Täällä poksuttiin sunnuntaina...
37
Se päivä vietettiin synnärillä.
Olin la-su välisen yön niin kipeä etten nukuttua saanut eikä Panadolit auttanut.
Supistuksia ei ollut mutta niin kovaa viiltävää alavatsakipua että vedet oli silmissä,mutta sinnittelin aamuun...
Puolelta päivin taapersin osastolle,jotta katsoisvat löytyykö syytä,ja onko kohdunsuun tilanne mikä ja onko vanhat sektio arvet ok.
Käyrässä oltiin,joka oli hieno. =)
Kohdunsuu 1cm auki,mutta kanavaa 2cm jäljellä.
Kohdunsuun auki olo ihan normaalia monisynnyttäjälle.
Ultrassa kaikki ok,ja sektioarvetkin kohdun seinämässä ok.
Lääkäri halus mut tippaan osastolle,ja mähän en ajatuksesta tykännyt.
Sanoi että lepää sen aikaa kun tippa on tippunut ja verikokeiden tulokset tullu.Halus maksa-arvoja tai jotain.
Eihän ne kätilöt saaneet mulle tippaa laitettua kun suonet meni piiloon heti.
Sain saman lääkkeet parina tablettina sitten.osastolla lepäilin pari kolme tuntia odotellen verikokeiden tuloksia ja helpottihan ne kivutkin sitten puolella.
Puol seiskan aikaan pääsin kotiin kun verikokeet oli ok.
Olis ollut kyllä niin inhottavaa jäädä sinne,tietäen että mitään ei tehdä pitkään aikaan jotta sais vauvan viereen.
Ens viikolla sitten perjantai aamuna kukonlaulun aikaan suunnistan osastolle valmistautuen leikkuuseen.Tietty,jos ei mitään akuuttia tapahdu ennen sitä.
Hälytyskellot alkoi kyllä soida....täytyis alkaa kasaan tavaroita ja vauhdilla.
Kaikki on tekemättä....voi kauhia.
Mitään innostusta ei ole ollut...pesänrakennusvietti kateissa.
Junioron haluan syliin,mutta ei jaksa laittaa mitään....kamala ihminen.
Mieli nyt jotenkin maassa...eilen jäi taakse koko elämäni kestänyt rakas vaihe elämästäni...päättyi,eikä koskaan palaa. :heart:
Tänään neuvola.
Marihoi ja Junior 37+2