Marraskuun muruset *MEIDÄN KUU!* <3
- Viestiketjun aloittaja vaimo85
- Ensimmäinen viesti
Iltaa!
Ei sais olla edes huvittunut, mutta silti on huvittavaa lukee teidän "kärvistelevien" tekstejä täällä...
Kaikilla alkaa olla viikot täynnä, yliajat paukkuu ja kaikki Ässät käytössä!
Hirmuisesti tsemppiä kaikille ylipitkiin, mateleviin päiviin ja koittakaa ajatella positiivisesti ja keksikää joka päivälle jotain ohjelmaa !!
Voin kertoa, että nyt 2vkon ikäisen vauvan äitinä aika juoksee ... Murehdin, kun en ennätä ottaa riittävästi valokuvia ja vauva on kasvanut jo huimasti tai ainakin tuntuu siltä!
Vauva on äärimmäisen kiltti, nukkuu ja syö. Pari vajaan tunnin valvomista jaksaa vrk aikana. Öisinkin on nukkunut eka unipätkän jopa 7h.
Toivon niin, että tää enteilee helppoo vauvaa, niinkö esikoinenkin oli :heart:
Te jotka ootte vielä raskaana, silittäkää massua, hellikää itseänne. Nukkukaa päiväunet ja nauttikaa.. loppuviimein tuo 9kk on niin lyhyt aika ihmisen elämässä :heart:
Moon ja pikkuSanni 15vrk
Ei sais olla edes huvittunut, mutta silti on huvittavaa lukee teidän "kärvistelevien" tekstejä täällä...
Kaikilla alkaa olla viikot täynnä, yliajat paukkuu ja kaikki Ässät käytössä!
Hirmuisesti tsemppiä kaikille ylipitkiin, mateleviin päiviin ja koittakaa ajatella positiivisesti ja keksikää joka päivälle jotain ohjelmaa !!
Voin kertoa, että nyt 2vkon ikäisen vauvan äitinä aika juoksee ... Murehdin, kun en ennätä ottaa riittävästi valokuvia ja vauva on kasvanut jo huimasti tai ainakin tuntuu siltä!
Vauva on äärimmäisen kiltti, nukkuu ja syö. Pari vajaan tunnin valvomista jaksaa vrk aikana. Öisinkin on nukkunut eka unipätkän jopa 7h.
Toivon niin, että tää enteilee helppoo vauvaa, niinkö esikoinenkin oli :heart:
Te jotka ootte vielä raskaana, silittäkää massua, hellikää itseänne. Nukkukaa päiväunet ja nauttikaa.. loppuviimein tuo 9kk on niin lyhyt aika ihmisen elämässä :heart:
Moon ja pikkuSanni 15vrk
Paljon onnea TätiUuu:lle, fruitdropsille ja Soikulle vauvoista :flower:
Tää on kyllä jotain niin ärsyttävää. Miks pitää olla nää synnytykseen ja alkuaikojen imetykseen sopivat hormonit päällä nyt eikä vasta sitten kun se vauva oikeasti syntyy? Mulla on joku hormonihäiriö mutta siis oikeasti, mitä järkeä on siinä että nytkin heräsin klo 3.42 supervirkeänä, ei mitään mahdollisuutta päästä uneen, ei mitään lupaavaa oiretta mihinkään suuntaan? Nyt sitten valvon aamukuuteen tai -seitsemään jolloin tyttö herää eikä taas toivoakaan mistään päiväunista tai levosta vaikka iltapäivällä kyllä sitten nukuttaisi. Mun vanhemmille voisi muuten viedä tytön joskus hoitoon mutta kun ne on niin vireitä eläkeläisiä että niillä tuntuu olevan jotain kahvitteluja yms menoja melkein joka päivä... Hyvähän se tietysti vaan on mutta näin itsekkäästi tykkäisin jos ne vaan pyytelis lasta hoitoon koko ajan
Nyt meni sitten se viikonloppu johon olin pitempään toivonut synnytyksen ajoittuvan, olisi ollut lapsen hoitojen yms kannalta kätevää. Joten ei nyt tartte sitten syntyäkään, prkl. Huomenna ainakaan kun mun äiti on koko päivän reissussa ja jouduttais jättämään tyttö papalleen joka ei ole koskaan vahtinut sitä yksin, varmaan pärjäis joo mut vois tulla aika pitkä päivä molemmille kun pappa on vähän sellainen vanhan ajan mies joka ei ole hirveästi lasten kanssa leikkinyt saati sitten vessareissuja/nukkumaanmenorutiineja tms hoitanut, ei tainnut paljon tehdä niitä silloinkaan kun me oltiin pieniä, oli enempi töissä... Eli vauva saisi nyt sitten huomisiltaan pysyä mahassa tai sit syntyä huomisaamuun mennessä, arvatkaa kumpi olisi mieluisampi vaihtoehto. Mutta alan jo luovuttaa, menköön sitten yli ja kasvakoon jättiläiseksi ja pilatkoon jälkivaivat joulun, kun viikkotolkulla on kaikki keinot yritetty eikä toimi niin ei toimi *virtuaalinen itkupotkuraivari tähän väliin*
Kiitos, nyt helpottaa ehkä vähän =) Jospa sitä vaikka lähtisi jouluostoksille vaihteeksi kunhan tyttö herää, ja yrittäisi keksiä muutenkin muuta ajateltavaa! Jaksamista kaikille muillekin joilla maha painaa ja tietty myös vastasyntyneen kanssa valvoskeleville, muistan joo että vauvan synnyttyä voi sit ihmetellä mikä kiire tässä oli mut hormonit ja järki onkin ihan eri asioita...
Sokeripala 39+2
Tää on kyllä jotain niin ärsyttävää. Miks pitää olla nää synnytykseen ja alkuaikojen imetykseen sopivat hormonit päällä nyt eikä vasta sitten kun se vauva oikeasti syntyy? Mulla on joku hormonihäiriö
mutta siis oikeasti, mitä järkeä on siinä että nytkin heräsin klo 3.42 supervirkeänä, ei mitään mahdollisuutta päästä uneen, ei mitään lupaavaa oiretta mihinkään suuntaan? Nyt sitten valvon aamukuuteen tai -seitsemään jolloin tyttö herää eikä taas toivoakaan mistään päiväunista tai levosta vaikka iltapäivällä kyllä sitten nukuttaisi. Mun vanhemmille voisi muuten viedä tytön joskus hoitoon mutta kun ne on niin vireitä eläkeläisiä että niillä tuntuu olevan jotain kahvitteluja yms menoja melkein joka päivä... Hyvähän se tietysti vaan on mutta näin itsekkäästi tykkäisin jos ne vaan pyytelis lasta hoitoon koko ajan Nyt meni sitten se viikonloppu johon olin pitempään toivonut synnytyksen ajoittuvan, olisi ollut lapsen hoitojen yms kannalta kätevää. Joten ei nyt tartte sitten syntyäkään, prkl. Huomenna ainakaan kun mun äiti on koko päivän reissussa ja jouduttais jättämään tyttö papalleen joka ei ole koskaan vahtinut sitä yksin, varmaan pärjäis joo mut vois tulla aika pitkä päivä molemmille kun pappa on vähän sellainen vanhan ajan mies joka ei ole hirveästi lasten kanssa leikkinyt saati sitten vessareissuja/nukkumaanmenorutiineja tms hoitanut, ei tainnut paljon tehdä niitä silloinkaan kun me oltiin pieniä, oli enempi töissä... Eli vauva saisi nyt sitten huomisiltaan pysyä mahassa tai sit syntyä huomisaamuun mennessä, arvatkaa kumpi olisi mieluisampi vaihtoehto. Mutta alan jo luovuttaa, menköön sitten yli ja kasvakoon jättiläiseksi ja pilatkoon jälkivaivat joulun, kun viikkotolkulla on kaikki keinot yritetty eikä toimi niin ei toimi *virtuaalinen itkupotkuraivari tähän väliin*
Kiitos, nyt helpottaa ehkä vähän =) Jospa sitä vaikka lähtisi jouluostoksille vaihteeksi kunhan tyttö herää, ja yrittäisi keksiä muutenkin muuta ajateltavaa! Jaksamista kaikille muillekin joilla maha painaa ja tietty myös vastasyntyneen kanssa valvoskeleville, muistan joo että vauvan synnyttyä voi sit ihmetellä mikä kiire tässä oli
mut hormonit ja järki onkin ihan eri asioita...Sokeripala 39+2
Oikein paljon onnea Fruitdrops :heart: ja TätiUu :heart: pikkuisista tytöistä ja Soikulle taas onnittelut pienestä pojasta :heart:!
En ois ikinäikinä villeimmissä kuvitelmissanikaan uskonut että nään tämän päivän isomahaisena (tai siis näin isomahaisena)!!!!!! Tätä neitiä on piätetty tuolla mahassa jo yli 30vkoa kaiken maailman vuotojen ja kipujen kans ja tässä sitä ollaan...yli menee niin että lonkat paukkuu! Mikä siinä on ku asiat saa siihen kondikseen että tänne ois helppo tulla niin eihän mitä yksiössään pysyy ja lujasti! PELOTTAA ihan hirveästi että ku äitin täytyy ens su lähteä omaan syöpäkontrolliinsa takasin Ouluun päin niin mää tökötän tässä ja ihmettelen että mitä himputtia mää teen tuon kuopuksen kans, hoitajaa ku ei vaan muita ooooo!!!!
( . ) voisi olla parempi että jätän suosiolla tän osion väliin...teksti ei taatusti ole kovin herkkää...supistaa kivasti mutta juu niinhän se on tehny jo joooooonki aikaaaaa...ihanaa varmaan alkaa ponnistelemaan tälläsessa olotilassa...paitsi en kyllä ei enää sano ku lähtö tulee..joten kaippa sitä vaan kestettävä on, harmi vaan ku eivät taida osastolle sitte noita muita päästää ku ovat niin räkäsiä...ooppa siellä sitte yksin...sanoinki äitille eilen että sen vuoksi tää neiti ei masusta tuu ku se kuulee KAIKEN tän elämän tuon läskin läpi! Kuka nyt tänne vapaaehtoisesti tulis...
Mitähän sitä tänään tekis ku kaikki jouluostoksetki on jo tehty...pakkastaki on niin paljo ettei ikkunoita paljon pestä...Ideoita?!?
Jaksuja arvon leidit kaikkien kolotusten ja muiden kans! Supparituulia kaikille niitä vielä tarvitseville!
Crocus ja Murunen 40 ja joo poksista! :stick:
En ois ikinäikinä villeimmissä kuvitelmissanikaan uskonut että nään tämän päivän isomahaisena (tai siis näin isomahaisena)!!!!!! Tätä neitiä on piätetty tuolla mahassa jo yli 30vkoa kaiken maailman vuotojen ja kipujen kans ja tässä sitä ollaan...yli menee niin että lonkat paukkuu! Mikä siinä on ku asiat saa siihen kondikseen että tänne ois helppo tulla niin eihän mitä yksiössään pysyy ja lujasti! PELOTTAA ihan hirveästi että ku äitin täytyy ens su lähteä omaan syöpäkontrolliinsa takasin Ouluun päin niin mää tökötän tässä ja ihmettelen että mitä himputtia mää teen tuon kuopuksen kans, hoitajaa ku ei vaan muita ooooo!!!!
( . ) voisi olla parempi että jätän suosiolla tän osion väliin...teksti ei taatusti ole kovin herkkää...supistaa kivasti mutta juu niinhän se on tehny jo joooooonki aikaaaaa...ihanaa varmaan alkaa ponnistelemaan tälläsessa olotilassa...paitsi en kyllä ei enää sano ku lähtö tulee..joten kaippa sitä vaan kestettävä on, harmi vaan ku eivät taida osastolle sitte noita muita päästää ku ovat niin räkäsiä...ooppa siellä sitte yksin...sanoinki äitille eilen että sen vuoksi tää neiti ei masusta tuu ku se kuulee KAIKEN tän elämän tuon läskin läpi! Kuka nyt tänne vapaaehtoisesti tulis...
Mitähän sitä tänään tekis ku kaikki jouluostoksetki on jo tehty...pakkastaki on niin paljo ettei ikkunoita paljon pestä...Ideoita?!?
Jaksuja arvon leidit kaikkien kolotusten ja muiden kans! Supparituulia kaikille niitä vielä tarvitseville!
Crocus ja Murunen 40 ja joo poksista! :stick:
Rv 39+0 poks vaan
Täällä esikko puhelee jo päivittäin, että "äiti synnyttää vauvan pois" mahaa osoittaen tai silittäen Ikäähän hällä on siis se n. 2v. Kyl mä oonkin vakaasti päättänyt edelleen, että ennen itsenäisyyspäivää tää vauva saa luvan syntyä..
Piparkakkutalon tekoa ajattelin tänään kokeilla tuon meidän poitsun kanssa. Enpä oo koskaan sellaista aiemmin tehnyt..
Täällä esikko puhelee jo päivittäin, että "äiti synnyttää vauvan pois" mahaa osoittaen tai silittäen
Ikäähän hällä on siis se n. 2v. Kyl mä oonkin vakaasti päättänyt edelleen, että ennen itsenäisyyspäivää tää vauva saa luvan syntyä.. Piparkakkutalon tekoa ajattelin tänään kokeilla tuon meidän poitsun kanssa. Enpä oo koskaan sellaista aiemmin tehnyt..
Viimeksi muokattu:
Vinkkinä niille joista tuntuu ettei millään jaksa tätä odotusta (Minä itse mukaan lukien), niin keksikää itselle jotain erityistä tekemistä parin päivän välein. Ainaki itsellä toiminut tuo. (toki väliin tuppaa kuitenkin itku-potku-raivareita) Kun on jotain muuta jännää odotettavaa niin ei niin tuu ihteä ja vauvamahaa koko ajan mietittyä. Tässä juuri hoksasin ett onhan mulla jo rv 40+3 että kyllä se aika vaikka madellen menee eteenpäin.
Tiistaiksi sain ajan äitipolille kontrolliin!! oon sitä niin kauan tän raskauden aikana yrittäny terkkojen kanssa ja huh, kun sen nyt vihdoin sain. Siis ollu kaikkea mahollista "huolestuttavaa". SElviää ett onko tää meijän vauva jättiläinen vai kirppu. Paljoa siihen ei kyllä näillä viikoilla enää vaikuteta, mutta saapahan käynnistysajan jos liian iso vauva on.
Ja onnea taas kaikille jotka ovat jo vauvansa maailmaan saaneet!:hug:
ett onhan mulla jo rv 40+3 että kyllä se aika vaikka madellen menee eteenpäin. Tiistaiksi sain ajan äitipolille kontrolliin!! oon sitä niin kauan tän raskauden aikana yrittäny terkkojen kanssa ja huh, kun sen nyt vihdoin sain. Siis ollu kaikkea mahollista "huolestuttavaa". SElviää ett onko tää meijän vauva jättiläinen vai kirppu. Paljoa siihen ei kyllä näillä viikoilla enää vaikuteta, mutta saapahan käynnistysajan jos liian iso vauva on.
Ja onnea taas kaikille jotka ovat jo vauvansa maailmaan saaneet!:hug:
Hei vaan.
Kasassa tääläkin. Jotenkuten Kaks TODELLA huonoa yötä takana. 15min välein supistaa niin kipeesti ettei pysty nukkua muttei niinkään kipeesti että tarvis lähtee laitokselle. Äää! Univajetta kertyy.. Ja supparit tottakai sitte kaikkoaa ku nousee ylös. Todella turhauttavaa. Tänään olis vielä neuvola, josko se osais kertoa jotain mieltä ylentävää.. Ens yötä en jaksais enää kärvistellä!! Menis edes vedet nii tietäis että nysse on menoa
ziziz ja asukki 40+2
Kasassa tääläkin. Jotenkuten
Kaks TODELLA huonoa yötä takana. 15min välein supistaa niin kipeesti ettei pysty nukkua muttei niinkään kipeesti että tarvis lähtee laitokselle. Äää! Univajetta kertyy.. Ja supparit tottakai sitte kaikkoaa ku nousee ylös. Todella turhauttavaa. Tänään olis vielä neuvola, josko se osais kertoa jotain mieltä ylentävää.. Ens yötä en jaksais enää kärvistellä!! Menis edes vedet nii tietäis että nysse on menoa ziziz ja asukki 40+2
Onnea kaikille vauvansa jo saaneille:heart:
Tyttö tuli:heart:
Tiistaina menin sairaalaan sisälle. Keskiviikko aamupäivällä aloitettiin käynnistys pallonki menetelmällä, elikkä katetri kohdunkaulan kautta kohtuun. Sillä vavuduinkin aamuun mennessä hienosti 5cm. Siitä alkoikin sitten takkuaminen. Supistukset loppuivat ja aloitettiin cytotecit torstai aamuna. Päivä meni kipeiden supparieden kanssa kärvistellessä ja illalla alkoi olla säännöllisempiä. Puolen yön maissa mut siirrettiin saliin ja olinki ihan valmis ilokaasulle ja anelin suurinpiirtein hampaatirvessä epiduraalia, mutta vielä ei voitu laittaa. Aina vain se pahuksen 5cm auki!! Sen haavan arpiongelman takia ei voitu tuupata tilappe saman tien. Olin ammeessa tunnin, mutta olo oli niin tukala, että en kyenny siellä kauempaa lillumaan. Takas saliin ja suuret toivot edistyksestä...ei mitään. Aamuyöllä viiden aikaan sain oksanestiä, eli voimakasta hieman huumaavaa kipulääkettä takapuoleen piikkinä. Se auttoi ja nukuin hetken ja havahduin aina supparin aikaan hörppimään ilokaasua. olin sellaisessa pöllyssä, että ajantaju kyllä oli jossain muualla, kun mun päässä. Puoli yhdeksän aamulla puhkaistiin kalvot, mutta vettä ei juuri tullut, kun vauvan pää painoi jo niin lujaa kohdunsuuta, mutta auki edelleen sen saman 5cm!! Sit uli kymmenen aikaan vuoroon oksitosiini tippa ja epiduraali. Toiveet katossa, että nyt alkaa tapahtuun. Noh, ainakin se tapahtui, että pääsin kivuista totaalisesti reiluksi tunniksi, ennenk uin puudute alko pettään ja ilokaasua vetelin taas siinä rinnalla. Vauvan sydänääniin alko tulla joka supparilla rilu lasku, mutta korjaantu aina. Ei siis hätää?! Mulla meinas olla, kun on ollu napanuora ongelmia ennenkin ja pelko taas siitä, että vauva kuristuu tai jotain. Noh, kahden aikaan olin todella kipee ja tilannetta tutkittiin jälleen. Noo, auki semmoset 5cm!! Aloin jo kyllästyyn tuohon vastaukseen ja kysyin ihan spontaanisti, että eikö jo leikata, tästä mitään tule. Eipä vielä hätäilty leikkuriin, kun vauva voi hyvin ja minäkin lähes järjissäni. Lisää vaan epiduraalia ja taas odotellaan. Klo 15.40 tuli mulle jo monesta synnytyksestä tuttu lääkäri paikalle ja tutki tilanteen. Iäkkään kokeneen lääkärin mielipide oli selkeä. Kohdunkaulalla tuntuva kova kohta ei ole reunaa, vaan sektio haavan kiinnike joka pitää ehdottoman nopeasti nyt saada leikatuksi ja hän sanoi, että nyt vetele kaasua reilusti, niin että silmissä sumenee ja hän rapsasee kiinnikkeen poikki. Minä tein työtä käskettyä ja täysin kivuttomasti homma meni. Sit alko tapahtuun. Välittömästi tuli pari senttiä lisää ja neljän aikaan oli aika lisä puudutteen. Sainkin sen, mutta saman tien alko tuntua, että jotain tulee ulos ja kätilöt ei meinannu uskoa. Minä vain hoin, että nyt se syntyy ja ihan varmasti. Kätilöt vaan että oles nyt rauhassa, ei se näin äkkiä avaudu. Vaadin niitä kurkkaan ja sitten tulikin kiire. Vauvan sydänäänet tipahti jonnekki 40 paikkeille eikä enäänoussu. Mut laitettiin konttaus asentoon veteleen happea ja alko olla hätä. Enää ei kukaan vitsaillu ja leikkausaliin soittivat hätäsektio hälytyksen. Lääkäreitä oli pari paikalla ja hoitajia alko olla kuin paarmoja umpärillä. Mies istutettiin kauemmas ja tunsin olevani jotenkin toisten armoilla ja pleko kova vauvan selviämisestä. Sit kuulin vain, että äkkiä puoli-istuvaan, pää näkyy jo! Jokku veteli hanskoja vasta käsiinsä, kun ponnistutti mahdottomasti ja samalla, kun käännyin puoli-istuvaan, näin ittekkin vauvan pään. Napanuora oli tiukasti kaulan ympärillä ja sitä löysytettiin ja en saanu ponnistaa. Nuo sekunnit oli jotain järjettömän pitkiä ja kamalia. Sit sain taas luvan ponnistaa ja yhden supistuksen aikana tyttö syntyi. Ponnistusvaiheen ajaksi merkattiin 2min. Tyttö sai ihmeen kaupalla kaikesta huolimatta pisteet 9/10/10. Ihanainen neiti oli syntynyt. Painoa 3926g ja 50.5cm. Pipo 35cm. Kaikkien vaikeuksien jälkeen oli kyllä niin ihana fiilis, että itkuhan siinä pääs. Istukka oli aika hurjan näköinen ja lääkäri miettikin, kuinka tämän läpi on voinut mitään virrata ja ylipäätään raskaus mennä loppuun asti. Siinä oli isompi repeämä kuin olis voinu ultralla havaita ja vain vajaa puolet ollut istukasta kiinni kohdun seinässä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Mulla ei tikkejä, eikä repeämiä. Pari pientä limakalvo nirhaumaa, joista ei ole niin mitään haittaa. Olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Aktiivisen synnytyksen kestoksi merkittiin lopuksi 8h 50min, ponnistus 2min, jälkeisvaihe 5min. Eli yhteensä noin 9h.
Nyt ollaan tytön kanssa kotona ja opetellaan uutta elämänrytmiä pikkupomon kanssa Maitoa tulee jo hyvin ja tyttö syö ja nukkuu. Pieniä toveja jaksaa ihmetellä tätä maailmaakin.
Kaikkea hyvää teille ja kiitos suuresta tuesta tässä masumatkalla.
Lämpimin ajatuksin, Lumi-Marja ja "Helmi" pian 3 vuorokautta :heart:
Tyttö tuli:heart:
Tiistaina menin sairaalaan sisälle. Keskiviikko aamupäivällä aloitettiin käynnistys pallonki menetelmällä, elikkä katetri kohdunkaulan kautta kohtuun. Sillä vavuduinkin aamuun mennessä hienosti 5cm. Siitä alkoikin sitten takkuaminen. Supistukset loppuivat ja aloitettiin cytotecit torstai aamuna. Päivä meni kipeiden supparieden kanssa kärvistellessä ja illalla alkoi olla säännöllisempiä. Puolen yön maissa mut siirrettiin saliin ja olinki ihan valmis ilokaasulle ja anelin suurinpiirtein hampaatirvessä epiduraalia, mutta vielä ei voitu laittaa. Aina vain se pahuksen 5cm auki!! Sen haavan arpiongelman takia ei voitu tuupata tilappe saman tien. Olin ammeessa tunnin, mutta olo oli niin tukala, että en kyenny siellä kauempaa lillumaan. Takas saliin ja suuret toivot edistyksestä...ei mitään. Aamuyöllä viiden aikaan sain oksanestiä, eli voimakasta hieman huumaavaa kipulääkettä takapuoleen piikkinä. Se auttoi ja nukuin hetken ja havahduin aina supparin aikaan hörppimään ilokaasua. olin sellaisessa pöllyssä, että ajantaju kyllä oli jossain muualla, kun mun päässä. Puoli yhdeksän aamulla puhkaistiin kalvot, mutta vettä ei juuri tullut, kun vauvan pää painoi jo niin lujaa kohdunsuuta, mutta auki edelleen sen saman 5cm!! Sit uli kymmenen aikaan vuoroon oksitosiini tippa ja epiduraali. Toiveet katossa, että nyt alkaa tapahtuun. Noh, ainakin se tapahtui, että pääsin kivuista totaalisesti reiluksi tunniksi, ennenk uin puudute alko pettään ja ilokaasua vetelin taas siinä rinnalla. Vauvan sydänääniin alko tulla joka supparilla rilu lasku, mutta korjaantu aina. Ei siis hätää?! Mulla meinas olla, kun on ollu napanuora ongelmia ennenkin ja pelko taas siitä, että vauva kuristuu tai jotain. Noh, kahden aikaan olin todella kipee ja tilannetta tutkittiin jälleen. Noo, auki semmoset 5cm!! Aloin jo kyllästyyn tuohon vastaukseen ja kysyin ihan spontaanisti, että eikö jo leikata, tästä mitään tule. Eipä vielä hätäilty leikkuriin, kun vauva voi hyvin ja minäkin lähes järjissäni. Lisää vaan epiduraalia ja taas odotellaan. Klo 15.40 tuli mulle jo monesta synnytyksestä tuttu lääkäri paikalle ja tutki tilanteen. Iäkkään kokeneen lääkärin mielipide oli selkeä. Kohdunkaulalla tuntuva kova kohta ei ole reunaa, vaan sektio haavan kiinnike joka pitää ehdottoman nopeasti nyt saada leikatuksi ja hän sanoi, että nyt vetele kaasua reilusti, niin että silmissä sumenee ja hän rapsasee kiinnikkeen poikki. Minä tein työtä käskettyä ja täysin kivuttomasti homma meni. Sit alko tapahtuun. Välittömästi tuli pari senttiä lisää ja neljän aikaan oli aika lisä puudutteen. Sainkin sen, mutta saman tien alko tuntua, että jotain tulee ulos ja kätilöt ei meinannu uskoa. Minä vain hoin, että nyt se syntyy ja ihan varmasti. Kätilöt vaan että oles nyt rauhassa, ei se näin äkkiä avaudu. Vaadin niitä kurkkaan ja sitten tulikin kiire. Vauvan sydänäänet tipahti jonnekki 40 paikkeille eikä enäänoussu. Mut laitettiin konttaus asentoon veteleen happea ja alko olla hätä. Enää ei kukaan vitsaillu ja leikkausaliin soittivat hätäsektio hälytyksen. Lääkäreitä oli pari paikalla ja hoitajia alko olla kuin paarmoja umpärillä. Mies istutettiin kauemmas ja tunsin olevani jotenkin toisten armoilla ja pleko kova vauvan selviämisestä. Sit kuulin vain, että äkkiä puoli-istuvaan, pää näkyy jo! Jokku veteli hanskoja vasta käsiinsä, kun ponnistutti mahdottomasti ja samalla, kun käännyin puoli-istuvaan, näin ittekkin vauvan pään. Napanuora oli tiukasti kaulan ympärillä ja sitä löysytettiin ja en saanu ponnistaa. Nuo sekunnit oli jotain järjettömän pitkiä ja kamalia. Sit sain taas luvan ponnistaa ja yhden supistuksen aikana tyttö syntyi. Ponnistusvaiheen ajaksi merkattiin 2min. Tyttö sai ihmeen kaupalla kaikesta huolimatta pisteet 9/10/10. Ihanainen neiti oli syntynyt. Painoa 3926g ja 50.5cm. Pipo 35cm. Kaikkien vaikeuksien jälkeen oli kyllä niin ihana fiilis, että itkuhan siinä pääs. Istukka oli aika hurjan näköinen ja lääkäri miettikin, kuinka tämän läpi on voinut mitään virrata ja ylipäätään raskaus mennä loppuun asti. Siinä oli isompi repeämä kuin olis voinu ultralla havaita ja vain vajaa puolet ollut istukasta kiinni kohdun seinässä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Mulla ei tikkejä, eikä repeämiä. Pari pientä limakalvo nirhaumaa, joista ei ole niin mitään haittaa. Olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Aktiivisen synnytyksen kestoksi merkittiin lopuksi 8h 50min, ponnistus 2min, jälkeisvaihe 5min. Eli yhteensä noin 9h.
Nyt ollaan tytön kanssa kotona ja opetellaan uutta elämänrytmiä pikkupomon kanssa Maitoa tulee jo hyvin ja tyttö syö ja nukkuu. Pieniä toveja jaksaa ihmetellä tätä maailmaakin.
Kaikkea hyvää teille ja kiitos suuresta tuesta tässä masumatkalla.
Lämpimin ajatuksin, Lumi-Marja ja "Helmi" pian 3 vuorokautta :heart:
Terkkuja muuttolaatikoiden keskeltä uudesta kodista! Tuolla jossain laatikoiden keskellä tuhisee sitterissään 4 vrk ikäinen tyttäremme, jonka kanssa eilen kotiuduimme Naistenklinikalta. Tyttö päättikin syntyä viime torstaina rv 38+1, koska muussa tapauksessaa olisi joutunut aluesairaalassa syntymään Kokoa mimmillä oli 50cm ja 3714g ja synnytys oli helppo ja supistuksetkin lähes siedettäviä, en tarvinnut ihme kyllä niihin minkäänlaista kivunlievitystä, mutta epiduraalin otin 8cm:ssä, koska en halunnut ponnistaa ilman kivunlievitystä. Epiduraalin jälkeen puhkaistiin kalvot, koska tyttö oli vielä tosi ylhäällä. Kalvojen puhkaisusta tuli 3 supistusta ja tuli tarve ponnistaa. Muutama ponnistus, tyttö maailmassa ja selvisin ilman nirhaumia tai tikkejä. MUTTA tunnin odottelunkaan jälkeen istukka ei irronnut, se jouduttiin kaapimaan leikkaussalissa. Tylsä juttu, mutta lääkäri sanoi, että ikinä ei ole nähnyt niin tiukasti kiinni olevaa istukkaa. Ja onpahan jälkivuoto ainakin olematon kun kohtu kaavittiin jo siellä tyhjäksi. JOS haluaa jotain positiivista miettiä siitä asiasta
Onnea kaikille muillekin vauvan saaneille ja nyt lähetän kaikki multa ylijääneet supparituulet masujen kanssa kulkeville!!:heart:
Maija ja Lotta 4vrk
Kokoa mimmillä oli 50cm ja 3714g ja synnytys oli helppo ja supistuksetkin lähes siedettäviä, en tarvinnut ihme kyllä niihin minkäänlaista kivunlievitystä, mutta epiduraalin otin 8cm:ssä, koska en halunnut ponnistaa ilman kivunlievitystä. Epiduraalin jälkeen puhkaistiin kalvot, koska tyttö oli vielä tosi ylhäällä. Kalvojen puhkaisusta tuli 3 supistusta ja tuli tarve ponnistaa. Muutama ponnistus, tyttö maailmassa ja selvisin ilman nirhaumia tai tikkejä. MUTTA tunnin odottelunkaan jälkeen istukka ei irronnut, se jouduttiin kaapimaan leikkaussalissa. Tylsä juttu, mutta lääkäri sanoi, että ikinä ei ole nähnyt niin tiukasti kiinni olevaa istukkaa. Ja onpahan jälkivuoto ainakin olematon kun kohtu kaavittiin jo siellä tyhjäksi. JOS haluaa jotain positiivista miettiä siitä asiastaOnnea kaikille muillekin vauvan saaneille ja nyt lähetän kaikki multa ylijääneet supparituulet masujen kanssa kulkeville!!:heart:
Maija ja Lotta 4vrk
Täälläkin edelleen isomahaisena. Ja takana jälleen kerran toooodella huonosti nukuttu yö, edessä sitten sitäkin väsyneempi päivä..? Yhteensä 6 tuntia makasin, sinä aikana tein 4 vessareissua ja kävin peittelemässä kipeän esikoisen uudelleen. Ekan veesareissun jälkeen sain vielä nukahdettua, mutta seuraavan jälkeen se yö olikin taas vaan pelkkää makaamista. Supistelee koko ajan, muttei kivuliaasti, aika ajoin paineen tunnettakin. Uutena tuntemuksena nyt täälläkin semmosta menkkajomotusta. Vauva on alkanut venyttää itseään nyt myös tonne lonkkiin, ja siitä tulee semmosia ihania suonenvetoja nivusiin/yläreisiin. Ilmeisesti hän ei ole ajatellut kiinnittyä ollenkaan, koska kyllä taas semmoset rymybileet oli viime yönäkin. Huomenna taas neuvolaan. Musta huomenna olis hyvä päivä syntyä, koska mun isä täyttää 65 vuotta :heart: Tämä masukki tulee kantamaan mun isäni toista nimeä, olis se hienoa jos ikäeroakin olis tasan tuo 65 vuotta! Taitaa jäädä haaveeksi
Heh, hauska kirjoitus Sokeripala ja niiiin tutun kuuloista
Lämpimät onnittelut Lumi-Marja ja Maija!
Neuvolakäynti takana. Paino oli vähän pudonnut, sf mitta sama kuin edellisviikolla (34) ja verenpaineissa alapaine vähän koholla aiempiin verrattuna, mutta siis ihan ok kuitenkin. Josko nämä kaikki enteilisi sitä, että lähtö pian koittaisi...Viime yön nukuin yllättävän hyvin ja aamulla tuli muutamia kipakoita supistuksia. Nyt on olo hyvä ja tuntuu, että energiaa riittäisi ensi yönä synnytykseen Katsotaan miten käy. Asennoidun kyllä illalla valmiiksi siihen, ettei vauva synny yöllä, niin ei sitten ketuta aamulla ihan niin paljon (välttämättä).
Nyt ulkoilemaan tytön kanssa. Mukavaa päivää ja jaksamisia kaikille!
Mirtsu 39+5
Lämpimät onnittelut Lumi-Marja ja Maija!
Neuvolakäynti takana. Paino oli vähän pudonnut, sf mitta sama kuin edellisviikolla (34) ja verenpaineissa alapaine vähän koholla aiempiin verrattuna, mutta siis ihan ok kuitenkin. Josko nämä kaikki enteilisi sitä, että lähtö pian koittaisi...Viime yön nukuin yllättävän hyvin ja aamulla tuli muutamia kipakoita supistuksia. Nyt on olo hyvä ja tuntuu, että energiaa riittäisi ensi yönä synnytykseen
Katsotaan miten käy. Asennoidun kyllä illalla valmiiksi siihen, ettei vauva synny yöllä, niin ei sitten ketuta aamulla ihan niin paljon (välttämättä).Nyt ulkoilemaan tytön kanssa. Mukavaa päivää ja jaksamisia kaikille!
Mirtsu 39+5
Onnea vauvan saaneille:heart:
Mua väsyttää|O Ei muuta raportoitavaa.
LilliM ja manteli 39+1
Mua väsyttää|O Ei muuta raportoitavaa.
LilliM ja manteli 39+1
Onnea vauvautuneille <3
Maija ja poijjaat sulla on sitten sama tilanne kuin meillä. Minä siis ehdin kaksi päivää muuttaa tavaroita kun synnytys lähti käyntiin. Vanhasta asunnosta vielä lähdin synnyttämään mutta laitokselta kun kotiuduttiin niin ei minua sinne enää päästetty. Täällä oltu yli viikko jo kotona ja uusi asunto vieläkin täynnä laatikoita ja pussukoita. Ei vaan saa aikaiseksi purettua laatikoita. Tsempit siis kodin järjestelyyn
Eveny ja Taavipoju 2vk ja 1 päivä
Maija ja poijjaat sulla on sitten sama tilanne kuin meillä. Minä siis ehdin kaksi päivää muuttaa tavaroita kun synnytys lähti käyntiin. Vanhasta asunnosta vielä lähdin synnyttämään mutta laitokselta kun kotiuduttiin niin ei minua sinne enää päästetty. Täällä oltu yli viikko jo kotona ja uusi asunto vieläkin täynnä laatikoita ja pussukoita. Ei vaan saa aikaiseksi purettua laatikoita. Tsempit siis kodin järjestelyyn
Eveny ja Taavipoju 2vk ja 1 päivä
Onnea jälleen kerran nyytin noutaneille! :heart:
( . ) Neuvolakuulumisia näin ensimmäisenä "yli" menevänä päivänä.
Paino: +350g/viikko
Turvotus: +
Pissassa prot +
RR: 130/90
Hb: 115
Sf: 31,5
Rt, sykkeet 135 ja liikkeet ++
Terkka meinaili, että korkea verenpaine saattais enteillä jopa synnytyksen lähestyvän, mutta voi olla, että huonosti nukuttu yökin nostaa. Pidän peukkuja ensimmäiselle! :wave: Tyyppi oli laskenu niin alas, että oli terkan mukaan vaikea edes tuntea ja sykkeitä mitattaessa piti sitä kapulaa ihan tuolla alavatsalla. Lähtökuopissa, mutta mahtaa olla vielä sen verran mukavuudenhaluinen, että pysyy jonku päivän... Onnistui se terkka mua sen verran masentamaan, että ne odottaa tuolla K-PKS yleensä sen 2 viikkoa, ennenkä miettii käynnistystä... Mutta toivottavasti tulevat pyhät ja vähäinen lapsivesi muuttais niiden mieltä jos tämä ei nyt itestään lähde tulemaan.
40+1
( . ) Neuvolakuulumisia näin ensimmäisenä "yli" menevänä päivänä.
Paino: +350g/viikko
Turvotus: +
Pissassa prot +
RR: 130/90
Hb: 115
Sf: 31,5
Rt, sykkeet 135 ja liikkeet ++
Terkka meinaili, että korkea verenpaine saattais enteillä jopa synnytyksen lähestyvän, mutta voi olla, että huonosti nukuttu yökin nostaa. Pidän peukkuja ensimmäiselle! :wave: Tyyppi oli laskenu niin alas, että oli terkan mukaan vaikea edes tuntea ja sykkeitä mitattaessa piti sitä kapulaa ihan tuolla alavatsalla. Lähtökuopissa, mutta mahtaa olla vielä sen verran mukavuudenhaluinen, että pysyy jonku päivän... Onnistui se terkka mua sen verran masentamaan, että ne odottaa tuolla K-PKS yleensä sen 2 viikkoa, ennenkä miettii käynnistystä... Mutta toivottavasti tulevat pyhät ja vähäinen lapsivesi muuttais niiden mieltä jos tämä ei nyt itestään lähde tulemaan.
40+1
En oo näköjään muistanut omia kuulumisia kirjoitella ollenkaan, vaikka oon täällä ahkerasti käynyt lukemassa muiden kuulumisia...
Ensinnäkin, onnea kaikille vauvautuneille ja tsemppiä meille jotka vielä odottelevat... =)
Mulla on nyt rv 39+2, monta viikkoa ollut jo harjotussupistuksia tosi paljon.
Vauva on ollut kiinnittyneenä jo useamman viikon ja nyt parina viime yönä oon tuntenut nahoissani, kuinka se on pungertanut itseään vieläkin alemmas...alakaa olo olemaan melekosta tuskaa tuolla alapäässä
Verenpainetta mulla on pitänyt kotona seurailla lähes koko ajan, koska aina neuvolakäynnillä ne nousee jopa yli 150:n (yläpaine) ja alapaine 89:ään...mutta kotona ne on olleet ihan normaalit
Sokerirasituksessa kävin vasta pari viikkoa sitten, mulla kun alkoi nyt loppuraskaudesta tulla tuota painoa yli kilo/vko :O, mutta arvot oli normaalit. Turvotus on jotakin ihan järkyttävää, vaikka söisin 5 ananaspurkkia putkeen niin ei auta..ja oon juonut vettäkin - ei mitään vaikutusta. Voitte kuvitella, miten tukala olo on kun oon 158 cm "pitkä" ja ennen raskautta hieman jopa alipainoinen, niin nyt painan 77 kiloa...
Tänään käyty taas neuvolassa - vauvan sydämen syke vaihteli 120-146:een ja sf-mitta oli 36cm. Voi tyllerö, tulisit jo sieltä masusta... :heart:
Anteeksi, nyt tuli vaan omaa napaa...
Ensinnäkin, onnea kaikille vauvautuneille ja tsemppiä meille jotka vielä odottelevat... =)
Mulla on nyt rv 39+2, monta viikkoa ollut jo harjotussupistuksia tosi paljon.
Vauva on ollut kiinnittyneenä jo useamman viikon ja nyt parina viime yönä oon tuntenut nahoissani, kuinka se on pungertanut itseään vieläkin alemmas...alakaa olo olemaan melekosta tuskaa tuolla alapäässä
Verenpainetta mulla on pitänyt kotona seurailla lähes koko ajan, koska aina neuvolakäynnillä ne nousee jopa yli 150:n (yläpaine) ja alapaine 89:ään...mutta kotona ne on olleet ihan normaalit
Sokerirasituksessa kävin vasta pari viikkoa sitten, mulla kun alkoi nyt loppuraskaudesta tulla tuota painoa yli kilo/vko :O, mutta arvot oli normaalit. Turvotus on jotakin ihan järkyttävää, vaikka söisin 5 ananaspurkkia putkeen niin ei auta..ja oon juonut vettäkin - ei mitään vaikutusta. Voitte kuvitella, miten tukala olo on kun oon 158 cm "pitkä" ja ennen raskautta hieman jopa alipainoinen, niin nyt painan 77 kiloa...
Tänään käyty taas neuvolassa - vauvan sydämen syke vaihteli 120-146:een ja sf-mitta oli 36cm. Voi tyllerö, tulisit jo sieltä masusta... :heart:
Anteeksi, nyt tuli vaan omaa napaa...
Täälläkin tänään oli neuvola. Ei mitään ihmeempiä, vauva on kuulemma laskeutunut hieman, JEE! Tänään on harjoitussupistellut koko päivän. Sauna ja Seksi on jo kokeiltu, nyt vielä illan viimeisenä Sudokuja. Jos ei niillä lähe synnytys käyntiin, niin ei millään!
Onnea vauvansa saaneille ja tsemppiä vielä odottaville!
Pikkukirppu rv 40+3
Jos ei niillä lähe synnytys käyntiin, niin ei millään! Onnea vauvansa saaneille ja tsemppiä vielä odottaville!
Pikkukirppu rv 40+3