MARRASTAAPEROT 2007

:attn: Nostetaan... ja samalla kysellään kun huomasin että toisessa pinossa kysellään lukutottumuksia. Elikkä
1. kuunteleeko teidän lapset kun luette satuja?
2. Mitä luette?
3.Kuinka paljon kerralla (siis kirjoja)?

Meillä... 1. Kuuntelee ja vaatii lukuhetkiä useampia pitkin päivää
2. Puppe, Barbaba, kuvasanakirjat, Popikissa.....
3. Ja moooooooonta kirja neiti raijaa syliin luettavaksi. Kun yksi on saatu luettua hakee heti toisen.
Eli kirjatoukkahan meillä asuu

 

Vastaillaanpa kyselyyn:
1. Meillä poika vähän vilkkaansorttinen, tykkää kyllä käännellä ja katsella kirjoja, mutta ei yhdellä sivulla kauaa viihdy.
2. Enimmäkseen noita Vau´kirjan kirjoja, kun pojalle tulee sieltä paketti kuukausittain.
3. Yksi tai kaksi useimmiten, johtuen juuri kun ei poika malta kovin kauan kirjan ääressä olla.
Samanlainen oli edellinenkin lapsi kirjojen suhteen, mutta kasvettua on sitten saatu lukea vaikka kuinka paljon.
Ihanaa, kun pojalla alkaa puhetta tulemaan, edellisellä oli puheviive, niin oli omanlainen rumba kun juoksi puheterapeutilla viikottain, jospa nuoremman kanssa päästäis helpommalla. Tosin vaikea jotenkin kuvitella enää puheviivettä koululaisenkaan kohdalla, niinkuin opettajakin totesi niin erittäin puhelias kaveri on kyseessä tänä päivänä. Nauraa saa päivittäin hänen jutuilleen.
Kovasti liikkuvainen lapsi meidän nuori herra kyllä on, kiipeää pöydälle alta aikayksikön, leveähymy naamalla seisoo eikä tajua voivansa pudota. Siirtelee kätevästi koroketta alleen, jotta ylettää paremmin. Yöt ovat vaihtelevia, hampaita tulee kovasti, en ole nyt varma montako hammasta pojalla kaikkiaan on kun ei tykkää kun yrittää kurkata, mutta ainakin 12. ja nyt tuli flunssa toissa yönä vielä öittemme iloksi. No viime yö meni kyllä paremmin kuin toissa yö.
Ruokatunti loppuu joten kuulemisiin!

 

Kirjagalluppiin vastauksia:
1. Ei olla sen kummemmin vielä luettu,koska poika ei ollenkaan kiinnostuneen oloinen. Kirjoja meillä kyllä on ja välillä niitä selailee ja katselee kuvia jne.
2. Lähinnä siis kuvien katselua. Kauaa ei kuitenkaan kerralla jaksa kiinnostua.

Meillä esikoinen oli todella kiinnostunut kirjoista. Hälle luettiin alta vuoden vanhasta lähtien jatkuvasti. Lisäksi lelukirjat ja hobby hallin kuvastot plärättiin läpi sen tuhannen kertaa jopa niin,että mun piti välillä piilottaa ne lehdet. Minä nyt kuitenkin ajattelin tämän nuorimmaisen liittää kirjakerhoon ja katsoa,että josko se kirjainnostus kasvaisi =)

 

:snotty: Ja meillä väärien tuotteiden syönti jatkuu.... liimapuikko oli toooooosi hyvä. Isosiskolta oli jäänyt puikko pöydälle eikä äippä huomannut sitä, joten meni sitten parempiin suihin. Myrkytyskeskuksen soitto vaan ja onneksi ei ollut mitään vaarallista. Suun huuhtominen riitti.

 

Viivin kyseli, tosin toisessa ketjussa, onko muilla touhottajia, meillä on! Kiipeilee ja menee koko ajan jossain. Esim. ekaluokkalaiseni kirjoituspöydän laatikostoa pitää tikapuinaan ja kiipeää ylöspäin samoin keittiön laatikot ovat hyviä kiipeämiseen. Sohvalla ei kauan istuta vaan hypitään tai juostaan edestakaisin ym.ym. Huh, siinä saa perässä juosta. Esikoinen oli tässä käymässä ja ihmetteli, että miten jaksan kun toinen touhuaa niin paljon niin tuumasin etten aina jaksaiskaan. Ihana kamala nappula.
Ruokatuntini alkaa taas loppua, ajattelin vaan nostella, jos joku haluaisi kertoa kuulumisiaan. Joten :wave:

 

Aatteloin että on ihan kuihtuntu tää pino ja saan yksikseni kirjoitella. Mutta kiva kun joku muistaa

Tosiaan meillä on ihan hirvee riiviö tää mein neiti. Kerkee enemmän kuin yhden tytön tarpeiksi. On siinä tädeillä hymyssä suu kun ollaan kerhoissa ja sanovat että on niin eloisa tyttö ... ai on vai????? TÄnään ollut nuhainen ja siksi vaisumpi ja saldona on keittiön pöytä (kävi kaatamassa sokerikipon ja juomassa siskon mehun), kiipesi hellan luukun päälle ja heitteli viereiseltä tasolta kaikki tutit lattialle, kävi kaatamassa siskon teltan noin miljoona kertaa, päästi kanin kolme kertaa vapaaksi, kietoitui sängyn päällä roikkuvaanharsoon, sekoitti äipän tietokoneen, lisäsi pyykin joukkoon nenäliinoja.... joten hiljasempaa on ollut

 

Kumma kun jotenkin aina jotenkin huvittaa lukea noitten taaperoitten tekosista, villeistä semmoisista, mutta hymyt hyytyy usein kun itse semmoisen perässä juoksee. Eilen illallakin putosi sohvalta pää edellä kun siinä on niin mukava juosta...
Eilen olikin ystävä kyläilemässä lastensa kanssa, joista nuorin täytti pari viikkoa sitten 1 v. Ja on kyllä ihan erilainen tapaus kuin meillä. Ei ole kiireinen ollenkaan, kävelemistä kyllä harjoittelee, ei kauan mene kun lähtee, mutta tyyli paljon rauhallisempi. Meidän pikkuherra oli kovin kiinnostunut tästä tytöstä, silitteli päästä ja nypläsi hiuksia, mutta kalautti sitten lelulla toista päähän. Joku ihme lyömis-into sillä nyt, huitasee hyvin herkästi toista jos löytää kättä pitempää. Eikä "ei" sana tunnu olevan tuttu.
No, aikansa kutakin, olen vaan joskus ajatellut, että jännä kun silloin parikymppisenä sain ns. helpot lapset, ja nyt "vanhoina päivinä" molemmat pojat ovat aikamoisia rasavillejä.
Mutta nyt taas työmaa kutsuu, joten :wave:

 

Meillä neiti kiipeilee sen minkä kerkiää, koko ajan jonnekin hyllylle tai tietsikalle tai esikoisen parvisänkyyn, ihan lempipuuhaa tuo kiipeily :/ Ja kirjoista aiemmin ollut puhetta, ihan kuvakirjoja katselee ja pikkusia tarinoita luetaan, isoveljien iltasatuja joskus malttaa kuunnella pikku hetken

Nyt nukkuu vaunuis ulkona, jos vaikka pikku kahvitauon pitäisi tässä :wave: