Marokkolainen mies

[sydänrikki]

Mä seurustelin vuoden marokkolaisen miehen kanssa. Nyt on vuosi erosta ja edelleen mietin että hän oli mun elämäni rakkaus. Elämässä on vaan osattava luopua. Onko muilla kokemuksia?

 

["Hmmm"]

No miksi sitten erositte?

 

[sydänrikki]

Uskoisin että hän ei rakastanut mua tarpeeksi. Jos rakastaa, voi kaikki esteet voittaa. Periaatteessa oli yhteinen päätös, mulla lapsia aiemmasta liitosta, olisi vaatinut muuttoa kauas omalta paikkakunnalta. Silti mietin että olisiko pitänyt olla kerrankinitsekäs ja ajatella vain itseä :/

 

[ähläääm]

pysy erossa muslimeista

 

[sydänrikki]

Ei sillä ole väliä, mitä uskontoa harjoittaa. Muistan joskus ajatelleeni, etten koskaan voisi seurustella muslimin kanssa, koska arvot pitää olla samat. Kun kemia kolahti, ei millään ollut enää väliä. Jälkikäteen mietin, miksi ei muslimi, koska uskonto ei ole minulle tärkeä arvo.Voi luoja kuinka kaipaan häntä =(

 

["Hmmm"]

Musta vaan tuntuu, että parempi näin.

 

[sydänrikki]

Niin, voi olla järkevämpi ja parempi, mutta tää tuska on aika paha, mikä vieläkin on :/

 

["Sadetta"]

Asuiko se mies Marokossa?

 

[määä]

No onko peli jo menetetty? Etkö voi muuttaa vielä mieltäsi?

 

["pertti"]

Seurustelin kerran suomalaisen naisen kanssa. Never again!

 

[hieman outoo]

Musulmaani karvakäsi, hyi helvetti!

 

[Tylsä tosikko]

Kylmä fakta on se, että 80% ns. monikulttuurisista avioliitoista päättyy ennenpitkää eroon.

Kun ihminen rakastuu/ihastuu, niin sillä ei ole tekemistä järjen kanssa. Kun aika kuluu, niin ne pikku viatkin rupeaa huomaamaan. Jos kotimaastaan joutuu lähtemään, niin sitä jää kaipaamaan monia asioita taakse jääneestä kulttuurista. Monesta maallisesta muslimista tulee hartaampi muslimi ulkomailla. Samoin käy monelle maallistuneelle kristitylle. Sitten sitä käy tuputtaamaan näitä tapoja lapsille tarkoituksella tai vahingossakin kun joku perinteinen juhla lähestyy. Se käy sitten ärsyttämään toista vanhempaa. Jos tulee yhteisiä lapsia, niin sitten riidellään siitä, ympärileikataanko vai kastetaanko lapsi. Ja molempien suvut tottakait painostaa taustalla kumpaakin. Jos sinä ansaitset länismaisena ihmisenä enemmän rahaa, niin se on pidemmän päälle raskasta miehelle, joka eritoten muslimikulttuurissa on tottunut siihen, että hän on perheen elättäjä. Ja sitten on muut kulttuurin ympäröivät tekijät. Ruoka, tavat, tapojen puuttumiset, ilmastoerot, naisen/miehen kunnioitus tai sen puute jne..

Minusta teit järkiratkaisun, kun erosit. Teit sen varmasti hyvästä syystä. Ei sellaista ratkaisua kepeästi tee. Kun arki olisi tullut parin vuoden sisässä kuvioihin, niin ero olisi ollut luultavasti vielä varmempi. Katso eteenpäin. Älä haikaile mennyttä. Marokon urholla voi olla jo uusi skandinaavian leidi kiikarissa. Etsi sinäkin joku toinen.

 

["sima"]

Kylmä fakta on se, että 80% ns. monikulttuurisista avioliitoista päättyy ennenpitkää eroon.

Tuon mukaisesti ei kyllä kenenkään kannattaisi mennä naimisiin, kun kaikista avioliitoista puolet hajoaa. Mitä sillä on oikeasti väliä kestääkö se vai ei? Kestää aikansa, eikö se riitä?

 

["HAHHAH"]

Kylmä fakta on se, että 80% ns. monikulttuurisista avioliitoista päättyy ennenpitkää eroon.

Kun ihminen rakastuu/ihastuu, niin sillä ei ole tekemistä järjen kanssa. Kun aika kuluu, niin ne pikku viatkin rupeaa huomaamaan. Jos kotimaastaan joutuu lähtemään, niin sitä jää kaipaamaan monia asioita taakse jääneestä kulttuurista.

Siis vastaus kaikkeen; Elä elämäsi tuijottaen tilastoja, äläkä koskaan riko vanhoollista kaavaa ja sekaannu mihinkään erilaiseen ja mahdollisesti parempaan mitä rajojen takaa saattaisi löytää. "Suomalaiset suomalaisille." Justiinsa juu. Tunteet väkisinkin vaimentaa joskus järjen ääntä, mutta pitää siihen tunteeseenkin osata luottaa ja heittäytyä jos siltä tuntuu! Ei sitä todellista emotionaalista tyydytystä saavuteta myöskään liialla järjen käytöllä ja tilastoilla. Luottaa fiksusti tunteeseen ja jos epäonnistuu, harjottaa sitä järkeä sen tunnesokeudenkin edestä vasta sitten. :')

 

[ahmed, raiskasi]

Ahmed, raiskaaja.

 

[gewEW]

Mä seurustelin vuoden marokkolaisen miehen kanssa. Nyt on vuosi erosta ja edelleen mietin että hän oli mun elämäni rakkaus. Elämässä on vaan osattava luopua. Onko muilla kokemuksia?

Kai se sai suomen kansalaisuuden?