikkauspöydälle. Mut kursittiin kokoon ja mies sai sillä välin syntymäpäiväkahvit.</p><p></p><p>Minut siirrettiin heräämöön ja mies tuli sinne seuraksi istuskelemaan parkkiajan loppuun asti. Tuntui hassulta, nyt meillä on kaksi vauvaa! Katseltiin digikamerasta vauvojen kuvia ja minä palelin lämpöpeitteen alla. Pääsin heräämöstä osastolle joskus klo.14 jälkeen, kun jalat rupesivat pikku hiljaa ottamaan taas komentoja vastaan puudutteen läpi. A-vauvakin tuotiin viereen ihmeteltäväksi, ja kyllähän sellaisessa minivauvassa ihmeteltävää olikin. Seuraavana päivänä pääsin jo käymään os. 64:lla tervehtimässä pienempää kaveria.</p><p></p><p>Kaiken kaikkiaan sektio oli kuitenkin positiivinen kokemus, siinä missä alatiesynnytys oli rankka fyysisesti niin tämä tapa koetteli puolestaan henkistä kanttia aika tavalla. Leikkauksesta toipuminen on kuitenkin hyvässä vauhdissa, en ole enää juurikaan kipeä mutta toki liikkumista täytyy vielä jonkin verran varoa, enkä ole vielä uskaltanut aivastaa <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" />. Eikä todellakaan ole sellainen olo ettenkö olisi synnyttänyt "ihan oikeasti", tapa vaan oli toisenlainen. Ja kun tästä kaikesta sai palkinnoksi kaksi maailman kauneinta ja pienintä ihmettä, voi tunteet tiivistää laulun sanoin vaikka näin: "Elämälle kiitos, sain siltä paljon.".</p><p></p><p>Liituraita</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="LiituraitaRuutupaita, post: 8829431, member: 358"] Ja perään copy-pastena synnytystarina tännekin puolelle.. Kaksostyttöjen syntymätarina Perjantai-aamuna 26.10. kello herätti 5.30. Mies jäi vielä nukkumaan, minä keräilin hiljakseen loput tavarat sairaalakassiin ja jäin odottelemaan siskoani joka oli luvannut kyyditä minut Oyssiin. Vatsa täynnä vauvoja ja perhosia olin osasto 13:lla sovittuna aikana 6.30, hoitaja otti vastaan ja ohjasi mut omaan 1. hengen huoneeseen jossa tulisin asustamaan leikkauksen jälkeen. Sain ohjeeksi käydä suihkussa ja pukeutua leikkausvaatteeseen, sitten vain odoteltiin isää ja lupaa siirtyä leikkaussaliin. Mieheni oli tällä välin vienyt Milan tarhaan ja saapui osastolle n. 7.40, meidän sektioaika oli sovittu jo kahdeksaksi mutta ainahan oli mahdollisuus kiireemmän tapauksen meno edelle. Olinkin aika yllättynyt kun viittä vaille 8, juuri kun mies oli saanut leikkaussalivaatteet päälle, pari hoitajaa marssii huoneeseen ja sanovat että nyt lähdetään. Olo oli hieman hämmentynyt ja sekava, ja tämä purkautuikin hysteerisenä itkuna leikkaussalin ovella kun kasvojen eteen tuli aina vaan uusi leikkaustiimin jäsen esittäytymään.. kenenkään nimi ei jäänyt mieleen. Mies kysyi salissa olisiko A-vauvan tarjontaa vielä mahdollista tarkistaa ultralla ennen leikkausta, B kun oli viikkoa aikaisemmin vielä yllärikäännöksen tehnyt täysin minun huomaamatta. Ja niin me sitten annettiin anestesiaporukalle ylimääräinen kahvitauko, kun puoli tuntia odoteltiin päivystävää lääkäriä ultraamaan. Eihän se vauva mihinkään ollut kääntynyt, ja näin ruvettiin valmistelemaan leikkausta. Mut peiteltiin leikkausliinoilla, käteen tuli kanyylia, verenpainemittaria ja vaikka mitä, mies sai kasvojen eteen sermin, hoitaja vielä varmisteli isän vointia ja kertoi mihin suuntaan sitten lähteä jos huono olo sattuu yllättämään. Puudutusten laitto oli tuskainen tapahtuma, puristin miehen kättä ja tämä toisella kädellä pyyhkii mun kasvoilta kyyneleitä pois, sattui niin pirusti! Ensin laitettiin joku paikallispuudute, ja sen perään epiduraali- sekä spinaalipuudutteet. Ensimmäinen spinaaliannos, joka oli siis varsinainen leikkauspuudute, ei toiminut ollenkaan, mutta toinen jämäkkä satsi teki tehtävänsä ja kohta en tuntenut alakroppaani ollenkaan. Tämän jälkeen kaikki kävi tosi nopeasti, juttelin niitä näitä miehen kanssa ja yritin saada hengitettyä armottoman närästyksen kanssa, että senkin vaivan piti jatkua aivan viime hetkeen saakka! Hoitaja kysyi säännöllisesti vointiani, ja kertoi että vauvat syntyvät pian. Ja kohta sermin takaa kuuluikin A-tytön ensimmäinen parkaisu, itkuhan siinä tuli kun se ääni oli niin ihana. Kello oli tuolloin 9.28. Sain pikkuisen hetkeksi poskea vasten ja suukotin pikkuista päätä, sitten vauva lähti lämpökaappiin ja mitattavaksi. Kaksi minuuttia myöhemmin, 9.30 päästi ensiäänensä neiti B ja huusikin heti keuhkojen täydeltä. Myös häntä pääsin tervehtimään poski poskea vasten, ja mies lähti B-neidin myötä katselemaan vauvojen hoitotoimia ja ottamaan valokuvia. Molemmat saivat hyvät apgarpisteet, 9-9-9. A-vauvan mitat olivat 2450g ja 46cm, B:n 1950g ja 44cm. Lastenlääkäri tarkisti vauvat ja teki päätöksen siirtää pikkuinen B-neiti lastenosasto 64:lle pienen (alle 2kg) syntymäpainon vuoksi. Hoitaja kävi tästä minulle kertomassa, mikä tuntui hyvältä kun pidettiin ajan tasalla tapahtumista eikä unohdettu sinne leikkauspöydälle. Mut kursittiin kokoon ja mies sai sillä välin syntymäpäiväkahvit. Minut siirrettiin heräämöön ja mies tuli sinne seuraksi istuskelemaan parkkiajan loppuun asti. Tuntui hassulta, nyt meillä on kaksi vauvaa! Katseltiin digikamerasta vauvojen kuvia ja minä palelin lämpöpeitteen alla. Pääsin heräämöstä osastolle joskus klo.14 jälkeen, kun jalat rupesivat pikku hiljaa ottamaan taas komentoja vastaan puudutteen läpi. A-vauvakin tuotiin viereen ihmeteltäväksi, ja kyllähän sellaisessa minivauvassa ihmeteltävää olikin. Seuraavana päivänä pääsin jo käymään os. 64:lla tervehtimässä pienempää kaveria. Kaiken kaikkiaan sektio oli kuitenkin positiivinen kokemus, siinä missä alatiesynnytys oli rankka fyysisesti niin tämä tapa koetteli puolestaan henkistä kanttia aika tavalla. Leikkauksesta toipuminen on kuitenkin hyvässä vauhdissa, en ole enää juurikaan kipeä mutta toki liikkumista täytyy vielä jonkin verran varoa, enkä ole vielä uskaltanut aivastaa ;). Eikä todellakaan ole sellainen olo ettenkö olisi synnyttänyt "ihan oikeasti", tapa vaan oli toisenlainen. Ja kun tästä kaikesta sai palkinnoksi kaksi maailman kauneinta ja pienintä ihmettä, voi tunteet tiivistää laulun sanoin vaikka näin: "Elämälle kiitos, sain siltä paljon.". Liituraita [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kirjoita seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan ilman pilkkuja: 6, 7, 1
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Gallup: Lastenhoitaja
Tänään 01:24
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Naiselle vankeustuomio perättömästä ilmoituksesta raiskauksesta ja joutuu maksamaan rikoksen uhrille 8000 euroa
Tänään 00:43
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Mikä sateenkaariporukkaa oikein vaivaa kun pitää tuhota ihmisten omaisuutta?
Tänään 00:18
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
"Analyysi: Ranskan laitaoikeisto lähtee vahvasta asemasta parlamenttivaalien toiselle kierrokselle"
Tänään 00:01
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Muita joita kismittää kun ravintolassa joutuu kokkaamaan oman ruokansa (tästähän juuri maksetaan että päästään "valmiiseen pöytään"!)
Eilen 22:05
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Onko jollain magic wandia?
Eilen 18:20
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Matkalaukun kokoinen laserase kokeilussa – Osuu 100 km/h kulkevaan kolikkoon kilometrin päästä
Eilen 17:48
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Arvatkaa, mitä uunissa
Eilen 17:32
-roosaruusa-
6 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Tulkkeja tarvittaneen taas kerran? ”Raskaasti aseistautuneet hyökkääjät avasivat tulen hääjuhlassa Ranskassa”
Started by vierailija
Eilen 12:20
Luettu: 259
Aihe vapaa
2.
”Spit on that thing” 😅 Miehet, ottaisitteko ”Hawk Tuahit” tältä söpöliiniltä?
Started by vierailija
Eilen 11:45
Luettu: 174
Aihe vapaa
3.
"Suviseuroilla haaveillaan parisuhteesta, jossa saa olla oma itsensä – mies ja nainen"
Started by vierailija
Eilen 10:25
Luettu: 159
Aihe vapaa
4.
Miksi Pridessä kirkon edustalla jättimäiset Palestina tekstit, Palestiinassa aakkosväki ei juhlisi
Started by vierailija
Eilen 16:42
Luettu: 141
Aihe vapaa
5.
Mammat ajautui kahakkaan kerrostalon pesutuvassa
Started by vierailija
Eilen 16:50
Luettu: 131
Aihe vapaa
6.
Antti Tuiskun ”Valittu kansa” on hieno ja osuva pilkkalaulu uskonnoista ja uskovaisista. Hän itse esiintyy uutena jessenä uudella Antin uskonnolla 😁
Started by vierailija
Eilen 09:29
Luettu: 127
Aihe vapaa
7.
Kilttimiehen kälyn kämppiksen luona rassataan mirriä 🤭
Started by vierailija
Eilen 16:39
Luettu: 124
Aihe vapaa
8.
Kuntobodaajan ravinto järkevästi, terveellisesti ja taloudellisesti
Started by vierailija
Eilen 15:23
Luettu: 112
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 04:46
Aihe vapaa
2.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
Tänään 04:43
Aihe vapaa
3.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
Tänään 04:43
Aihe vapaa
4.
Pino epäsovinnaisille vitseille, jotka naurattavat aivan kauheasti
Latest: vierailija
Tänään 04:14
Aihe vapaa
5.
Päivän OrpoPurra: Terveyskeskusmaksuihin suuri korotus
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 03:19
Aihe vapaa
6.
Oravamusiikkia
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 02:58
Aihe vapaa
7.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 02:47
Aihe vapaa
8.
Gallup: Lastenhoitaja
Latest: vierailija
Tänään 01:24
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Vauvat ja taaperot
Marrasvauvat 2007 marraskuussa
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu