Jenkkivaimolle täältäkin pahoittelut ja :hug: . On se joka kerta yhtä hirveää kun joku meistä tippuu pois.
Mä olen osakestoillut molempien poikien kanssa. Esikoisen kanssa enemmän kun nyt tämän kuopuksen kanssa. Olen vaan ollut niin poikki ja elämässä ollut kaikkea muuta niin kestoilu on sitten kokonaan jäänyt pois. Mulla on edelleen vaipat tallessa ja tuolla odottamassa seuraavaa inspiraatiota. Kokoja löytyy vastasyntyneestä xl-kokoon. Aion kyllä ainakin osakestoilla seuraavankin tulokkaan kanssa. Kuopus vaan oli niin kova poika kakkaamaan pienenä, etten olisi muuta kerennyt kun vaippoja pesemään, joten sen vuoksi jäikin hänen kanssaan kestoilu vähemmälle. Toivottavasti nyt pääsen ja jaksan taas niitä käyttää. Meilläkään ei missään vedessä ole niitä vaippoja koskaan säilytetty. Mulla on ollut ihan muovinen paperikori, jossa saavat ilmavasti olla kunnes ne pesen. Yleensä joka toinen päivä. Kakat huuhdon suoraan pönttöön ja esipesen vaippaa hieman ennen kuin laitan koriin. Missään tapauksessa vaippoja ei kakkojen kanssa sinne laiteta.
Äitiyspakkauksen olen päättänyt ottaa. Nyt nähtyäni sen livenä tykkäsin siitä vielä enemmän. Makuupussi on sitten vaaleansininen eikä turkoosi niinkuin aiemmin ajattelin sen ehkä olevan. Tosi kivan näköinen. Osa harmaista vaatteistakaan ei näyttänyt niin pahalta ollenkaan livenä nähtynä. Oikein kiva pakkaus kaiken kaikkiaan.
Lapsista sen verran, että meillä oli eskoispoika oikein oppikirja vauva. Hän oli killti, söi hyvin ja nukkui jo 3 kuukauden iästä täysiä yöunia heräämättä syömään. Häntä oli oikein helppo hoitaa. Kuopus kun tuli niin hän oli aivan erilainen. Ensinnäkin ei koskaan malttanut odottaa, että saa ruokaa vaan huusi selkä kaaressa rinnalla ja sylissä kun tuttipulloon siirryttiin. Yöisin heräili useamman kerran ja lopetti kokonaan yöheräämiset noin 1-vuotiaana vasta. Vauvana ei rauhoittunut omaan sänkyyn nukkumaan vaan mun piti kantoliinassa häntä kantaa kunnes nukahti jne. Eli kyllä nämä kaksi poikaa on niin erilaisia olleet ja ovat vieläkin. Kuopus on paljon temperamenttisempi tapaus kun tuo esikoinen. Nyt en tiedä minkälainen tapaus olisi tulossa. Kaikkeen olen silti varautunut ja vauva on tervetullut meille sellaisena kun tulee. (Kunpa tulisi nyt vaan).
Mulla on täällä taas pelot nostaneet päätään. Kuuntelin edellispäivänä uudestaan niitä sydänääniä, enkä kuullut oikeastaan mitään. Eli se aiempi kerta oli varmaan vaan suolen murinoita. Se mikä tässä huolestuttaa on se, etten mielestäni kuule istukan suhinoitakaan. Mä kuulen jotakin suhinaa tuolla nivustaipeen vieressä, mutta se on varmasti mun omaa verenkiertoa vaan. Tätä ei yhtään helpota se, että muistaakseni mä kuulin istukan suhinat alle 10 raskausviikon viimeksi. Silloinkaan en sydänääniä vielä kuullut. Ne mulla kuului tuosta rv 12+. Mulla on vielä dopplerissa kaksi vuotta vanhat patterit käytössä.
Ne samat millä kuuntelin tuota kuopusta. (Ne eivät ole olleet laitteessa kiinni vaan irrallaan ja musta ne kuitenkin vielä pelaa ihan hyvin = kuuluu ihan kivasti) . Mä ostin eilen vielä uuden patterin ja ajattelin tänään kokeilla jos kuuluisi paremmin. Kyllä tässä alkaa pientä paniikkia kohta syntymään kun mulla noita oireitakaan ei oikeastaan ole ollenkaan juuri, eli en voi mistään päätellä yhtään mitään. Mä en voi epäillä mitään pahaa tapahtuneen kun oireet hävisi kun ei niitä ole ollut alun alkaenkaan. Tää on kyllä aivan syvältä. :kieh:
Mä luulen, että menen vielä ensi viikon alussa ultraan, jos musta tuntuu, ettei mun pää kestä tätä. Kaikista eniten pelkään juuri tuota keskeytynyttä keskenmenoa. Mulla kun ei ole mitään oireita niin hienosti kävisi tuokin kyseeseen ja sitten kun tuo doppleri ei tuo mitään helpotusta asiaan. Mä mietin vielä tämän päivän asiaa ja kuulostelen noita sydänääniä (tässä tapauksessa istukan ääniä) ja mietin sitten mitä teen. Mä vähän luulen, etten kestä odottaa vielä puolitoista viikkoa, että tiedän miten asiat on...
Katja-75, rv 10+3