Marraskuun muruset 2010 **heinäkuussa**

Niin juu ja lääkärissä en oo käynyt kertaakaan, enkä tiedä pääsenkö ku vasta sitten synnytystapa-arviossa :| Että säästetään juu, ja mistäpä muusta ku terveydenhoidosta :headwall: Neuvolakäynnit on muutenkin karsittu uudelleensynnyttäjillä ihan minimiin ainakin täällä Turussa, rd:n takia olen käynyt vähän useammin kuin jos olisin "normaaliodottaja". Normaaliodottajahan olisi käynyt siinä alkuraskauden neuvolassa n. rv 7, ja seuraavaksi sitten ennen rv 22.
 
Synnytyksestä; mulla oli ihan saman moinen kokemus ekasta synnytyksestä kuin kojootilla, tosin epiduraali vei ponnistamisen tarpeen kokonaan ja "sain" oksitosiinia vauhdittamaan supistuksia. Ja juma että ne oli kipeitä! Joutuivat leikkaamaan välilihan ja sain sinne 4 tikkiä parani kyllä n. viikossa. kottikärryjen sisäkumilla istuttiin se 3 päivää minkä laitoksella olin.

Toinen synnytys olikin sitten paljon mukavampi, epiduraali toimi kuten piti ( ainoa miinus kaamea kutina ) Mutta epiduraalin vaadinkin heti kun saliin päästiin. Koska tiesin, että sen saaminen kestää kun synnyttämässä saattaa olla jokunen muukin. Ja pistosta odotellessa erehdyin kätilön ehdotuksesta kokeilemaan aqua-rakkuloita.... Ei olis kannattanut kokeilla, kätilö olisi voinut ehdottaa naulan laittamista kynnen alle ja potkaisemaan seinään, kyllä se kipu silläkin siirtyy toiseen paikkaan alaselästä, vatsalta. En voi suositella.
Vaikka vauva oli hieman virhetarjonnassa, eli katse vasemmalle niin ei tarvinnun leikellä eikä mitään repeämiä myöskään tullut. Olis voinut lähtee synnytyssalista juoksulenkille :D

Nyt ei ole muuta odotusta, kuin se että loka-marraskuussa sinne saliin mennään ja elävä lapsi synnytetään. Kukaan sinne mahaan ei kuitenkaan ole jäänyt, kyllä ne kaikki sieltä ulos jollakin konstilla saadaan :)

Mibetsy; meillä on kaksi neuvolalääkäriä, itse olen jo kahdessa ollut kipujeni takia. Nyt sovittiinkin, että viimeinen lääkäri varataan vain jos jotakin tarvetta ilmenee. Eli normikäytäntö taitaa olla että eka lekuri on joskus 12. viikon paikkeilla ja toinen joskus 26-28 viikoilla, ainakin täällä Etelä-Pirkanmaalla ja Tampereella oli ainakin vuonna -07.

Toi lääkäri homma pitäs kyllä olla sellanen asia josta ei kunnan pitäs säästää. Esim. supistukset ovat kaikilla erilaisia, toinen saattaa aueta jo pienistä supistuksista toinen ( kuten minä ei aukea kuin kirveellä )

OP ja Titi-Uuu 21+0
 
Tulin poksumaan.

Lääkäristä Tääl porvoos on ainakin 3 kertaa raskauden aikana lääkäri, ihmettelin vaa ku yks kaveri joka asuu hesas niin sano ettei häl oo ollu kertaakaan lääkärii.. MUt kai se o erisysteemi joka paikas. :)

mibetsy ja mara 22+0 :heart:
 
tervetuloo hattivatti mukaan

onnea hyvistä ultrakuulumisista ja poika/tyttölupauksista =)

synnytys/ponnistus: esikoisen synnytyksessä jouduttiin tekemään eppari koska meinattiin avittaa imukupilla maailmaan mutta sitten sainkin pojan punnerrettua ulos ilman, leikkausta en tuntenut ollenkaan tuon epiduraalin takia tosin se vein vähän liikaakin tuntoja alakerrasta, en siis tuntenut ponnistustarvetta ollenkaan vaan ponnistelin kun käskettiin. joku 15 tikkiä ja istua ei sietänyt kunnolla kahteen ekaan viikkoon ja lopullinen paraneminen kesti yli puoli vuotta.
toisessa synnytyksessä toivoin ettei epparia tehtäisi kuin hätätapauksessa ja nippa nappa siltä vältyttiin. kätilö kyllä sanoi yhdessä vaiheessa että näytti siltä ettei olis ilman mahtunut mutta onneksi sit just mahtui, ei tullut kuin pieni nirhama johon laitettiin kolme tikkiä, epiduraali toimi ihan päin vastoin kuin esikoisen synnytyksessä, ei vienyt kipuja kokonaan pois vain terävimmän kärjen ja tunsin hyvin ponnistustarpeen epiduraalin laitosta meni ½h ponnistusvaiheeseen eli taisin ihan viime tipassa tuon saada.
ainoa kivunlievitys mitä en tod halua on se alapäähän laitettava kohdunkaulanpuudute ( olikohan se sen niminen ) mut sellanen mulle laitettiin tuos monikkosynnytyksessä ja se sattu ihan perkuleesti ja sen lisäks oli vielä epiduraali ja silti synnytys oli hirveän kivulias johtuen varmasti kohtutulehduksesta..

jaahas pian pitäs taas lähteä terapiaan..

kurpitsa rv20+6
 
Lääkärissä en ole käynyt kertaakaan, eikä meillä taida edes olla lääkärintarkistuksia nykyään. Tietty äippäpolille pääsee, jos ongelmia tulee.
Synnytyksistä, ensimmäinen käynnistettiin, meni 2½ viikkoa yli, tuskaa se oli, epiduraalin otin ja välilihaleikattiin ja silti tikkejä tuli iso liuta :x Ja kipeä olin kuin mikä synnytyksen jäljiltä, HB putosi jonnekin 78.....
Toinen leikattiin, suunniteltu sektio poikkitarjonnan vuoksi, kauhea kokemus koko sektio. Puudutuksen takia verenpaineet romahti ja olin tajuton useamman minuutin, kunnes saivat pumpattua lääkkeitä sen verran että tulin tajuihin. Ei enää ikinä selkäydinpuudutusta, jos ei sitten ole oikeasti kyse elämästä ja kuolemasta!!!!
No kuopus käynnistyi itsestään. Synnytys kesti 13 tuntia, ihana kokemus, ammeessa lötköttelin. Kipulääkityksenä tarvitsin vain yhden kohdunkaulanpuudutteen, joka toimi vain toispuolisesti. Kaikenkaikkiaan mahtava kokemus oli tämä viimeisin synnytys, parilla pinnallisella tikillä selvittiin ja olisin voinut synnytyksen jälkeen samantien lähteä vaikka kotiin :D

Nyt ahkerana siivoilemaan, sunnuntaina esikoisen rippijuhlat!!!


kirppunen 23+0 POKSISTA!
 
onkos muilla tänää ultraa? meilä rakenne-uä tänään hämeenlinnassa. =)
en oo kirjotellu piiiiiiiiiitkään aikaan mitään, varmaan illal jotain sitten kuulumisia. :)

lääkäristä; tääl kanta-hämees lääkäri 2 kertaa. eka oli aika alkuvaihees (jotain 12 rv) ja toinen on kait jotain 25 rv tai sitä luokkaa.

synnytyksestä: ei pelota! :) näillä näkymin haluisin mennä aika vähil lääkkeil (ei mitään epiduraalei yms.) mut kaiketi se mieli sit muuttuu ku ei oo kokemusta aiheesta niin ku ne kivut iskee päälle ni mies oli ainaki varma ett sit mä haluun kaikki mahdollist tropit..saa nähdä. :)

josefiina + masuasukki 20+5
 
Toi oksitosiini tekee muuten synnytyksestä helvettiä, esikoisen aikaan mulle laitettiin tota kans ja supistuksissa ei ollut taukoa yhtään. Mä olin tosi kipeä, ahdistunut ja tilanne oli ihan absurdi. Siitä mulle jäikin varmaan synnytyspelko..kakkosen aikaan ei käytetty oksitosiinia ollenkaan vaan mentiin ihan omilla supistuksilla ja huomattavasti miellyttävämpi synnytyskokemus.

Terveisiä muuten vaan suuhygienistiltä. Olin juuri hammaskiven poistossa ja voin sanoa ettei ollut tuo toimitus yhtään miellyttävämmäksi muuttunut, sanoisinko että melkein verta ja suolenpätkiä. Mutta tuntuipahan vauvan potkut harvinaisen selkeästi siinä pää alaspäin maatessa. Hampaat oli kuitenkin luultua paremmassa kunnossa ja elokuussa on aika vielä hammaslääkärille kontrolliin joka kuuluu tähän raskausajan tarkastukseen. Kävinkin ton toimituksen jälkeen palkitsemassa ihtseni ja ostamassa litran kotimaisia mansikoita ja teen itselleni herkkuaamiaisen. :p Mietin tässä jaksaisiko lähteä vielä kaupunkiin hypistelemään vauvanvaatteita, jotain teksi mieli hirveästi ostaa. Tosin eilen tilasin lastenhuone.fi:stä sitterin joka oli alennuksessa, mutta jotain vaatetta vielä ehkä....
 
Mä en ole koko synnyttämistä liiemmin ajatellut, se tulee kun tulee, ja se menee niinkuin on mennäkseen :D Meillehän on sanottu, että sektio on hyvinkin todennäköinen, sitä en haluaisi mutta minkäs sillekään itse voisin, pihallehan tämäkin on saatava :)
Mies on aina ollut sitä mieltä, että mä en alateitse synnytä koskaan, kun oon kuulemma niin pieni ja hento ihminen.. höpöhöpö sanon minä, on ne muutkin pystyneet :)

Neuvolalääkärin vastaanotosta mulla ei ole mitään tietoa, selviää varmaan maanantaina kun on hoitajalle meno. Ensimmäinen lääkäriaika on ollut joskus rv 13 paikkeilla :) Asun Vantaalla ja oon huomannut täälläkin olevan enemmän käyntejä, kuin Helsinkiläisillä.
Nyt lähden juomapullon täyttöön, ja käyn polkemassa parinkymmenen lenkin =) Iltapäivällä mamman kanssa ostelemaan poitsulle vaatetta.

Tanya & herra hukkapätkä 23+0 :heart:
 
blush: samaa mieltä..oksitosiinikäynnistys oli tästä kuopuksesta ja voi vitsit niitä supistuksia..ihan tajuttomia, tuntui että ite liiteli jossain bittiavaruudes niiden kipujen kans, esikoisen synnytykses niiden kipujen kans pärjäs tosi hyvin ja ne oli jotenkin siedettävämpiä, toki tos kuopuksen synnytykses jouduin olemaan aika paljon myös vain siel synnytyshuonees ja pääsin liikkumaan vaan metrin sinne tänne kun niitä vauvan sydänkäyriä tarkkailtiin koko ajan välis vain muutama hetkellinen ½h tauko ja takas piuhoihin..

 
Kaupungilla käyty hypistelemässä mutta en saanut ostetuksi mitään mikä on todella outoa minulta! Jotenkin kun ei tiedä vielä vauvan sukupuolta niin en osaa yhtään ostaa, valkoisia ja ruskeita bodyja/housuja tieteskin voisi ostaa ja niihin sitten yhdistellä tyttö/poika värejä mutta en saanut aikaiseksi. Sen sijaan itselle tarttui mukaan alesta löysä pitkä pusero jossa mahtuu masu kasvamaan ja farkkuleggarit joustovyötäröllä ja luomiväri. Oli muuten nappiostokset noi vaatteet ja menee varmasti mukavasti vielä synnytyksen jälkeenkin. :)
 
Käynnistettiin synnytys yliaikaisena. Mulla myös laitettiin synnytyksessä oksitosiinitippa vauhdittamaan supistuksia, olihan ne aika hurjia supistuksia, mutta kun epiduraalin sain tunsin vain ponnistamisen tarpeen, vähän meinas toinen jalka mennä tunnottomaksi, mutta alapää ainakin oli juuri sopivan tunnoton, ettei tuntunut kipua ja pystyi ponnistamaan kunnolla.. Kätilö leikkasi jossain vaiheessa epparin ilman mitään kyselyjä, kuului vain ilkeä ääni ja mietin, että mitähän toi oli :eek: Ei olisi tarvinut muuten leikata mutta vaavin sydän äänet heikkeni kun itse hengittelin niin pinnallisesti. Pystyin kyllä istumaan melkein normaalisti heti, tulikoha yksi vai kaksi tikkiä.. Mutta todella hyvä mieli synnytyksestä jäänyt ja toivon mukaan tämä menisi samaa rataa!

puhnalle 19+1
 
synnytyksestä on ollut puhe. Meillä esikoinen syntyi rv41+6, seuraavana päivänä oltaisi menty käynnistykseen, mutta synnytys lähtikin käyntiin ennen sitä, johtuen lääkärin tekemästä ronskista yliaikaistarkastuksesta. Mulla synnytys alkoi vesien menolla ja samantien supistuksetkin alkoi tulle 5 minuutin välein ja lähtiinkin oikeastaan heti laitokselle. Oli aika tuskainen matka, kun koko ajan supisteli, ei oikein ollut taukoa niiden välillä. Laitoksella olin 3cm auki ja hammasta purren yritin selvitä, siihen asti kunnes sain epiduraalin, se oli mulle todellinen helpotus, kun sitä ennen jalat kramppasi tauotta ja koko ajan oksetti.
Mulla epiduraali vei sen pahimman kivun pois, mutta sitä paineen tunnetta se ei vienyt, joten tunsin kaikki supistukset hyvin, mutta jalat eivät enää krampanneet.
sitten lähtikin lapsen sydänäänet tippumaan ja lopulta päädyttiin hätäsektioon, mentiin ja lujaa. Olin siinä vaiheessa jo auki 9cm ja jos olisin ollut uudelleen synnyttäjä niin olisivat käyttäneet imukuppia, mutta ensisynnyttäjälle eivät sitä tuossa vaiheessa tee.
Synnytys kesti kokonaisuudessaan vajaa 6,5 tuntia, että hyvin nopeasti se eteni ja mulla papereissakin lukee kivulias synnytys, koska sitä se ihan oikeasti oli, joten kyllä minua on pikku hiljaa alkanut tuleva synnytys jännittämään, että kuinka kiire tällä kertaa tulee, vai lähtisikö tää vähän rauhallisemmin liikkeelle.

shihtzu + poitsu 21+1
 
oksitosiinista. Se on karmee aine :eek: Kyllähän se synnytystä edistää, mutta kivutkin on sitten sen mukaiset. Mulla on omat supparit jokseenkin tehottomia. Kipeitä, pitkäkestoisia, mutta täysin voimattomia avittaan syntymää.

Tänään meinaan uskaltautua vähän kaupungille, kun haen yhden pojista leiriltä kotiin. Saa olla nuorimies vähän kantoapuna, kun en viitti niitä painavia vielä kanniskella, enkä saisikaan. Huomenna on edessä Keskisen reissu, kun isäntä on mukana Miljoona Zetorissa kisaamassa. Luvattiin vaan tajuttoman kuumaa keliä, mutta kaippa siellä jaksaa olla, kun ottaa vettä mukaan ja käy välillä vähän sisätiloissa jähdyttelemässä. Olen nyt uskaltautunu liikkumaan enemmän ja tuolle tukivyölle oikeaa paikkaa etsiskellyt. Alkaa oikeat "asetukset" olla hallussa ja kyllä se vaan tuohon selkää alkaa auttamaan. Olen kyllä aika istkee noiden kipujen kanssa, kun niihin on tavallaan tottunut, kun vuosikausia on särkeny koko ajan. En anna noiden kolotusten haitata elämää, jos ne ei niin pahaksi mene, että ei liikkeelle todellakaan pääse.

Jospa pinkaisis suihkuun, on niin hirveän kuuma.

Aurinkoista viikonloppua ja muistakaa juoda riittävästi B) L-M & N 18+4
 
Minä kiitän kertomuksista :) , kummasti sai taas uutta pohdiskeltavaa ja pikkuhiljaa alkaa positiivistakin puolta ehkä tuossa leikkaamisessa näkymään..

Tosiaan, mulla ei siihen itse synnytykseen tai synnytyskipuun tms. ole pelkoa, oikein odotan että saan poikasen maailmaan, ainoastaan se "saksien kanssa heiluminen" on jotenkin muovautunut kauhean kivuliaaksi kuvaksi päähän, liekö pelot tulehtumisesta ym. siinä mukana, kun aiemmin jalkoja operoitu ja sen seurauksena pitkä toipuminen kun toisen jalan leikkuuhaava tulehtui pahasti :/

Spinaali on tuttu puudutus, kahdesti laitettu jalkaoperaatiossa, ensimmäinen kerta aivan kivuton laittaa ja tunto hävis lantiosta alaspäin niin että heilahti, toisella kertaa 2viikon päästä samaan paikkaan puudutus ja voi sitä tuskaa kun ei edellinen pistospaikka ollut kunnolla palautunut.. no, ainakin tietää miten kyseinen puudute toimii, ettei tule ihan outona.

Mä en henk.koht halua tukkia itseäni täyteen kivun lievityksiä, kestän suht hyvin kipua, mutta en rupea totaalikieltäytyjäksikään, mikäli tilanne oikeasti vaatii tai sitä suositellaan hyvin perustein. Katsotaan missä vaiheessa pitää turvautua sitten kivunlievitykseen :) En usko että kokonaan ilman pärjään. No, tärkeintä on että kaikki menisi hyvin , on vaan kyllä paljon asioita ajatuksissa ja pää ihan pyörällä :heart:


H3idi ja poikanen 21+4
 
Mulla ei ole kokemusta oksitosiinista, mutta kuulostaa siltä, että mun omat supistukset oli aikalailla samankaltaisia kuin oksitosiinin aiheuttamat.
Mulla synnytys käynnistyi vesien menolla klo 22, ja siitä n. vartti ja tuli eka supistus. Se oli ihan siedettävä, vähän sai ottaa kädellä seinästä tukea. Sitten lähdettiin ajelee sairaalaan, ja automatkalla (joka kesti n. vartin) tais tulla 3 tai 4 supistusta. Kun sitten päästiin sairaalaan, ei supistuksissa ollut enää lainkaan taukoa. Tai no sen verran oli, että sain vedettyä keuhkot täyteen ilmaa ja sitten se uusi supistus jo tulikin. Joka supistuksella tuli varmaan tuopillinen sitä lapsivettä, se on käsittämätöntä että mistä kroppa sitä lapsivettä tekee. Samantien kun sain sen sairaalakaavun päälle, oli likomärkä tuskanhiestä ja lapsivedestä. Ponnistusvaiheessa tankkasinkin varmaan tynnyrillisen vettä siinä ponnistusten välissä.
Kun tultiin sairaalaan, olin auki sentin, siitä reilu tunti niin olin jo 4 senttiä auki. Eli nopeaa toimintaa. Sitten sain epiduraalin ja vihdoin pääsin hengähtämään.
Kun lapsivedet menee, ne supistukset tuntuu huomattavasti ärtsymmiltä, koska se vesi toimii jonkinlaisena eristeenä siellä kohdussa. Lisäksi vesien mentyä ei enää suositella liikkumista (tosin se olisi ollut ihan sula mahdottomuus, koska niissä supistuksissa ei ollut taukoa), joten kaikenlainen kävely ja muu, joka saattaisi helpottaa oloa, on kielletty. Ammeessa ei saa olla.
Siinä jäi kovin vähäisiksi ne luomu-kivunlievityskeinot, ja mä olin niin rättipoikki niistä supistuksista kahden tunnin jälkeen, että aattelin olevani ponnistuvaiheeseen mennessä vähintään tajuton. Mulla synnytys kesti loppujen lopuksi 6 tuntia 20 minuuttia, tiedä sitten olisko poika tullut vielä nopeemmin jos en olis ottanut epiduraalia. Nyt mua jännittää, että tuleeko tää seuraava sitten syöksysynnytyksenä. Ja jännä nähdä, jos tämä synnytys käynnistyykin eri tavalla, että kuinka erilainen kokemus se sitten on. Moneltahan menee lapsivedet vasta juuri ennen ponnistusvaihetta.
 
Meillä oli tänään rakenneultra. Kaikki on hienosti, vauva kasvaa ja kehittyy niinkuin pitääkin. Ja tyttö meille on tulossa :heart: :heart: Kovasti siellä päätään pyöritti ja varpaitakin heilutteli :D

Mulle voi siis kojootti päivittää tyttölupauksen :) :flower:

Niin ja kiitos uudesta pinosta!

aletheia 19+4
 
uimisesta Mä en "voi" käydä yleisissä järvissä uimassa, häpeän vartaloani liikaa. Tosin olisi kiva esitellä masua, josta sen sijaan olen ylpeä :heart:

Bigwish Nimenomaan, ei ole kiva muuttaa kun saa pelätä pikkusen putkahtavan millon tahansa ulos. Olisi kiva laittaa viimeistään viikoilla 35 kaikki valmiiksi pientä varten. En halua, että hän joutuisi nukkumaan keskellä muuttolaatikkotorneja. Jollei syyskuussa päästä muuttamaan, niin menee sitten varmaan ens vuoden puolelle..

Hattivatti Tervetuloa :flower: Mein pikkuisen "työnimi" on Hattivatti :D

Neuvola/lääkärikäynneistä Mä olen ollu kerran lääkärissä ja neuvolassakin kolme kertaa. Parin viikon päästä meen toiseen neuvolaan, koska mein neuvola on heinäkuun kiinni. Sillon saan myös toisen lääkäriajan :) Joten täällä päin ei ainakaan säästetä tässä asiassa.. Niin ja loppuraskaudessa on myös lääkäri, mutten tiedä sit missä asun sillon..

Synnytyksestä Mä toivon, ettei mulla leikattais välilihaa. Tietysti jos vauva pitää saada nopeasti ulos niin on eri asia. Kivunlievityksistä en ensikertalaisena osaa sanoa. Mua pelottaa synnytyksessä eniten välilihan leikkaus tai repeäminen, sekä synnyttäminen imukupin avulla.. Se kipu ei pelota, koska salissa on asiantuntevaa väkeä ja uskon saavani siihen helpotusta. Yksi kauhukuva on, että alapää muuttuu ihan hirveän rumaksi, eikä palaudu kunnolla..

Nallu ja Hattivatti 23+6
 
Mukavaa heinäkuuta itse kullekin! :wave:

Täällä aika kuluu pitkälti töiden parissa, vielä pitäisi jaksaa valvoa yöt maanantaiaamuun asti. Ja sitten onkin se kauan odotettu ultra edessä... :heart:

Eilinen meni juuri niin kuin odotinkin, eli selvisi että myös tuo esikoinen on autisti. No, helpotus sinänsä saada vastaus noihinkin mieltä painaneisiin asioihin ja voidaan alkaa suuunnittelemaan sitten kuntoutus ja kouluvalintoja yms tässä valossa.

Suurin huolihan tässä nyt toki nousee tämän tulevan lapsukaisen osalta, eli kun on jo kaksi autistilasta perheessä niin tokihan se lisää riskejä kolmannen kohdalla. :/ Niin ihania ja rakkaita kuin ovatkin niin kyllähän sitä toivoisi kolmannella jo helpompaa tietä. Mutta perinnöllisyyslääkärin luo saatiin lähete ja toivottavasti pikapuoliin päästäisiin njäistä puhumaan että saisi vähän teitoa realistisista riskeistä yms. Vaikka tietty yksi ja samahan ne riskit on, osuu kohdalle jos osuu.

Masussa voidaan ilmeisesti hyvin. Liikkeitä ei tunnu vieläkään, mutta muuten olo on hyvä ja vatsa kasvaa mukavaa tahtia.

Madicken rv18+4(?)
 
Synnytystä olette pohtineet ja synnytysasentoja...Mulla ei ole sopinut se puoli-istuva asento alkuunkaan (sattuu selkään ja asento siksi ihan mahdoton ) vaan pojat olen puskenut maailmaan kyljeltään ja olen pitänyt sukan varresta kiinni tai ottanut tukea kätilön kyljestä. Puoli-istuvaa asentoa mulle on joka kerta ehdotettu ja sitä asentoa kokeiltu,mutta mä en vain ole pystynyt siinä asennossa olemaan synnytyksen aikana. Välilihan leikkuuta en ole kokenut pahana asiana ollenkaan enkä varmaan ole sitä koskaan edes kummemmin tuntenutkaan kun se on leikattu ja parantunutkin olen aina tosi hyvin. Mä olen siinä onnellisessa asemassa,että synnytykset ovat olleet tietyllä tapaa helppoja ja mulla kai on ns.synnyttäjän lantio. Esikoisesta ainoastaan olen saanut epiduraalinja se ve i kyllä kivun melkein kokonaan pois. Tokasta laitettiin kohdunkaulanpuudute,mutta ei mainittavaa apua ja kolmonen tulikin pelkällä ilokaasulla ja tiedän jo nyt,että tämä nelonen tulee myös. Onneksi ilokaasu sopii mulle ja tartunkin siihen kuin hukkuva oljenkorteen. Kolmosen ponnistusvaiheen aikana tosin maski otettiin multa pois ja aluksi olin ihan paniikissa,että millä mä selviän ilman sitä,mutta loppujen lopuksi oli vain hyvä ponnistaa ilman sitä. En mä kauheasti jännitä synnytystä tai ainakaan pelkää. Pitää vain luottaa itseensä ja siihen,että pystyy siihen. =)

Auringosta nautittu ja uusia pottuja syöty lohen kera :p Miehellä alkoi loma B) Tosin ensi viikonlopun sm:t pitävät miestä vielä ensi viikon kiireisenä. Mutta eipä tarvitse aamulla töihin nousta.

LilliM ja manteli 18+5
 
Moro kaikille!

Tänään oli se meidän pelkäämämme päivä - eli käynti siellä Oys:in sikiötutkimusyksikössä. Ikinä ei oo pelottanu niin paljon ku ennen sinne menoa!! Mutta uutiset olivat kuin olivatkin hyviä eli aiempi olikin väärä hälytys! :) Nyt se arvo, joka viimeks oli ylärajoilla (ts. ylärajan yli) oli nyt normaalin puolella eli tilanne ei ainakaan pahentunut ollut - ja muutenkin siis kaikki muukin ok. Ilmeisesti lähetteen laittanut (spesialisti)lääkäri oli kuitenkin hiukan kiireessään mitannut arvon huonosta kulmasta jolloin arvosta tuli liiankin iso - tai jotain.. Nyt ainakin lääkäri mittaili ko. kohtaa moneen kertaan eikä millään huonostakaan kulmasta saanut yhtä isoja lukuja ja muutenkin kävi aivorakenteet tosi tarkkaan läpi. Lääkärit vakuuttelivat että ei mitään syytä huoleen, kaikki nyt normaalia. Myöskään mitään uusintakontrolleja ei tarvita. Saan kuulemma unohtaa koko reissun ja olla kuin mitään ei ois tapahtunutkaan - ja todennäköisyys terveeseen lapseen on täysin normaali (ja ainakin tätä vauvaa on ultrattu eli mitään isompia rakennevikoja ei pitäis pystyä olemaan).. Voi että olemme niin helpottuneita!! Miehen kans suunnilleen ilosta ja helpotuksesta itkettiin ku päästiin sieltä pois. Nämä oli kyllä elämäni pisimmät 2 vk!!

Ohhoh, tulipas sepustus mut oon niin helpottunut!!

Synnytyksestä olitte jutellu.. Esikoisen synnytys lähti liikkeelle lapsivesien menolla ja heti alkoi säännölliset 4-5 min välein tulevat supparit. Kotona sinniteltiin muutama tunti ja sit mentiin sairaalaan. Siellä olin vasta 2 cm auki. Ja ei muutaku odotteleen etenemistä tarkkailuhuoneeseen.. kipuun käytin kuumaa suihkua ja jotain kipupiikkiäkin sain jossain vaiheessa.. synnytys ei meinaan oikein edennyt eli omat supparit olivat kyllä kipeitä mut eivät saaneet oikein mitään aikaan. Kun vesien menosta oli 22h, sain epiduraalin ja samaan aikaan laittoivat sitten oksitosiinitipan päälle. Epiduraali auttoi jonkin verran, mutta edelleen sain ilokaasua hönkiä menemään. Suppareita alkoi tulla tasaiseen tahtiin 2-3 min välein ja johan alkoi edistystäkin tapahtua. Lopulta sit olin auki ja sain alkaa ponnisteleen, mut ku en tuntenut minkäänlaista ponnistustarvetta. Eli aika hankalaahan se oli ja lopulta sit ku omat voimatki jo loppu (ei ihme synnytyksen keston huomioiden) niin auttoivat parilla imukupilla vetäisyllä tytön ulos. Epparin teosta tai imukupin laitosta en tienny mitään, joten niistä ei sinänsä jääny huonoa kuvaa. Tikkejä toki tuli ja niiden paraneminen kesti aikansa - mut mitään kammoja ei jäänyt :) Toivoisin vaan nyt pääseväni nopeammalla synnytyksellä kuin viimeks, sillä kokonaiskesto oli vaatimattomat 29h :(

Pirtsi ja masuasukki 22+6
 
Onnea älyttömästi Pirtsi uutisista!!!!!!!!! :heart: :heart: En voi kuvitella helpotuksen määrää!!

Synnytykessä mulla pelottaa eniten kauheat repeämät. Esim. että koko väliliha repeää ja sitten joutuu miljooniin korjausleikkauksiin. Sitten pelkään myös sitä, että jos välilha leikataan ilman puuduteta tai mikään kivunlievitys ei jostain syystä auta. Tai etten osaa ponnistaa tai joudun ihan paniikkiin tai tai.. Siis aika monikin asia välillä pelottaa synnytyksessä. :whistle:

Nallu mä oon kans ajatellut tuota syyskuuta takarajana muutolle. Sitten ei auta, ku mahtua tähän hetkeksi. Sulla vielä lokakuussa la, niin vielä vähemmän kannattaa muuttaa enää sitten. Ellei mies ole supersuper ahkera ja nopea ja tee kaikkea yksin. :saint:
 

Yhteistyössä