huomenta taas aikaseen.. uni ei puoli neljän jälkeen enää tullut millään....
tässä oon sit ollu koneella ja hörpin kahvia. kohta kun oon täällä kirjottanut ni alan sit silittää vauvan vaatteita, harsoja ja lakanoita
levottomat jalat mulla tuohon auttaa ne tukisukat. saatan siis ihan nukkuakkin ne jalassa. ja sitten on villasukat. kai se verenkierto jotenkin on siellä huonosti.. en tiedä.
hankinnat eilen ostin sitten pari-kolme vuotta vanhat gracon tuplat, peräkkäiset. hintaan 130e, sitterin hintaan 3e, ja gracon telakallinen kaukalo 20e. tutuilta osa ja osa ihan kirpparilta. nuo tuplat on aivan ihanat, ruskea-puna-sävyiset. ja tiedän ennestään, et kun vauva tulee taloon, voi se isompi sisarus olla suhteellisen mustasukkainen, ja jos tuplat on vierekkäiset, ei vauva saa välttämättä olla rauhassa
noilla isommilla mulla oli aikanaan vastaavat tuplat gracolta. oli kyllä huippunäppärät. näissä uusissa on kyllä isommat renkaat, ja tuon turvakaukalonkin saa niihin nakattua kiinni. pääsen siis helposti liikkumaan kotoa keskustaankin.
Kotivaunuina meillä silti jää olemaan nuo emmaljungat duo edget. Niihin on kiva laittaa vauva terassille unille. ja on sitten talven pahimmissa kinoksissa hyvät, kun taapero varmaan istuu sit pulkassa
mun ei pitänyt hommata enää mitään mut näin siinä vaan sitte kävi
miestä hiukan hymyilyttää, mutta kyllä se tykkäsi kanssa
mitäpä hän näihin kommentoimaan, mähän niitä enemmän käytän, ja enempi on itellä kokemustakin eri kärryistä
varpajaiset joo siis meilläkään jos nyt yleensä ollenkaan aikoo kemut pitää, niin pitää sit vasta paljon myöhemmin. nuo on mun mielestä kans ollut vaan tapana just sen takia et "onpahan syy ottaa"....
ja tiedän myös sen et mitä on tulla sairaalasta kotiin kun on just ekan lapsen saanut.. kämppä on kuin pommin jäljiltä, joka nurkilla tyhjiä pulloa, likaisia astioita, hajonnut ikkuna... vanhan viinan katku... ja kuka siivoo...minä.
never again!!!
muutenkin, jos mies pitäisi ne mun sairaalassa ollessa, sit se tulis sinne kattomaan vanhalle viinalle lemuavana... hyi yök että mä joskus olenkin joutunut kaiken kokemaan!!!
onneks tämän miehen kohdalla tietää et niitä tapojakin on
tuota meidän taaperon kun olin saanut niin tää mieshän leipoi mulle suklaakeksejä kotona, ja toi niitä sit osastolle :heart:
aika herkkuu
mitähän saan tällä kertaa
hoitajat katteli onnesta soikeena, et no sulla on sit harvinainen mies, et he ei oo viel koskaan moista nähneet
heh :heart:
muutenkin oli luksusta sillon tulla kotiin: kaikki oli tiptop, pyykit pestyinä, ruokaa valmiina, koti siivottu. mua oli siis odotettu
hän oli jopa käynyt ostamas kylppäriin uuden maton ja uudet mattoon sopivat käsipyyhkeetkin...
en ikinä unohda näitä
joo viikot ne vierii, ja tietyllä tapaa tää on haikeaa. tietää että tää on nyt tässä. yhden pitkän vaelluksen loppu.
yhdessä ollaan mamma-rivistönä taaperrettu kuka mitenkin, mutta taaperrettu kuitenkin ja maaliviiva on jo näkyvillä. Suurin haaste on vielä edessä, mutta pisin ajantakso on takana taitettuna.
Luin joku aika sitten noita toukokuisia.... fiilistelin omia tuntoja ekoihin viikkoihin silloin.... miten kaukaiselta tuntukaan joku iso maha ja synnytykseen valmistautuminen. ja NYT se on todellisuutta
opcorn:
jännitetään yhdessä mistä kuuluu eka parkaisu ekana
meillä on tänään miehen mummon hautajaiset, niihin koitan kömpiä tueksi mukaan. -tosin olenkohan minä ketä tarttee eniten tukea
hormoni-pommi joka parkuu varmaan jo kappelin ovella,.... no, itkemäänhän sinne muutkin menee..
huoh....
jaaha taapero heräsi
mukavaa viikonloppua