Tanya: Hieno juttu jos pikkumies alkoi kunnolla taas liikkumaan! Kannattaa kuitenki olla tosi varuillaan ja kuulostella tosi tarkkaan omaa olotilaa sillä se saattaa tosiaan muuttua ihan hetkessä! Tarkkaile niitä paineita kotona pari kertaa päivässä ja todellaki nyt kannattaa oikeesti levätä vaan. Sinuna jättäisin ne pyörälenkitkin väliin vaikka se muuten tuoki hyvän olon.
Mulla tuo toksemiatilanne oli niin ärhäkkä että se nousi nollatilanteesta tuohon hätäsektioon vajaassa kahdessa viikkossa. Ensin tuli mukaan päänsärky (se oli torstaipäivä), joka tietty oli seurausta verenpaineen noususta (mutta enhän sitä tienny ku ei mulla ollu nlaa siinä vaiheessa), pe soitin nlaan ja se antoi ajan maanantaiksi jolloin paineet oli jo korkealla ja prot ++ virtsassa. Aippäpolin kautta osastolle pakkolepoon ja virtsankeräilyyn, lääkitys aloitettiin samantien. La alkoi supparit joita reilu pv yritettiin lopetella ja ne loppuikin mutta niin loppui lapsen hyvinvointiki ja hirveellä kiirellä leikkuriin ja hätäsektiolla syntyi pikkuinen poika, päivä oli sunnuntai.
Kestovaipat tulee käyttöön heti ku kotiin tullaan. Ensin käytettään harsoja ja villiksiä, ne on mielestäni parhaat noin pienellä, eivät ole lahkeestakaan liian isoja (olen kutonu sellasia pieniä hahtuvia). Vähän ku kasvaa pikkuinen niin kaapissa oottaa käyttöä niin AIO, taskuvaipat, sisävaipat ku kuoretki eli laidasta laitaan. Osan olen tehny ite (varsinki noi sisävaipat) ja osan ostanu. Kuopuksen kanssa kestoiltiin ja siihen tykästyin!
Maija: Kyselit lasten päikkäreistä ja unista muutenki...
huoh....meillä on 3v1kk poika nuorin ja tää alkoi jättämään päikkärit pois 1v10kk paikkeilla niinku kaks aiempaaki. Samalla illalla nukkumaan menemisestä alkoi tulla ihan farssi ja tää sama jatkuu edelleen! Jos sattuu niin että pikkumies on ne päikkärit nukkunut (ihan sama puhutaanko 5min vaiko 2h) niin illalla ei unta tule tai tulee mutta sitte puhutaan kellon ajoista 23. Meillä iltatoimet on oikeastaan aina samat: ensin iltapala, pesut, iltasatu, iltarukous ja nukkumaan, viimeistään klo21:30 mutta yleensä ennen klo21.
Tuolloin ku tää farssi alkoi niin poika ei enää nukahtanut itekseen vaan hänet on pitäny nukuttaa eli hän on omassa sängyssään ja minä vieressä (en siis hänen sängyssään). Jos yritän niin että lähden pois niin hän tulee perässä jos siis ei ole nukahtanut. Kaikkea ollaan yritetty, sitäkin että viedään vaan lapsi mitään sanomatta sänkyyn takaisin mutta kerran laskin ja sinä iltana 50kerran jälkeen luovutin ja jäin sinne eli oisko loppua tullu ja millon, kello oli tuolloin jo yli puolen yön??
Päiväohjelmaa ollaan muutettu niin että hän kuluttais itteään enemmän ja tää auttoiki yhessä välissä ja kerkesin jo juhlia että nyt hän nukahtaa jo 10min nukuttamisen jälkeen...mutta tätä iloa ei siis kestäny kauaa..
Päivärytmiäki ollaan yritetty muuttaa niin että herätetään häntä vain aiemmin mutta jos sattuu niin että hänet saa hereille niin se lopullinen herääminen kestää pari tuntia tai sitten hän on koko päivän aivan poikki ja makaa pitkin lattioita ja sitten nukkuu ne päikkärit ja illalla sitte unentulo kestää sinne puolille öin. Ja kierre on taas valmis...
Päiväkodissa tätit mua "ohjaa" tai vihjaten neuvoo että tuon ikäsen pitäisi nukkua ne päikkärit vielä mutta tekis niin mieli sanoa heille että tervetuloa sitte vaan illalla häntä nukuttamaan!
Eli voitte kuvitella että oon turhautunu! Se ku alkaa mun "ikioma aika" tuosta ku poika nukahtaa ja nykyään se on melkein aina tuo klo23 ja risat niin mulla tuota omaa aikaa ei enää oo...siks en tännekkään ehi kirjoittelemaan ku en tuossa vaiheessa enää jaksa..Ei noitten kahden aiemman kans ollu mitään tällaista...ihan pelottaa että miten ihmeessä mää selviän ku vauva syntyy...
En tiiä saitteko mitään tolkkua tuosta mitä yritin kirjoittaa, se on vaan niin vaikeaa pukea sanoiksi tuota...Mutta jos jollakin on heittää vinkkiviitosta niin ilolla otan vastaan!!
Varoitus ensin muille jotka EI kärsi painostansa, kantsii hypätä tän kappaleen ohi!!
Maija, Sintsu, Kojootti, Vaimo jne...eli painosta kärsivät!! Täällä yks todella ylipainoinen! BMI:tä en ees halua nyt laskea, sillä se on paljon!
Ennen esikkoa painoin 52kg, hänen raskauden aikana painoa tuli melkein 30kg!! Muutama kk synnytyksen jälkeen painoin 65kg. E-piltsut ja muutenki huonot elämäntavat nostattivat painon muutamassa vuodessa 78kg jonka painoin ku keskimmäistä aloin oottamaan.
Häneltä painoa ei tullu juuri yhtään muuta kuin turvotuksina toksemian vuoksi ja lapsen syntymän jälkeen painoinki heti tuon saman.
Ehkäisyvälineiden kanssa pelleilessä sain minipiltsut nautittavakseni ja iloikseni huomasin puolen vuoden käytön jälkeen painavani 90kg vaikken ollut muuttanut ollenkaan ruokailutottumuksiani. Pillerit lopetettiin jo tuon vuoksi. Ja sitte alettiin kuumeilemaan no3:sta. Ja sitä ei sitte alkanu kuulumaan...tuon järkytyksen (eli 90kg puntarilla käynnin) jälkeen aloin vaihteeksi dieetille ja sainki painon putoamaan kovalla työllä ensin 10% jossa jonku aikaa pyörin ja sitte ku vauvaa ei vieläkään allkanu kuulumaan niin jatkoin laihista ja lopulta painoin 70kg ja tunsin itteni laihaksi! vaikka BMI oli vielä 27. Mulla siis tuota pituutta on kans vain se 160cm.
Ja hupsista keikkaa testi näyttiki sitte plussaa melkein 4v yrityksen jälkeen. Ja tästä taas alkoi se tuskan kierre taas eli paino lähti nousemaan ylöspäin 500g viikkovauhtia vaikka todellakin katoin mitä suuhuni laitoin. Painoa kertyi taas se 22kg josta synnärille jäi ruhtinaaliset 5kg! Pikkasen oli mieli maassa ku vuosien työ meni hukkaan! Onnekseni kuitenki imetys sujui mutta eihän se mitään panoa pudottanut vaan tiukasti se pysyi samassa melkein sen 2v minkä kuopusta imetin. Tän jälkeen menin yhteen laihisryhmään missä oli terveydenhuoltoalan ihmisiä ohjaamassa laihduttamista terveellisesti. Ruokaremppaa ei "voitu" tehdä ku kuulemma siinä ei ollu mitään muuttamista. Joten lähettiin vain lisäämään pikkuhiljaa proteiinien määrää ja veden juontia entisestään lisäämään. Pikkuhiljaa painon sain putoamaan sinne 77kg mutta sitte kroppa sanoi naisasioitten osalta sopparin irti. Menkat loppu kokonaan ja mukaan tuli muita ihanuuksia...diagnoosina PCO ja ei ku hormooneja naamariin..ja kohta ilokseni taas huomasin että kippaskappas paino oli 85kg ja testi näyttää plussaa 2,5v "yrittämisen" jälkeen (me annettiin kuopuksen syntymän jälkeen neloselle heti lupa tulla).
Oma lekurini joka on alansa asiantuntija kertoi että mulla nuo hormonit ovat sellaiset että ne tekee tuon painon pudottamisen vaikeaksi. Eli kroppani pitää jokaisesta grammasta tiukasti kiinni, eli jokainen hormonaalinen muutos kropassani saa aikaan sen että paino ei putoa vaan nousee (vaikken siis muuta ollenkaan ruokailutottumuksiani). Eli nyt ku raskaana ollaan, olen taas saanut painoa riesakseni vähintään sen 10kg (en enää uskalla puntarilla käydä!) ja viikkoja on vielä paljon kerrytettävänä ja samalla myös kiloja, joten odotettavissa on että kolminumeroinen sarja täyttyy piakkoin...voih ja huoh mikä urakka onkaan mulla eessä!! Sillä tää vauva saa nyt olla viimenen ja jos imetys sujuu niin hieno juttu mutta sen jälkeen alkaa rouvan kittuuttamisdietti! Mää tahdon taas joskus olla normipainoinen! Ja mikäs sen mukavampaa jos mää saisin teistä siihen seuraa!!
( . ) Olo on mitä kamalin! En voi ymmärtää että miten tää nelosen oottaminen voi olla niin erilaista ku noitten kolmen aikasemman!! Joka paikka kränää ja on sanonut sopparit irti, kolottaa, vihloo, turvottaa, repii, supistelee ja kunnolla! Pe yritin vähän haravoida ja tulin niin kipeäksi että. Illalla piti ajaa autolla 3h ja mua supisteli aivan kauheesti koko ajan. Puhaltelin siinä välillä ihan tosissaan..Jalat puutui vähän väliä ja takareisissä tuntui painetta ja sinne oliki tän seurauksena ilmestyny mustelmat ja kunnon verenpurkaumat eli verenkierto ollu heikkoa...Yöllä ei saanu nukutuksi suppareiden ja kipujen takia, joka asento vaan sattui. Mies pelkäs ihan tosissan että mää alan synnyttään..
Muutenki kaikki liikkuminen aihettaa hirveitä suppareita, ei siis voi kuvitellakaan että kävis reippaalla iltakävelyllä...sellasta pientä hipsuttelua ja ankkavankka vaaputtamista.
Toksemia on alkanu pelottaan ihan erilailla ku aiemmin, vaikka tuossa prot plussalla kävivätki. Nyt päänsärky on ilonani heti herättyäni, turvotus on jotain ihan kamaa. Sormet on niin paksut ja tunnottomat että näppiksellä kirjoittaminen on vaikeaa. Naama on pöhöttyny ja jalat ei mahu mihinkään kenkiin, paineet on onneksi ihan kohtuulliset kotimittarilla ja vauvaki tuntuu liikkuvan ihan normisti...Nla on perjantaina ja aattelin kysyä saisko niitä stickejä kotiin muutaman ettei tartte pelätä (noitaku ei myydä apteekissa, miksiköhän??)
Jospa tää tältä erää riittäis...
Niin joo ja nyt poksutaan, yks välietappi taas saavutettu!!
kauheelta tuntuu mitä pienen päässä on liikkunut kun on yksin kotona-- ei mun 4 vuotiaskaan pärjäisi 40min kotona yksin ilman pelkotiloja.
