V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja cingcing:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:No ymärrän hyvin. Voin kertoa omasta kokemuksesta, että meillä oli vaihe, jossa olimme ajautua erilleen. Minulla oli jonkin aikaa miesystävä, johon olin aika pahasti rakastunut. Kaiken tämän jälkeen kun asia on tullut selvitettyä, olen totaalisesti unohtanut tuon miesystävän, katunut syvästi ja todella sitoutunut puolisooni, arvostan häntä yli kaiken ja erityisesti siitä syystä, että suhteemme ei päättynyt tuohon häpeälliseen juttuun. Toivon, että olisimme loppuun asti yhdessä ja jatkossa olen vain yksin hänen nainen. Että ei se aina ole niin, että kerran pettää, niin aina pettää. Kova koettelemus voi kääntyä myös voitoksi ja tehdä suhteesta todella lujan. Itse olisin ymmärtänyt ja hyväksynyt, jos puolisoni olisi ollut jonkin aikaa epäluuloinen, mutta loputtomiin sen kanssa ei voi elää, jos vuosienkaan jälkeen toinen ei pääse tapahtuneesta eroon, ei kykene antamaan anteeksi, syyttelee....
Kestikö sulla kauan, että unohdit sen miehen?
Meillä nyt ei ole tapahtuneesta vielä vuosia, mutta kyllä miestä rassaa kun ei voi olla oma itsensä kun mä olen kyttäämässä selän takana.. :ashamed: varsinkin aina kun ollaan juhlimassa niin ilta päättyy riitaan siitä kun mies on jutellut jonkun naisen kanssa.. mä oikeesti häpeen itseäni.. ja haluan päästä tästä eroon.. uskon sen olevan mahdollista, kun aiemmin en ollut yhtään mustis.. työtä se vaan vaatii.. kun vielä tietäisi, millaista työtä..
Musta sen miehen tosiaankin pitäisi nyt ymmärtää, että on loukannut sinua pahasti ja nyt on aika hänen pohtia käytöstään ja todellakin näyttää sinulle ja ulkopuolisille, että on oppinut virheestään ja haluaa muuttua, ja arvostaa sinua ja haluaa olla juuri sinun kanssasi.
Siis eihän sitä voi unohtaa, mitä on kokenut jonkun toisen kanssa. Mutta sitä voi silti hallita ajatuksiaan ja nähdä asiat uudessa valossa. Se oli väärin, mitä meidän välillä tapahtui. Se tuntui silloin hyvältä, mutta se oli todella väärin tehty, sain todella pahasti siipeeni ja olin jotenkin ihan kateissa pitkään. Hyvä ettei mielenterveys mennyt. En enää ikinä halua kokea mitään sellaista.
Jos sun mies kokisi tällaisia syvän katumuksen tunteita ja vakaata halua ja päätöstä muuttua itse ja sitoutua sinuun, niin varmaan hän näyttäisi sen käyttäytymisellään. Mun suhtautuminen sinun tilanteessa riippuisi varmaan siiitä, että hän katuisi ja näyttäisi sen myös käyttäytymisellään, ja nyt tilanteen ollessa akuutti ottaisi vastaan sun loukkaantumisen ja yrittäisi käyttäytyä niin, että vakuuttuisit hänen uskollisuudestaan.