Marraskuun muruset *MEIDÄN KUU!* <3

Onnittelut taas vauvaantuneille eli Lumi-Marjalle, Maija ja poijjaat:ille sekä SusseN:lle!! =) Mä alan olla jo tosi kateellinen... :p

Kiitos Lumi-Marja synnytyskertomuksesta! Onneksi lääkäri tajusi tuon sektiohaava-jutun ja synnytys pääsi sitten etenemään, ja kaikesta huolimatta syntyi terve tyttövauva! =)

(.) Eilen tuli jo selkeästi enempi ja säännöllisemmin mulla supistuksia ja kipeätäkin tekivät/tekevät. Mutta ei noi vielä synnytyssupistusten vahvuisia ole. Tapahtuupa sentään jotakin :whistle: Mistään limoista ei kumminkaan ole havaintoa ja sitä mä täs oottelen... :p

vaimo ja vaavi 39+1
 
Viimeksi muokattu:
Hurjasti taas onnea vauvautuneille! Lumi-Marja, Maija ja Poijaat ja SusseN!! :heart:
Ihana lukea (todella kateellisena) noita uutisia ja synnytyskertomuksia! Lumi-Marjalla kyllä oli liikaa jännitykstäkin mukana, onneksi voitte molemmat hyvin!

Ei niin mitään!! :(:kieh: muutama pahanen suppari mutta tuju sellainen eilisen saldona mutta limoista ei tartte puhuakkaan...Henkinen olotila alkaa olemaan surkea, itku aivan liian herkässä...pelottaa niin että äiti kerkeää lähtemään ja sitte ollaanki ilman lastenhoitajaa ja sitte toisekseen pelottaa se ku nuo turkkasen hoitohenkilökunta ei millonkaan siirtäneet tuota la:ta tuohon 22.11. mikä se todellisuudessa on (ekan ultran, oviksen, testiplussan ja peuhujen mukaan) vaan nuo käyttää jotain mikä ei ees menkkojen mukaan passaa millään eli 26.11 (eli nyt mentäis vasta 39+4 vaikka todellisuudessa se on 40+1) ku jos tää menee kovastikki yli niin mun mielestä 10.12 mikä on tuon myöhemmän 42+0 on aivan liian myöhään!! Aattelin ottaa neuvolassa tuon puheeksi ku to meen mutta varmaan ihan turhaan vieläkö siellä ei oo se mun normitäti...

Tuskastunu Crocus ja Murunen 40+1
 
Poks 39+0! Ei ihan menny mun veikkaus oikein ku 2+ puolella veikkailtiin millon syntyy... Tai no onhan tässä koko päivä vielä aikaa. Mut kun ei oo mitään tuntemuksia. Olo on tällä hetkellä itseasiassa ihan pirun hyvä! No viikko vielä ja jos sitte vaikka tapahtuis jotain. Toivossa on hyvä elää. :)

AaVee ja pikku L 39+0
 
Onnea taas vauvautuneille =)

LM: hurjan kuuloinen synnytys, mutta onneksi kaikki hyvin =)
Maija ja poijjaat: Teillä näyttäs olevan meidän likan kaima siellä tuhisemassa ;)

Todellakin suosittelen kaikille, jotka vielä masun kanssa yhtenä kappaleena, että nukkukaa niin paljo ku pystytte, se on muisto vain kun vauva syntyy =) Meillä mennään 2,5-3h rytmissä edelleen... tämänhän vauva oppi jo sairaalassa ku piti herättää syömään sokerihomman takia. Nyt sit ku sais nukkuu niin max 3h menee... nukutaan sitte joskus, ehkä =)

ziziz: kuulostaa niin tutulta, se oli just kamalinta ku supisteli siihen tahtiin ettei voinu nukkua, mutta ei tosiaan sen vertaa, että ois päässy tositoimiin.. Kyllä se sunkin vuoro sieltä tulee =)

piprane ema ja Lotta 2vkoa 5pvä
 
Voi, onnea taas kaikille vauvan saaneille :flower:

Täällä ei taaskaan muutoksia, mitä nyt on pinna ollut kireemmällä pari päivää jo.. Tuntuu, että hormonitoiminta on taas hieman muuttunut, koska olen hermostunut tavallista helpommin, ja toisaalta oon ollut myös itkuherkempi. Pari ekstrafinniäkin on jo tupsahtanut leukaperiin! Pahoinvointia, mistä lauantaina mainitsin, on kanssa ollut vaihtelevasti, eilen viimeksi tuli sellainen kevyt ailahdus.. Kovasti toivoisin, että nää tarkoittais sitä, että synnytys on lähellä :) Ainakin oma listaveikkaukseni on jo mennyt ohi, arvasin itse nääs, että syntyisi rv 38+6 vissiin, nythän täällä mennään jo 39+5 viikoilla...

Mutta mahan kanssa painitaan edelleen, supistuksia, kipeitäkin tulee, mutta en jaksa niitä koskaan ees kellottaa tms., kun eivät tunnu kauheen säännöllisiltä, ja tuskin vielä mitään merkkaavat kun eivät ole vielä sitä synnytystä käynnistäneet :D Meinaan ruveta sitä kelloa vilkuileen vasta sitten kun sattuvat niin maan pirusti, tai lapsivedet menevät..

Kyllä tässä ehdottomasti pahinta on tuo epätietoisuus siitä, milloin se h-hetki koittaa. En ainakaan itse ole niinkään angstissa siitä, että ei vieläkään tule, kun laskettu aika paukkuu vasta parin päivän päästä, vaan siitä, että koko ajan saa miettiä, että joko nyt, vai eikö vielä sittenkään :D Toivoisin, että syntyisi laskettuun aikaan mennessä, mutta eipä tämä tyyppi ole paljon mun toiveita kuunnellut, iloisesti polskii ja etenkin öisin halailee mun rakkoa tuolla. Tosin eilen oli huomattavasti rauhallisempi, vasta yöllä otti kunnon venyttelyt, saas nähdä, että pitääkö hiljaiseloa tänäänkin.

Siilinlapsi ja öttis 39+5
 
(.)
Tänään oli käynti äitipolilla yliaikaiskontrollissa ja en saanu jäädä osastolle:) Mikä nyt sentään positiivista niin vauva ei ole "kuin" alle 3800g:rolleyes:, ja sain käynnistysajan jos ei muuten ala syntyä tämä vauveli. Kohdunsuun tilanne hyvä: On pehmeä, 2 cm auki ja kanava lyhentynyt 1,5cm. Eli vauva voi syntyä millon vain. Jotain hyötyä ollut nuista kivuista ja supistuksista.

Tänään olis tarkotus lähtä jouluostoksille kun vielä jotenkin pääsee käveleen. Tuskaa se välistä tekee, niin ku puukkoa pyöriteltäis tuolla alhallaa ja mahassa. Mutta sinnillä mennään että saa muuta ajateltavaa. Tsemppiä meille yliaikasille! ja tietty muilleki:)
 
Onnea SusseN pienestä pojasta! :flower:

( . ) Plääh! Kyllä mun puolesta me voitais jo lähteä laitokselle, vaikka ei nyt kauhean montaa päivää LA yli olla vielä mentykään. Tosi ärsyttävä tunne, kun ei voi istua eikä maata kunnolla, normaaleissa asennoissa, kun Tyyppi painaa alas niin valtavasti. Ehkä pitäis olla iloinen ja tyytyväinen, että on muuten hyvä olo, mutta ei tämmönen olo mitään synnytystä enteile! :D

On kyllä sinänsä aika kamalaa, kun ei tiedä, koska se vauva nyt sitten päättää tulla. Mutta itse oon tehny ainakin ihan suosiolla viikonlopuksikin jo suunnitelmia! Lauantaina on kaveriporukalla pikkujoulut ja mennään ainakin käymään avokin kanssa, mutten kyllä anna miehen katsoakkaan pulloa päin... :D Toisaalta on kyllä sen verran fiksu, että tajuaa itekkin ettei oikeasti voi ottaa nyt.

Hei te vauvaantuneet ja jo aiemmin lapsia saaneet. Kertokaas nyt ensisynnyttäjälle, että mitä kaikkia tuommoisia rasvoja jne. kannattaa varata vauvalle? Kyllä ne perhevalmennuksessa kai jotain sanoi, mutta ne oli jo joskus elokuussa... Äitiyspakkauksessa tuli se perusvoide, ostin myös sinkkivoiteen sen kaveriksi. Oon taas tosi hyvissä ajoin liikkeessä asian kanssa, mutta joku dementia varmaan vaivaa ja tulin vasta eilen kunnolla edes ajatelleeksi, että tarviihan sille tuommosiakin...

Dae ja Tyyppi 40+2
 
Daewen: Jos vauvan iho on hyvä siis sellainen pehmeä,niin se ei tarvitse mitään rasvoja. Turha ns.opettaa ihoa rasvaukselle. Mulla ei ole varattuna kuin perus talkkia ja kylpyveteen öljyä. Meidän perheessä on yksi atoopikkolapsi ja katsotaan millainen iho mantelilla tulee olemaan.

Mulla on huomenna se painoarvioultra ja jännittää niin maan pirhanasti:confused: En varmaan nuku silmällistäkään ensi yönä!

Ja ahdistaa nämä ajatukset kun koko aika mielessä,että joko joko ja koska koska|O Mutta ei kai tämä loputtomiin kestä! Mutta mantelin liikkeet ei enää tunnu kauhean kivoilta kun punkee itseään navasta läpi tai sitten tuntuu,että kalvot puhkee tai virtsarakko räjähtää|O

LilliM ja manteli 38+2
 
Lumi-Marja, onnittelut täältäkin:flower::flower::wave:

Hyppäsin tuolta 1 vuotiaitten taaperoiden pinosta vähän verestämään vuoden takaisia muistoja ja tunnistin sinut täältä;) Tunnistat varmaan, samalla paikkakunnalla asustellaan:whistle:
 
Onnea vauvoista Lumi-Marja, Maija ja Poijjaat ja SusseN =)
Etenkin Lumi-Marjan odotukseen liittyi sen verran huolta ja riskejä että hienoa kuulla että kaikki meni noin hyvin! Kesti sektiohaavakin sitten repeämättä =) Muuten olen miettinyt mitä Liirahin Sissille nyt kuuluu, mähän en tuolla Fb:n puolella ole käynyt, onko Liirah ehkä käynyt siellä kertomassa kuulumisia? Vaikka tietty kertoo itse täällä sen minkä haluaa jakaa palstalle, mut ajattelin vaan että moni ei ehkä vaan vauvavaiheessa jaksa tai kerkeä moniin paikkoihin kirjoittelemaan. Mä en jaksa nytkään vaivautua koko naamakirjaan...

Mulla oli tänään neuvola ja terkkatäti meinasi vihdoin että vauva tuntuu selvästi laskeutuneen ja kiinnittyneen, veikkaili etten ensi viikon käynnille tulisi enää yhtenä kappaleena. No, sehän nähdään mut toivotaan parasta =) Yöllä heräsin taas pari kertaa kivuliaaseen supistukseen mutta ihan satunnaisia ja lyhyitä olivat, eikä nyt päivällä ole ollut mitään. Kumminkin olen taas vaihteeksi toiveikkaalla mielellä, jospa tästä vielä jonain päivänä synnyttämään päästäisiin.

Eiköhän sovita tytöt että viikon loppuun mennessä ollaan kaikki synnytetty ja siirrytään vauvapuolelle rupattelemaan, mitä me täällä enää ;)

Sokeripala 39+3
 
Poika tuli sunnuntai aamuna puoli neljän maissa viikolla 40+5. Vauhdikkaasti 2,5 tunnissa maailmaan ponkaisi 3910g painoinen ja 52cm pituinen jässikkä ja päästi äidin piinasta :)

Onnitteluja myös muille vauvansa saaneille :flower:
 
Sokeripala mulle ainaki sopis oikeen hyvin tuo! :D

LilliMenninkäinen kiitos, pitää koittaa kattella, miten vauvelin iho sitten reagoi. Äitiinsä jos tulee, niin varmaan ihan riittävästi. :kieh:

Mun kylkiluut on saanu tänään semmosta runtua koko illan, että tulee kohta kyljestä läpi tämä neitokainen... Oppinut jotenkin hienosti nostamaan jalkaa/jalkoja tuohon luiden reunan päälle ja muutenkin muksii niihin koko ajan.
 
Onnea Tiukulle pojasta! =)

Minäkin oon täällä miettinyt mitähän Liirahille ja pojalle kuuluu... Ei oo fb:ssäkään ollut mitään, mutta taitaa olla niin ettei liirah sinne ole liittynytkään..?

(.) Nuo samat supistelut jatkui eilen mitä oli toissa päivänäkin. Illalla niitä jo sivusilmällä pikkuisen kellotinkin ja sellaista +- 10 minuuttia oli väli. Mutta kyllä mä silti unta sain :p Tuntuvia kuitenkin ovat, mutta pitäisi vielä tihentyä ja koventua, että uskoisin synnytyksen olevan käynnissä. Tai sitten jonkin sortin vuotoa alkaa tulemaan. Tätä tämä oli esikoisestakin loppuaikana... En edes viitsi käydä näyttäytymässä sairaalassa, kun esikoisen kohdalla kävin näissä tuntemuksissa (tosin tiheämmällä välillä) siellä ja kohdunsuu oli vielä suht epäkypsä silloin siitä huolimatta : / Mä lähden vasta, kun kunnolla tekee kipeätä, alan vuotaa tai lapsivesi menee... Mutta oon mä silti iloinen, että jotain tapahtuu :p

vaimo ja vaavi 39+2
 
Mäkin haluun supistuksia! Nyt ei ole taas ollut yhtään, yöllä mahaa ja selkääkin särki pariin otteeseen mutta taisi olla vaan näitä huono asento-kipeytymisiä. Semmoiset ei vielä kipeät mutta pikkuisen jo tuntuu -supparit antais jotain toivoa että jospa ne pikkuhiljaa tekis jotain. Tai no joo, tää taitaa olla vähän sama kun toivois kuutta oikein lotossa, saman tien voisin ottaa ihan kunnolla alkavan synnytyksenkin :D

Paitsi nyt on täällä etelässä semmoinen myräkkä että kovin nopeesti en haluais olla lähdössä, pitänee tästä kohta lähteä lapioimaan pihaa ja kaivamaan autoa esille varmuuden vuoksi (ja jos vaikka rehkiminen provosoisi supistuksia :p). Tosin mä olen menettänyt kaiken uskoni käynnistyskeinoihin kun ei ne auta. Mulla on sitäpaitsi selkeesti jotkut teräsrinnat kun moni kertoi saaneensa nännejä hieromalla kipeitäkin supistuksia aikaan, mä en saa yhtään supistusta vaikka vääntäisin nännit solmuun :kieh: No joo, viimeksimainittu ei onneksi onnistu ainakaan vielä, katotaan sit imetyksen jälkeen...

Minäkö turhautunut? Sokeripala 39+4
 
Sokeripala et oo ainoo turhautunu... Perhana ei supista täälläkään sit yhtään! Hermohan tässä menee. Ite oon aikoinani syntyny rv 39+1 (eli "tänään") ja jotenkin herättelin toivonkipinää, että tämäkin tulisi ulos vähän etuajassa mutta ei... Tai sit mulle tulee joku äkkilähtö tyyliin 39+6. Oishan sekin ennen laskettua aikaa! :D

Tänne oli taas tullu uusia vauvoja. Onnittelut kaikille uusille Äideille tasapuolisesti.

ON: Viitaten tuohon Sokeripalalle kirjoittamaani.. Tänään joka tapauksessa TAAS siivotaan. Tuskin saunotaan. Ja ei todellakaan harrasteta seksiä. En vaan pysty siihen enää. Olo on ku sotanorsulla ja liikkuminen ähkimistä. Ei tod. mitään hienoo hommaa näillä viikoilla ainakaan mun mielestä. Ja mähän oon tehny tietoisen päätöksen siitä, et en enää yritä saada synnytystä käynnistymään vaan odottelen tyynen viileänä käynnistystä viikoilla 42+0. No toivottavasti nyt ei ihan sinne asti mennä mut hermo on menny yrittämiseen joten oon "luovuttanu". Jännä miten tää raskaus on yhtä yrittämistä. Ensin yritetään tulla raskaaksi ja sit ku ollaan siunatussa tilassa ja sopivilla viikoilla yritetään päästä synnyttämään...

Kovasti on viime päivinä tullu niitä "sukkapuikko vihlontoja". Ottaa välillä ihan sairaan kipeetä. Onko niillä jotain vaikutusta kohdunsuulle vai johtuuko ne vaan vauvan liikkumisesta mahassa?

No eni vei. Mä lähden herättämään noi koirat niin pääsee lenkille. Palaillaan.

AaVee 39+1
 
Viimeksi muokattu:
Huomenta.

Täällä lähdetään käymään synnärillä, kun oon viikon verran tihkuttanut jotakin jalkovälistä. Luulin aluksi vaan valkovuodoksi, mutta parina päivänä ollut niin runsasta, että voi olla lapsivettäkin. Jännittää ihan peevelisti, että kaikki olisi kunnossa. Tietenkään vauva ei suostu tänä aamuna liikkumaankaan vaikka sitä kuinka tönisin, yleensä on sellanen maratoonari.

No, toiv. kaikki on vain hyvin.

Pikkukirppu rv.40+5
 
Heippa kaikille vielä palstaileville!
Meidän rinsessa näki sitten päivänvalon (tai kellonaika huomioonottaen kuutamon) keskiviikkona 17.11. klo 22.37 20 pitkän synnytystunnin jälkeen. Painoa pikkuneidillä oli vain 2590g ja pituutta 48cm.

Meillähän synnytys käynnistyi itsekseen ti-ke välisenä yönä puolenyön maissa viikoilla 41+1. Onneksi niin, käynnistysaika olisi kyllä ollut jo seuraavaksi aamuksi, mutta mukavampi näin. Supparit oli alusta saakka säännölliset (5 min), mutta ihan siedettävät. Kahdeksan aikaan aamulla sitten lähdettiin laitokselle, kun lämpimään takkaan (;-)) nojailu ei enää kivunlievitykseksi riittänyt.

Päivä sairaalassa meni kohdunsuun avautumista odotellessa. Poltot olivat KOKO synnytyksen ajan ainoastaan selässä, ja tästä johtuen avautuminen oli hidasta kuin etanoiden maratonilla. Päivällä sain hieman Petidiniä pahimpiin kipuihin, mutta ainoa vaikutus oli valtava oksennusreaktio. Se siitä siis. Suostuin tuskissani myös aquarakkuloihin (ajateltiin, että niiden avulla saataisiin siirrettyä supistelu selästä mahaan), mutta koko rakkulat on kyllä ihan huuhaata! Sain vinguttua epiduraalin kuuden aikaan illalla, kun kohdunsuu oli YHÄ vain 3 cm auki, ja sitä onnea ja auttuutta kesti pari tuntia. Samalla laitettiin oksitosiinia vauhdittamaan hommaa.

Kahdeksen jälkeen epiduraalin vaikutus alkoi haihtua ja kätilö päätti että kokeillaas ponnistamista, vaikka kohdunsuu ei ihan vielä täysin auki ollutkaan ja ponnistamisen tarvetta ei vielä ollut. Eikä sitä ponnistamisen tunnetta tullut missään vaiheessa!! Puolisentoista tuntia mutu-tuntumalla suoritetun ähkimisen jälkeen kohtu lopetti supistelut lähes kokonaan. Lääkäri hälyytettiin paikalle, joka päätyi hätäsektioon. Leikkauspöydällä sitten huomattiin, että vauva oli avotarjonnassa (häh?!), ja lääkärin mukaan ei olisi mahtunut syntymään siinä asennossa ollenkaan..

Kokonaisuutena ihan karsea päivä, mutta jos luulin olevani kipeä silloin ennen leikkausta, niin väärässä olin. Seuraava päivä oli ihan painajainen! Että voi maha olla kipeä! Pari päivää meni jonkin sortin lääkehuuruissa, nyt alkaa elämä jo voittaa :)

Maanantaina pääsimme kotosalle ja nyt opetellaan vauva-arkea. Neiti on todella kiltti, syö hyvin, vatsa toimii ja ensimmäiset yöunetkin olivat melkein 6h!

Tsempit jokaiselle, joka vielä kärvistelee viimeisiä päiviä masun kanssa!!

aleksis ja pienii rinsessa 6 pv
 
Täällä myös yksi turhautunut mamma. Tänään 40+0 enkä halua uskoa, että tämän kolmannenkin kohdalla kävi näin, että sain sen yliaikaisarvan!!! Tai onhan tässä vielä tätä päivää jäljellä, mutta ei ainakaan vielä mikään vittaa siihen, että vauva olis syntymässä. Siivota ajattelin myös, mut muut konstit jätän suosiolla väliin, kun eivät tunnu mitään auttavan. Aavee mulla myös lisääntynyt TOSI paljon ne sukkapuikko vihlaisut ja eivät tahdo millään loppua. Tekevät kyllä todella kipeää!!En tiedä mistä johtuvat, aiemmissa raskauksissa en ole sellaisia tuntenut.
Mä lähden mukaan Sokeripalan ehdotukseen, että synnytetään tämän viikon aikana =)

Pikkukirpulle tsemppiä ja onnea kaikille, jotka taas ovat vauvansa saaneet :flower:

Mirtsu ja vauva 40+0
 
Synnytys kertomusta... (Kannattaa jättää lukematta, jos oma synnytys vielä dessä päin..)

Eli silloin torstaina aamuyöstä lurahti vähän vettä pöksyyn ja tuli niukkaa veristä vuotoa.
Aamusella rupes supisteleen pikkuhiljaa ja streptokokin takia soittelin synnärille. Käskivät mennä näytille. Lapsenvahdit hätyytettiin 250 km:n päästä. Ja lähdettiin siis heti, kun hoitajat oli paikalla, johon kului kyllä useampi tunti.

Lääkäri teki lapsivesitestin, joka näytti onneks plussaa, muuten olis laittanut vielä kotiin, vaikka matkaa meillä sairaalaan yli 100 km. Jäin sitten osastolle ja siinä alkoi tulla säännöllisiä, tosin vain 15 sekunnin mittaisia supistuksia. Ajattelin että ei näistä vielä mitään hyötyä ole, kun ovat niin lyhyitä ja esikoiselta supparit kesti yli minuutin. Kuitenkin 4 senttiä auki ja saliin.

Salissa vauvan tarjonta -4 (mitä lie sitten tarkoittaa), eli tilaamaani spinaalia tai epiduraalia ei voitu vielä laittaa. Kiirettä ei kuulemma ole, koska viimeksi avautuminen kesti yli 22 tuntia. Pallon päälle istuskelemaan ja kelloa piti soittaa kun alkaa käydä tosi tuskaseksi. Ehdin olla siinä puoli tuntia kun soitin kelloa ja siitä alkoi aivan helvetilliset kivut, kun siis pallolta nousin ylös. Työn ja tuskan takana oli päästä pöydälle tutkittavaksi ja kappas, olinkin jo 8 senttiä auki. EI enää ehtinyt selkäpuudutukset ja jotain oli pakko saada, sillä taju meinas lähteä. Ehdotti budendaalia, johon valitettavasti suostuin. Laitto oli ihan järkyttävä kokemus, sillä supistuksia oli jatkuvasti ja tuntui että se lääkäri tunki ittensä kokonan mun alapäähän.:kieh: Tuska oli aivan valtava ja ehdin jo kysyä voiko kipuun kuolla.: /
Siinä sitten aukesin loput kaks senttiä sen lääkärin räpeltäessä, eikä yhtään mitään hyötyä ollut puudutuksesta. Kesti kauan ennen kuin pystyn edes ponnistamaan, sillä meinasin oksentaa kivusta jokaisen supparin aikana ja venytys alakerrassa oli omaa huimaa luokkaansa.
Lopulta kun pääsin ponnistus asentoon, se kesti vain kuus minuuttia ja vauva syntyi sikiöpussissa ja napanuora kaks kertaa kauluan ja pään ympäri ja kainaloiden ja jalkojenvälistäkin meni kerran. Eli pitkän huiskea oli nuora ja mies oli ihmetellyt, että mikä sieltä tosiaan syntyy kun oli näyttänyt ihan alienilta nuorat ja sikiökalvot otsalla.:)
Repeemiä ja nirhaumia tuli sisälle ja niitä tikkasivat. Tähänkään ei puudutus auttanut, vaan tunsin jaka ikisen neulan piston. Pyysin miehen ottamaan pojan syliinsä, etten rutista sitä hengiltä, kun edelleen sattui niin paljon. Jostain syystä jälkeiset ei saanut tulla omalla painollaan, vaan kätilö paineli mahasta ja veti nuorasta niin että tärisin kauttaaltaan tuskissani siinä pöydällä. Ekassa synnytyksessä tulivat ihan itsestään, ilman mitään ylimääräisiä ronkkimisia.
9/9 oli pojalla pisteet ja painoa siis 4,5 kg, pituutta 54cm ja pipo 37,5 cm. Lääkäri oli samana päivänä vielä ultrannut sen ja ultran ja käsikopelon tuloksena arveli painoksi 3,5-3,8 kg.
Kätilö kirjoitti papereihin synnytyksen olleen kaunis, mutta muuta kaunista siinä ei kyllä ole kuin itse lopputulos. Jäi aika karsee olo koko hommasta. Pissaaminen sattuu edelleen kun tuli isot nirhaumat virtsaputkensulle molemmin puolin ja joku tikkikin kiristää ikävästi. Myös uutena kokemuksena sain neljä päivää kestävät kivuliaat jälkisupistukset aina imettäessä, joita en olllut ennen saanut kokea. Nyt on onneks ne loppuneet ja pahin verenvuotokin on ohitettu. Papereihin synnytyksen kestoksi merkitty 1 h 30 min, ponnistus 6 min ja jälkeiset 23 min.

Tällä hetkellä tuntuu, että lapsiluku saa nyt olla tässä, ellei sitten aika kultaa muistoja totaalisesti. Ekan syntymä oli kipuineen kuitenkin positiivistä ja luovaa, mutta samaa ei voi sanoa tästä.
Nyt kuitenkin siis kaikki hyvin ja poika mitä ihanin! Oikea äidin :heart:
Kumma miten tästä toisesta osaa nauttia paljon enemmän kuin ekan ihan ensimmäisistä viikoista. On jotenkin varmempi olo, että kaikki menee hyvin. Ja maitokin nousi vihdoin ja viimein eilen kunnolla.

Terveisin Soikku :heart: Roomeo 5 vrk
 
Viimeksi muokattu:
Onnea kaikille vauvansa jo saaneille!

Täällä on kanssa yksi vauvautunut. Poika syntyi 16.11 klo 12.05 Jorvin sairaalassa viikoilla 41+1. Käynnistämisen tuloksena syntyi. Pituutta oli 51 cm ja painoa 3605g.

T:Tiikeri ja poitsu 7 vrk.
 
Onnea vauvansa saaneille! Täytyy kyllä sanoa että nuo alexsandrian ja Soikun kertomukset on omiaan hieman hillitsemään tätä synnytysintoa... mutta onneksi vain hieman, kivusta lukeminenhan ei ole sama kuin sen kokeminen :whistle: ja kai tässä on vaan pakko asennoitua niin että hyvin se menee, tässä vaiheessa kun ei paljon vaihtoehtoja ole...
 
Onnea alexsandrialle ja Tiikeri86:lle vauvoista! =)

Kiitos synnytyskertomuksista! Kyllä mä silti odotan jo hyvinkin kovasti myös omaa tulevaa kokemustani.. :whistle: Mutta mulla edellinen synnytys oli tosissaan se hätäsektio, joten oletan ettei nyt ainakaan ihan hirveän paljon pahemmaksi voi tällä kertaa mennä :rolleyes:

Täällä kanssa vauva ollut selkeästi vaisumpi liikkeissään tänään kuin normaalisti. Mä toivon, että olisi vain tyyntä myrskyn edellä :confused: Kyllä mä sen vaaditun 10 liikettä saan napattua, mutta kun tuo poitsu on tähän mennessä ollut hyvinkin aktiivinen kaveri. Pikkuisen se lapsiveden "vähänlaisuus" mikä 2 viikkoa sitten todettiin, niin kummittelee siellä mielessä.... Joten syntyis nyt jo, niin ei tarttis enää miettiä!
 
Hoh hoh, eipä taaskaan ole tapahtunut mitään. Neuvolakäynti takana, vieläkään ei ollut vauva kiinnittynyt vaikka olikin jo laskeutunut muuten tosi alas. Paineet normit, joskin korkeammat kuin viimeksi, paino pysynyt about samana, vauvan sydänäänet hyvät, sf-mittaa oli tullut vaan alta puol senttiä lisää, kun on jo sen verran alhaalla. Hemoglobiini oli huikeat 138 vaikken juuri ollut edes ottanut rautalääkkeitäni, eli tosin hyvin pysyy nyt omillaankin!

Mutta joo, kysyttiin tuosta kiinnittymisestä, että tarkoittaako tää nyt sitä että menee reippaasti yli LA:n, niin ei kuulema sinänsä merkkaa mitään, kun voi ihan päivässä kiinnittyä, mutta pitää edelleen ollaan varuillaan, että jos vedet menee, niin se on sitten lanssikyyti naistenklinikalle.. tosi alhaalla vauva jo oli, kuulema napanuoran luiskahdusvaara on tosi marginaalinen, mutta varman päälle pelaavat.

Tadaa, kello on jo sen verran yli puolenyön, että ollaan virallisesti torstaissa ja meikäläisen sekä öttiksen lasketussa ajassa, 40+0 niin että POKS vaan :)
Eipä tunnu siltä, että tämä ainakaan laskettuna päivänä syntyisi, olot ihan samaa rataa kuin tähänkin asti, mitä nyt liitoskivut olleet kovempia tänään, mutta niiden varaanhan nyt ei mitään voi laskea.. Onhan mulla tietty vielä toi neuvolan mukainen laskettu aika sunnuntaina, eli vielä voin henkisesti olla "etuajassa", vaikka tämän 25.11. mukaan ollaan miehen kanssa mentykin tähän saakka. Mutta voihan tuota virallistakin vielä fiilistellä, niin ei tule "yliaikainen olo" :D

Mutta oon kyllä ihan messissä Sokeripalan ehdotuksessa, että tällä viikolla vauvat ulos! Mun fiiliksiä siitä ei kyllä lannista ees nuo hurjat synnytyskertomukset, kun itsellä ei vielä kokemusta synnytyksestä, menen ihan soitellen sotaan :D

Onnea vauvaantuneille, teitä tais taas parit uudet olla!

Siilinlapsi ja öttis 40+0

PS. Tänään oli pakko ottaa miehen talvitakki avuksi kun illalla mentiin yksiin pikkujouluihin, ei enää riittänyt oma ohkainen villakangastakki täällä Helsingin lumimyrskyssä :) Olinpahan näky, mutta pysyin lämpimänä!
 
Viimeksi muokattu:
Täälläkin kasassa ollaan edelleen yön jäljiltä :wave: ja vauvakin liikkuu taas vähän reippaammin :) Nukkuminen on kyllä puuduttavaa hommaa, kyljet on kovilla ja monta kertaa saa kylkeä kääntää yön aikana. Pissallakin tulee sit aina samalla juostua. On muuten kumma juttu, kun vaikka yritän juoda vettä vähintään sen 1,5 litraa päivän aikana ja sen lisäksi kaikki ruokajuomat, niin siltikin tuota pissaa erittyy selkeästi vähemmän kuin aiemmin. Mihin se katoaa?? Kaipa mua pikkuisen enempi turvottaa, mutta ei nyt ihan kamalasti ja suolasia ruokia välttelen...

Mäkin voisin oikein mielelläni tässä viikonvaihteessa synnyttää, kun miehellä enää tämä päivä töitä tällä viikolla! :whistle:

vaimo ja vaavi 39+3
 

Yhteistyössä