Mahtuuko mukaan?

Hei kaikille odottajille ja odottamattomille. Minä kuulun niihin odottamattomiin. Lapsenteko alkoi 7,5 vuotta sitten. Ensimmäisestä raskaudesta tuloksena keskenmeno. Seuraava raskaus kesti 33 viikkoa ja lapsi eli alle viikon. Nyt pääsin vihdoin lapsettomuushoitoihin.

 

Tervetuloa onnettomaan joukkoomme. En voi kuin ihmetellä ja ihailla sisuasi. Meidän lapsentekomme alkoi vajaa vuosi sitten, ja juuri tänään kävi ilmi ettei kolmaskaan IUI napannut. Olen todella masentunut ja hermoraunio. Ihmettelen siis kuinka olet selvinnyt "hengissä" 7,5 vuotta! Toivotan sinulle onnea projektiin.

 

Mun kohdalla pettymykset on olleet paljon kivuliaampia kuin mitkään hoidot. Välillä olin tosi ahdistunut ja elämänhaluton. Mulla on jopa yks kevät josta en muista juurikaan mitään. :'( Kummasti sitä kuitenkin jaksoi uskoa taas seuraavaan hoitoon

 

Kävin eilen sairaalassa. Ensimmäinen IUI takana. Yritetään kuulemma 3 kertaa, sitten tarvittaessa järeemmät keinot käyttöön. Käsitin, että seuraavaksi IVF. Toivottavasti kuitenkin vähempikin riittäisi. Ei minuakaan hoidot pelota. Helpommalta ne vaikuttaa kuin yli 7 vuoden odotus. Mutta kuinkahan kauan julkisella puolella pitää odottaa, että pääsee IVF:ään?

 

Enpä tiedä kauanko kestää. Riippuu paikkakunnasta. Mutta teillähän on jo jalka oven välissä

 

No ei kai se odotusaika enää voi olla toista 7 vuotta. Kunhan nyt alle 4-kymppisenä vauvan sais, ettei sitte eläkeläisenä tarvi viedä lasta rippileirille. Kai sitä pitää alkaa toivoa jo. Tuntuu, etten enää ole paljon toivoa elätellyt, kun ei eilinen IUI:kaan tunnu aivoissa asti. Etukäteen luulin olevani tässä vaiheessa onneni kukkuloilla, siitä että näin pitkälle on päästy. Mutta täällä jo odottelenkin seuraavaa IUI:ta.

 

Mulla oli semmonen strategia jossain vaiheessa et jos ajattelee et ei tää kuiteskaa onnistu nii ei putoo nii korkeelta No se johti lähinnä siihen et 5,5 vuoden jälkeen kun saatiin tulosta aikaan nii luulin koko ajan et vauva kuolee.

 

Onneksi vauvoja kuolee todella harvoin. Minulla nyt taitaa olla erikoinen tuuri, on kaikkea ehtinyt sattua tässä elämässä. Mutta eteenpäin on tultu monta vuotta järki tallella. Lapsen kuolema oli paha paikka, mutta ei niin paha kuin olisi voinut kuvitella. Kerran yksi ihminen sanoi mulle suoraan, että "sä oot kylmä nainen". Mutta kun kävi niin kuin kävi, takaisin lasta ei saa. En halua itkeä asiaa loppua ikääni, on elämässä vielä onnellisiakin asioita. Surua on välillä, mutta enemmälti iloa onneksi. Toivottavasti te muutkin jaksatte pysyä iloisella mielellä! Elämä on laiffii!