Marraskuun muruset 2010 **heinäkuussa**

Ihanaa Pirtsi!!! Onnea kovasti! Varmasti helpotti mieltä tosi paljon Nyt vaan nauttimaan täysillä raskaudesta.

 

voi pirtsi, ihanaa kun saitte hyviä uutisia ultrasta =)

 

hyvä pirtsi et sait hyvii uutisia ultrasta

 

Mahtavaa Pirtsi! Päivän paras uutinen :heart:

Mä uskoisin, että se epparin leikkaus ei tunnu siinä ponnistusvaiheessa enää yhtään miltään. Siinä vaiheessa sitä on NIIIIN keskittynyt siihen ponnistamiseen ja niiden välillä hengähtämiseen, että se epparin napsaisu käy varmaan ihan huomaamatta.
Ainakaan niitä repeämiä ei huomaa siinä ponnistaessa lainkaan, se kipu on niin kokonaisvaltaista. Mulla on yhdellä ystävällä tullu 3. asteen repeämät, eli koko väliliha revennyt, ja hän ei huomannut niitäkään itse (ja hän muuten kieltäytyi epparista kun kätilö sitä suositteli. Jos en väärin muista, niin nyt hän on sitä mieltä, että kätilön olisi vaan pitänyt tehdä se kysymättä häneltä mitään, koska se olisi tod.näk. pelastanut hänet noilta repeämiltä). Kätilö sitten vaan totesi, että hän ei pysty tehdä näille repeämille yhtään mitään. Kaveri vietiin sitten salista suoraan leikkuriin ja nukutuksessa korjattiin repeämät, yhdellä kertaa tuli kuntoon. Toipumiseen kyllä varmaan meni oma aikansa.

Alapää muuttuu synnytyksessä jonkin verran, muttei mitenkään kovin radikaalisti. Iho on siellä niin ohutta, että se toipuu hämmästyttävän nopeasti eikä arvet jää näkyviin. Mulla oli tikkejä varmaan 20<, ja mun ihmeellisistä vastoinkäymisistä huolimatta meillä heiluteltiin peittoja jo kahden viikon päästä synnytyksestä. N. puoli vuotta meni, että sai lantionpohjalihakset semmoiseen kuntoon, ettei aivastaessa meinannu enää tulla liruja housuun. Lisäksi mulla oli synnytyksen jälkeen muutama kk virtsatessa semmoinen tunne, että mua pistettäis neulalla jonnekin tonne alakerran puolelle. Takapuolessa oli haavauma n. 3kk, joka parani heti kun pyysin reseptilääkettä. Sitä ennen kävin kaikki käsitavaralääkkeet läpi ilman merkittävää hyötyä. Eli kaikkiin vaivoihin löytyy kyllä apua, ja erinäiset kolotukset kuuluu toipumiseen. Todella harvalle jää mitään pysyviä haittoja, vaikka synnytys olisi kuinka vaikea.

 

Onnea kaikille hyviä uutisia saaneille :heart:

Galluppia mistä olette ottaneet vakuutuksen vauvalle, siis sen syntymättömälle myönnettävän. Olen nyt pyydellyt sieltä täältä tarjouksia, ja voi itku mikä homma kahlata läpi vakuutusehtoja! Mitä nyt hätäpäissäni olen niitä katsonut, niin taitaa Pohjantähdellä olla aika kattava turva. Korvaa tosi paljon sellaista mm. perusrasvat, maitoallergiaan käytettävät apteekin valmisteet, fysioterapian yms... mitä esim lähivakuutus ei ainakaan korvaa. Meillähän ei tuolla kuopuksella ole kuin säästövakuutus ja kadun sitä etten ottanut hänelle sitä vauvavakuutusta. On ollut maitoallergiat, nyt melko paha atooppinen iho ja muut allergiat päälle, joita alkaavat kunnallisesti vasta syksyllä tutkimaan. Olisipa ollut kunnon vakuutus, niin oltaisiin helpommalla päästy yksityisellä! Ja rasvat sun muut saatu vakuutuksen kautta maksettua. No kaiken oppii kantapään kautta.

Stressaa sunnuntai ja rippijuhlat. Kauheaa hellettä luvattu ja konfirmaatio alkaa vasta iltapäivällä. Pitöisi siivota huomenna ja puunata ja kaikkea tehdä. Kaikki syötävät tilasin valmiina, ei jaksa alkaa todellakaan leipomaan.....

:wave: Hauskaa viikonloppua ja öitä!

 

Pirtsille tosi paljon onnea! :flower: Kyyneleet oli tulla silmiin kun luin sun jutun! Ihanaa!!

 

Mites te, jotka ootte saanu jonkun sukupuolilupauksen...uskallatteko luottaa siihen, että ostatte tietylle sukupuolelle suunnattuja tavaroita/ vaatteita? Me ei sitä vielä tiedetä, mutta jos sitten parin viikon päästä näkyisi ja mietin vaan, kun tuo ei kuitenkaan ole täysin varma. Tekis kuitenkin mieli ostaa sitten jotain sopivaa

 

Nyt on anteeksi vain omaa napaa ja tilitystä, mutta en tiedä mihin muuallekaan asian purkaisin!!

oon niin kyllästynyt ihmisiin joiden elämässä ei oo muuta kuin alkoholi!! Kaikki reissut jotka suunnittelee niin siihen täytyy myös kuulua alkoholi!! Eikö niitä ystäviä voi perkele nähdä selvinpäin??!! ( tämä on nyt kyllä ihan suunnattu mun ukolle..) Mä olen elänyt lapsuuteni alkoholistin kanssa, enkä todellakaan halua enää uutta tilalle. Joka päivä pitää saada saunakaljaa, ja tosiaan kaverin kanssa jos mennään saunomaan niin kotiin tullaan läskit niin silmillä ja ollaan hölmöilty ties mitä taas.. Ja mä en siedä sitä selittyä, että ku lapsi on tulossa, niin otetaan nyt ilo irti viimesistä kuukausista ennen sitä. JOO JOO! Mun mielestä siihen perhe-elämään pitää sitoutua jo silloin, kun lapsi kasvaa ja kehittyy masussa. Ei se vaan tee hyvää mulle, eikä lapselle, et vituttaa tuo ainainen kaljan kanssa lätryy.. En tiijä ku vittu ei puhe auta nii mikä perkele sit auttaa.. :attn:

 

Pirtisille älyttömästi onnea hyvistä uutisista, ja muillekin jotka ultrassa lähiaikoina käyneet.

Synnytyksestä: Mulla on aikamoinen synnytyspelko, josta aion nyt ensi viikolla ensin jutella neuvolassa ja jos ei auta, niin pitänee ottaa yhteys äippäpoliin. Olen kirjoittanut esitietolomakkeeseen, jonka vein sairaalalle np-ultaran aikaan, että kärsin pelosta. Tällä viikolla rakenneultarassa käydessä kätilö kysyi pitäisikö tätä käsitellä jotenkin. Kerroin, että juttelen asiasta neuvolassa ja katsotaan sitten. Mulla siis eka synnytys edessä ja pelkään kaikkea mahdollista siinä, erityisesti kipua ja repeämistä. Mä en halua edes ajatella tätä synnytysasiaa, koska se pelottaa mua. Mitään tekstiä synnytyksistä en pysty myöskään lukemaan, puhumattakaan että katsoisin jonkun synnytysvideon.

Mahakivut ovat hellittäneet ja olen nyt päivittäin tehnyt pieniä kävelylenkkejä. Tänään kävelin koirien ja miehen kanssa aamulla ensin 30 min lenkin, iltapäivällä 40min lenkin ja illalla vielä reilun tunnin lenkin. Piristää niin paljon, kun on päässyt takaisin jaloilleen

Viikonloppuja kaikille!

Terese ja poitsu 21+3

 

Jenspa ikävä kuulla. Ootko tehny miehelles selväksi, mitä mieltä oot tuosta kaljottelusta? Yritä vielä jutella sille ja jos ei auta, niin sitten.. en tiedä.. pitäishän aikuisen miehen tajuta vastuunsa itekin. Tsemppiä kovasti, ehkäpä miehelläs on nyt vaan meno päällä ennen vauvaa ja sitten rauhoittuu!! :hug:

 

Mun harmikseni täällä ei ainakaan vielä ole käsitelty mun ruksaamaa keskenmeno tai "synnytys" pelkoa.. täytynee ottaa asia puheeksi ensi neuvolakäynnillä..

Kuinka monella sairaalalla on käytössä lomake jossa kysytään lähes kaikki saman kuin esitieto lomakkeessa, mutta lisäksi on se hätäkaste kysymys? Tutulta kysyin tänään siitä, ja ei ainakaan heillä ole ollut sellaista täytettävänä. Hätäkasteen nimistä puhumattakaan

Vakuutuksista sen verran siitä kysyneelle, että meille tulee Tapiolalta todennäköisesti vauvavakuutus. Ihan jo sen takia, että kaikki muut (auto,koti, lemmikit ja oma) vakuutukset on jo siellä.


Kävin tänään muuten elokuvissa katsomassa twilightin, ja mietin kuinka hyvin näillä viikoilla poikanen kuulee äänet? :heart: osaako kukaan sanoa?

 

Jenspa, meillä oli ihan samanlaista kun odotin esikkoa. Ja edelleen miehen menojalka vipattaa, kun taas minua ei huvita juopottelu yhtään. Täytyy olla todella hyvä syy, että mut saa ottamaan useamman oluen, häät tai polttarit vaikkapa. Miehelle taas riittää syyksi, kesä, viikonloppu, kavereiden menemiset. Ihan mikä tahansa. Kyllä ne menemiset on sentään jonkin verran vähentyneet. Arkena on kuitenkin tosi kivasti läsnä, nytkin oon kaksi iltaa kattellut kun jaksaa leikkiä pikkuautoilla ton pikkumiehen kanssa pitkät pätkät :heart:
Meillä homma on mennyt niin, että mä olen päättänyt olla stressaamatta miehen menoista, ja pidän sitten itse semmoista hauskaa mikä miellyttää sekä mua että lasta, kun mies on mieron tiellä. Se päätös on helpottanut ennenkaikkea mun omaa oloa. En enää ajattele, että ne menemiset olisi mitenkään multa tai lapselta pois, kun kuitenkin mies on paljon myös läsnä. Ennemminkin ajattelen, että ne sen menemiset on mullekin sitä omaa aikaa. Enkä mä ole enää kuitenkaan koskaan yksin, kun mulla on mun maailman rakkain pieni ihminen vierellä. Se yksin oleminen oli ehkä kaikkein raskainta.

Älä odota liikoja, mun mieskin vakuutteli justiinsa tuota että nyt täytyy mennä kun vauva ei ole vielä syntynyt.. Uudet tekosyyt keksittiin heti, kun vauva syntyi. Mun miehellä meni kolme viikkoa ja sit se jo taas oli baarissa (tosin suht hyvästä syystä, kun oli uusivuosi). Mutta kyllä niitäkin juttuja kuulee, joissa mies ihan oikeasti rauhoittuu kun lapsi syntyy. Toivotaan että teille kävisi niin.

 

Jenspa ikävä kuulla. Ootko tehny miehelles selväksi, mitä mieltä oot tuosta kaljottelusta? Yritä vielä jutella sille ja jos ei auta, niin sitten.. en tiedä.. pitäishän aikuisen miehen tajuta vastuunsa itekin. Tsemppiä kovasti, ehkäpä miehelläs on nyt vaan meno päällä ennen vauvaa ja sitten rauhoittuu!! :hug:

oon kyllä yrittänyt asiasta sanoa, mut ei mee perille.. Niin, mutta mun mielestä tuon ikäisellä miehellä ( yli 30 v.) pitäis olla jo rilluttelut takana ja sais rauhoittua jo nyt. Sitoutua tähän lapseen jo nyt samankaltaisesti kuin minäkin. Vasta Jussina otti kunnon kännit, niin eikö nyt voisi olla jopa pari kk selvinpäin? Ei sitä mun mielestä tarviis joka kk ottaa. Mä vaan oon niin tiukka tän kanssa, koska mun isä oli alkoholisti mun lapsuuden aikana, ja se muutti mua paljon ihmisenä. Mä alan oikeesti kohta tarviimaan ammattiapua itselleni, ku alkaa olemaan niin pahoja ahdistuksia, esim. viikonloput ja miehen tuleva kesäloma jopa pelottaa jo valmiiks, mitä sotaa silloin joudun hänen kanssaan käymään, ettei hän taas lähtisi riekkumaan. Tiedän, ettei kaikki ole minun kanssani samaa mieltä asiasta, et miks se mua haittaa, jos mies rilluttelee.. Mutta alkoholi on aina ollut mulle vähän arka asia, vaikken ole absolutisti, mutta olen joutunut seuraamaan sivusta, kun ihmiset juo itseltään elämältä pohjan pois, ja yksi jopa teki itsarin.. Anteeksi tilitys. Toivon vain, ettei kukaan tuomitse minua nalkuttavaksi akaksi, jota vain vituttaa kun ukko ei tanssi pillin mukaan. ( tällaista kommenttia kuulen mieheni ystäviltä aina.. )

 

Mä en ainakaan todellakaan pidä sua nalkuttavana akkana, tiedän täysin ne tunteet joita käyt läpi kun toinen laukkaa baareissa ja itse odotat kotona.
Mun kohdalla sain vaan huomata, että se mun vastaan jankkaaminen ei tuottanut toivottua tulosta. Jos sain miehen jäämään kotiin, se oli niin vihainen ettei puhunut mulle mitään koko viikonloppuna. Tai no puhui, mutta tiuskien. Oli kuin perseeseen ammuttu karhu.
Mä väsyin siihen ainaiseen vääntöön. Luin taas jotain Zen-opusta ja muistin, että me emme voi muuttaa muita kuin itseämme. Ja sitten tajusin että tosiaan, mun on huomattavasti helpompi muuttaa omaa ajattelutapaani, koska toi mies on niin jäärä että eihän se taivu missään asiassa. Mulla on nyt tuhat kertaa parempi olo kuin silloin, kun tapeltiin näistä baarireissuista ja sain sen jäämään kiukkuisena kotiin. Mutta toki mä olisin vielä tyytyväisempi meidän perheeseen, jos mies vähentäisi baarireissujaan. Oma-aloitteisesti.

Koitahan jaksaa :hug: Sulla on massussa yksi, joka arvostaa jo nyt ja tulee arvostamaan myös jatkossa sun läsnäoloa ja läheisyyttä. Se rakkaudenmäärä, jota tulet tuntemaan vauvaasi kohtaan, on ihan eri sfääreissä kuin yksikään mies-nainen -rakkausuhde. Siinä onnessa on helppo unohtaa yksi mies joka tyhmyyttään notkuu baarissa Mutta saa se silti kotia tulla ja kainaloonkin huolin :heart:

 

kiitos kojootti :hug: Jos lähtis nukkumaan, ehkä asiat aamulla taas ei vaivaa niin paljon.. En vain halua perheestämme yhtä rikkinäistä, mikä omani oli, ja se vain ja ainoastaan isäni alkoholismin syytä..

 

Mä en kyllä kans pidä sua jenspa minään nalkuttavana akkana. Sun lapsuuden huomioiden, toi tuntuu vaan normaalilta reaktiolta plus siihen päälle raskauden tunnekuohut ja herkistelyt! Ellei tilanne muutu lapsen syntymänkään jälkeen ja miehen juominen satuttaa sua edelleen, niin älä jää katselemaan sitä. Helppohan se on näin sivusta sanoa, mutta ansaitset parempaa! Tietenkään ei voi olla varma, että mies rauhoittuu vauvan synnyttyä. Tänään just mun mies lähti kavereiden kans ulkoileen ja sanoi, että menen nyt, kun pian en enää pääse enkä halua. Uskon sitä kyllä, kun se muutenki käy missään niin harvoin. Että saattaahan se sun mieheskin vielä rauhoittua, mutta ikuisesti sitä rauhoittumista ei kannata odotella. Yritä jaksaa!

Mun piti kans just kysellä tuosta hätäkaste-jutusta. Onko teiltä muilta kysytty siitä jo etukäteen ja kai ne nimet ehtii vielä myöhemminkin, jos sellainen tilanne pahimmassa tapauksessa tulis eteen?

Kojootti mainitsi äidin rakkauden. Mä oon sitäki välillä miettiny, että millaistahan se sitten oikeasti on? Nyt jo tietenkin välittää masu-asukista hirmu paljon, mutta se rakkaus vauvaan on tietty ihan eri juttu. :heart:

 

Voi, se äidinrakkaus.. :heart: Olen niin onnellinen, että olen nainen ja saan kokea sen. Vaikka varmasti se isänrakkauskin on ihan yhtä väkevä tunne.
Se on jotain niin suurta, että siihen meinaa pakahtua. Tajuaa, kuinka rakastettu sitä on itsekin. Ymmärtää omaa äitiä ja isää paremmin.
Elämä ennen lapsia tuntuu nyt jälkikäteen tosi itsekeskeiseltä ja naiivilta. Kuinka paljon enemmän sitä saakaan elämästä irti, kun rakastaa jotakuta täysin pyytettömästi.

 

Voi, se äidinrakkaus.. :heart: Olen niin onnellinen, että olen nainen ja saan kokea sen. Vaikka varmasti se isänrakkauskin on ihan yhtä väkevä tunne.
Se on jotain niin suurta, että siihen meinaa pakahtua. Tajuaa, kuinka rakastettu sitä on itsekin. Ymmärtää omaa äitiä ja isää paremmin.
Elämä ennen lapsia tuntuu nyt jälkikäteen tosi itsekeskeiseltä ja naiivilta. Kuinka paljon enemmän sitä saakaan elämästä irti, kun rakastaa jotakuta täysin pyytettömästi.

Voi, en malta odottaa! :heart: Toivottavasti se rakkaus sieltä sitten tulee, kun niitäkin kauhutarinoita on tullut luettua, että lapsi tuntuu ihan vieraalta eikä tunnesidettä synny. Ei pitäis lueskella kaikkea, mutta kun on välillä liikaa aikaa.

 

Voi, se äidinrakkaus.. :heart: Olen niin onnellinen, että olen nainen ja saan kokea sen. Vaikka varmasti se isänrakkauskin on ihan yhtä väkevä tunne.
Se on jotain niin suurta, että siihen meinaa pakahtua. Tajuaa, kuinka rakastettu sitä on itsekin. Ymmärtää omaa äitiä ja isää paremmin.
Elämä ennen lapsia tuntuu nyt jälkikäteen tosi itsekeskeiseltä ja naiivilta. Kuinka paljon enemmän sitä saakaan elämästä irti, kun rakastaa jotakuta täysin pyytettömästi.

Voi, en malta odottaa! :heart: Toivottavasti se rakkaus sieltä sitten tulee, kun niitäkin kauhutarinoita on tullut luettua, että lapsi tuntuu ihan vieraalta eikä tunnesidettä synny. Ei pitäis lueskella kaikkea, mutta kun on välillä liikaa aikaa.

Mun kummipojan äiti oli melko nuori kun sai tämän mun kummipojan. Parisuhde oli ihan syvältä ja kaveri masentui synnytyksen jälkeen. Puhui mulle aika avoimesti niistä tunteistaan, osa oli todella rankkoja. Jälkeenpäin hän on sanonut, että vasta pojan ollessa 8kk, hänelle tuli ekan kerran sellainen olo, että onpa mukavaa kun on oma lapsi, ja että sen paikka on tässä lähellä.
Ei se olo kaikille tule heti, ja sekin on ihan normaalia. Ja ihan tosissaan kannattaa puhua niistä karmeistakin ajatuksista, tai vaikka kirjoitella netissä jos tuntuu että omat läheiset ei tajua/hyväksy masentuneita ajatuksia.
Mulla kävi kaikki niin helposti, että se äidinrakkauskin pamahti ku metrisellä halolla heti synnytyssalissa. Raskausaikana mä tunnun olevan tälläkin kertaa enemmän tai vähemmän pihalla ja epäuskoinen.

 

Voi jenspa raukkaa, iso :hug: täältä :heart:

Mä olen itse alkoholisti perheestä, ja vannonnut itselleni että samanlaista elämää en itse vietä, enkä suostu miehenkään viettävän. Isä on ihan rapajuoppo edelleen, joka soittaakin ainoastaan tarvitessaan rahaa Äiti taas otti järki kultansa käteen muutamia vuosia sitten, ryhdistäytyi, korkki on kiinni nyt ja pysyy Samoihin aikoihin äitini haki eron isästäni, kun ei enää jaksanut elää sitä elämää.
Äiti on menettänyt kolmen lapsensa elämästä varmasti kaikkein tärkeimmät hetket, ollut erittäin surkea äiti ja myöntänytkin asiat. On pyytänyt multa nyt, että saisi olla lapsenlapselleen sellainen mummo millainen äiti olisi pitänyt olla
Tänään kävin äitini kanssa ostelemassa poitsulle vaatteita, ja jösses kuinka paljon se hassasi rahojaan meihin.. yhtään 50 -ja 56 senttistä vaatetta en enää tarvitse, en sukkia, en ruokalappuja, enkä lakanoitakaan, kiitos äitini :heart:

Mitä mieheen tulee, niin tänään soitin yhteiselle kaverillemme ja kyselin miksei häntä ole näkynyt, sain tyypillisen vastauksen että mun raskauden takia ei ole kehdannut häiritä, mutta kysyi voisiko tänään tulla meille istumaan iltaa Kaveri tuli, ja juomiseksihan homma meni molemmilta, lisää kavereita liittyi rinkiin, illalla heitin ukon kavereineen paikalliseen ja juuri äsken kävin heittään toiseen baariin.
Mies ei tiedä, että mä olen tavallaan "juoninutkin" koko hommelin, mutta haluan että se ei kokonaan lakkaa elämästä elämäänsä ja pitää hauskaakin välillä Mies on viimeeksi ollut ravintolassa tammikuussa mun kanssani, illalla höpötti että ei ole reilua jättää mua yksin mahoineni, mutta musta on ihanaa olla välillä yksin :heart:

Tanya & herra hukkapätkä 23+1

 

jenspalle voimia :hug:

Tuollaiset asiat on hankalia, kun toisen menemisiin ja juomisiin on todella vaikea puuttua ilman riitaa. Se, mikä mulla monesti mietityttää, on se, että missä vaiheessa alkoholiriippuvaisen miehen käytös alkaa näkyä niin, että riippuvuus on tunnistettavissa, kun aina se syypää ei olekaan alkoholi, vaan joku muu mättää. Itse alkoholistin elämää vierestä seuranneena tiedän jonkintyyppisiä oireita, mutta olen ollut sen verran nuori, etten muista, milloin homma riistäytyi käsistä..lähinnä olen ajatellut sen niin että ihmisellä on ollut hyvin painostava ja rankka työ, että iltakaljan nauttiminen pikkuhiljaa vei siihen että se yksi ei vaan riittänytkään enää rentouttamaan oloa ja pikkuhiljaa tavasta tuli riippuvuus.

Oma raja kieltämättä menee siinä, jos juomisesta pitää alkaa tappelemaan eikä toista ja toisen mielipiteitä ja toiveita haluta/osata enää kunnioittaa tai ottaa huomioon. Siinä vaiheessa soi itsellä hälytyskellot että onko vika ihan vaan kotona, ettei siellä viihdy vai onko alkoholin kanssa oikeasti ongelmia.

Täällä juhlitaan hyvin hillitysti, ja näin on menty jo muutama vuos, parinkympin kieppeillä kun parisuhdettakin oli kestänyt jo joitakin vuosia, sitä alkoi tasapainottumaan. Saunakaljat, siiderit tms. silloin tällöin tulee otettua, baarissa käydään maks. saman verran vuodessa kun yhdessä kädessä on sormia, ja tuntuu että toikin lukema on viime vuosina ollut meidän käynnit yhteensä .. Eikä sitä pakottavaa kaipuuta sinne yöelämään ole tullut takaisin.

asiasta kukkaruukkuun, mikä ihme saa ihmiset ajattelemaan, että raskauden aikana ei sovi häiritä ? meille on kyllä vieraat tervetulleita, vaikka täällä esikoista odotellaankin. Kyllä nää päivät menee lähes samalla tavalla kuin ennenkin, eikä me masun kanssa nyhjätä 24/7 miehen kainalossa vaan tuhisemassa Onhan sitä toisinaan väsyneempi, mutta ehkä siksi olisikin mukavaa, että enemmän ihmiset kävisivätkin täällä, kun että itse tiheästi vierailtas muilla. Tosin, kyllä sitä on viimeaikoina tullu oltua pieni kyläluuta, kun päivisin ei ole hirveästi tekemistä


huh, muutto tosiaan ohi, pari laatikkoa purkamatta. Mies sanoikin mulle toissapäivänä töistä kotiintullessaan että sä voit ottaa ihan rauhallisesti, ei sulla tarvi rehkiä näin jos et halua.. :heart: no, mitäpä muuta mä tekisin kun laittaisin paikkoja kuntoon

H3idi ja poikanen 21+5

 

Onnea kaikille hyviä uutisia saaneille :heart:

Galluppia mistä olette ottaneet vakuutuksen vauvalle, siis sen syntymättömälle myönnettävän.

Me otettiin tässä viikolla Tapiolan lapsivakuutus. Sitten kun kylkiäiseksi otettiin kotivakuutus ja henkivakuutukset molemmille, ja kun autovakuutus jo aiemmin siirrettiin Tapiolaan niin saatiin täydet 17% omaedut käyttöön mikä pienentää kokonaispottia mukavasti. Tapiolaan päädyttiin nimenomaan kun vertailtiin noita lapsivakuutuksia, ainakin meille se oli paras vaihtoehto. Viimeistään 3kk ennen LA otettavan lapsivakuutuksen varausmaksu oli 80e. Vakuutus siis alkaa kun vakuutusta on haettu.

 

Huomenta!
Tää mamma suuntaa nyt nokkansa kohti Tamperetta. Olo on ainakin vielä hyvä mut näkee sit ku istuu 2 h kuumassa junassa :/

Vakuutus: meillä on se vakuutus Ifissä. Halpa ja ihan tarpeeksi kattava.

Sukupuoli: kyllähän mää sen oletetun pippelin siinä ultrassa näin mut silti en luota täysin sukupuoli ennusteeseen. Kokenut ultraajakin vielä oli. On vähän osteltu pojan vaatteita koska tiedän että vaikka olisikin tyttö niin sit sukulaisissa on niiiiiin monta tyttö vauvaa et ainakaa niistä vaatteista ei tule pulaa.

Hätäkasteesta: meillä oli keskussairaalaan sellanen ensitieto lomake ja siinä heti kysyttiin nimi ehdotukset. Ja viikkoja oli silloinvasta se 11. Eli aikasee ne nimetki piti ehdottaa.

Synnytyksestä: vähä kyllä pelottaa mutta en ole halunnut kauheasti ajatella edes koko asiaa ettei sit mikää paniikki iske. Olen vain ajatellut et mun veljen vaimo on saanu synnytettyä 8 ihanaa lasta tähän maailmaan ja se tykkää siitä hommasta niin ei se niin kauheaa voi olla. Ja eikö se naisen ruumis ole luotu siihen hommaan.

Mutta nyt minä puen ja syön ja lähden junalle. Hyvät viikonloput kaikille!

Eveny ja rantapallopoju 22+3

 

Voi Jenspa :hug: voimia arkeen! Itselläkin on alkoholismia synnyinperheen taustoissa ja se pelkkä pullon korkin avaaminen ärsyttää!!! Meilläkin mies on sitä mieltä, ettei saunassa voi käydä ilman sauna kaljaa ja että pullon viinaa voi ihan hyvin juoda yksin... On lopettanut oikeastaan kokonaan baarissa käymisen, kun ei siellä osannut käyttäytyä (tappeli ja vittuili ihmisille ja katui sitten selvänä) mutta en kyllä jaksa kattoo kotona kännäämistäkään! Itse olen taustani takia sitä mieltä, että kotona voi juoda JOSKUS sen saunakaljan, mutta jos aikoo humaltua ni sit muualle lapsen silmien edestä! Ja jo se pelkkä kaljan haju joka saunan päälle oksettaa... :headwall:

Joten koita jaksaa Jenspakin ja muista hakea apua jos alkaa liikaa ahdistamaan :'(

Zaijuska ja Pumpura 22+0

 

Ihanaa Pirtsi, varmasti kivi vierähti sydämmeltä! :hug:

jenspa voi harmi tuota sun miestäsi..sulla on oikeus olla vihainen mielestäni miehesi juopottelusta ja menemisistä, mun mielestä lapsen tullessa pitäisi asioita laittaa uudelleen tärkeysjärjestykseen, siis jo siinä vaiheessa kun vauva on masussa. Se on tietynlaista valmistautumista. Mutta, en siis väitä että miehesi on on alkoholisti, mutta yleensäkkin tämän lajityypin edustajille ei puheet ja nalkutukset auta, voivat jopa pahentaa asiaa. Mieheni isä on alkoholisti ja hän saa tehdä mitä haluaa, kukaan ei hänen elämäänsä puutu ja mitä enemmän häntä yrittää auttaa ja hänelle puhua järkeä sitä uhmakkaammaksi hän käy, käyttäytyy siis kuin pieni lapsi. Se vaan pitää heidän itse tajuta. Voimia ja toivotaan että tilanne parantuu! :hug:

Huh, tänään olisi hellettä luvassa ja kuka menee iltavuoroon töihin! Äh, olisi ollut niin hyvä rantapäivä.