Mahdottomat raivarit yöllä!!

Ei tule mitään,kun tytteli 1v6kk raivoilee keskellä yötä.. \|O Haluaa syliin,muttei kuitenkaan halua ja HUUTAA..Ihan kurkku suorana karjuu.Mikään ei auta,pitää vain sivusta katsella tuota mahdotonat meuhkaamista.Ja tämä tapahtuu AINA miehen aamuvuoroviikolla.Ei muulloin.Mistä voi pieni ihminen tietää,että silloin on "hyvä"aika kiusata äitiä :/ Outoa..

Kaikkea on yritetty..Tarjottu maitoa(huutoa),otettu syliin(huutoa),istuttu vieressä(huutoa),jätetty raivoilemaan yksikkeen(huutoa)..Ainoa keino,mikä viime yönä auttoi oli,että otin tytön lopulta viereemme nukkumaan.Ei vain haluaisi sitä tavaksi ottaa,kun vauvakin syntyy piakkoin.

Tiedän,ettei tälle varmaan mitään voi kuin vain antaa ajan mennä,mutta olisi hyvä kuulla,jos muillakin näitä pikku raivoajia yöllä karjumassa..?Miten toimitte?Mietin vain aina öisin,että mitäs sitten,kun uusi vauvakin syntyy(kotona vielä 4-vuotiaskin)..Viime yönä oli kovia supistuksiakin,kun hermostuin niin.Ei kiva :(
 
toisen karjujan äite

Itekin olen hermostunut monta kertaa, mutta se vain pahentaa tilannetta! Kun pieni ihminen huomaa että hänelle ollaan jotenkin vihaisia, asia vaan pahenee..

Me ollaan sovittu nyt yhteinen "yölinja" miehen kanssa että ollaan rauhallisia, puhutellaan lasta yölläkin, vaikka huutaa tosi rauhallisesti, sievällä äänellä -ja äänenpainolla.
Sanotaan, että kaikki nukkuu (poika nyt 1v 10kk, täyttää parin pvän päästä)
isi nukkuu, äiti nukkuu, mummi ja pappa nukkuu, Sohvi ja Kamikoirat nukkuu jne kaikki nukkuu ja Miikkakin (poika) nukkuu kun on yö.

Ja aika hyvin on sen jälkeen mennyt. Tehkää vaan jokin yhteinen linja mitä noudatatte joka yö, ei siihen mene kuin muutama yö niin lapsenne tod. näk huomaa että jaaha, ei kannatakkaan enää huutaa, tämä linja siis pitää, nyt nukutaan..
Se on väsyttävää, kun huutaa yöllä ja kukaan ei sitten nuku, mutta pari yötä jos noudatatte yhtä ja samaa linjaa kumikin, lapsi oppii sen tietämään, mit'ä nyt tehdään!
Tsemppiä!
 
toisen karjujan äiti

jatkoa vielä...voitte yrittää silittää hellästi poskesta, hiuksista jne samalla ku kertoo että on yö ja kaikki nukkuu yöllä jne.
On auttanut ainakin meillä. =)
 
Ellu83
Meillä oli sama ongelma. Ei kylläkään joka yö, mut melkein. Sit ajattelin, et mikä hätä sillä on ku huutaa tuolla lailla. Et oisko se pimeys. Eilen ostin sit sellasen yövalon tuonne pojan huoneeseen, mikä laitetaan pistorasiaan kiinni ja yö meni ilman raivareita. Saas nähä sit tämä yö, et miten menee..
 
painajaisia? meillä on ollut pari kertaa. nukahtaa takasin kun puhuttelee lasta nimeltä ja sanoo että äiti tässä. silitää vähän ja peitto päälle. nukutaan vielä. liian pitkään ei kannata paijailla.

mitä tarkottaa aamuvuoro? meinaan onko vaan sattumaa millon lapsi herää raivoomaan vai kuuleeko isän heräävän tms.?
 
äiti minäkin
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.09.2006 klo 12:56 äitylipäityli kirjoitti:
Ei tule mitään,kun tytteli 1v6kk raivoilee keskellä yötä.. \|O Haluaa syliin,muttei kuitenkaan halua ja HUUTAA..Ihan kurkku suorana karjuu.Mikään ei auta,pitää vain sivusta katsella tuota mahdotonat meuhkaamista.Ja tämä tapahtuu AINA miehen aamuvuoroviikolla.Ei muulloin.Mistä voi pieni ihminen tietää,että silloin on "hyvä"aika kiusata äitiä :/ Outoa..

Kaikkea on yritetty..Tarjottu maitoa(huutoa),otettu syliin(huutoa),istuttu vieressä(huutoa),jätetty raivoilemaan yksikkeen(huutoa)..Ainoa keino,mikä viime yönä auttoi oli,että otin tytön lopulta viereemme nukkumaan.Ei vain haluaisi sitä tavaksi ottaa,kun vauvakin syntyy piakkoin.

Tiedän,ettei tälle varmaan mitään voi kuin vain antaa ajan mennä,mutta olisi hyvä kuulla,jos muillakin näitä pikku raivoajia yöllä karjumassa..?Miten toimitte?Mietin vain aina öisin,että mitäs sitten,kun uusi vauvakin syntyy(kotona vielä 4-vuotiaskin)..Viime yönä oli kovia supistuksiakin,kun hermostuin niin.Ei kiva :(
Niin tuttua..
Meillä pojalla alkoivat nuo yölliset raivokohtaukset n.1v. iässä. Nyt poika on 2,5v. ja on mennyt muutama kuukausi ettei niitä ole enään tullut. (muutenkin uhma on hivenen helpottanut, ainakin hetkellisesti.. ;) )
Meillä ne tulivat hyvin vaihtelevasti, joskus muutamana yönä viikossa ja välillä oli jopa kuukauden tauko..
Se raivo on aivan "silmitöntä", poikaan ei sillähetkellä saanut minkäänlaista kontaktia! Ei ollut hyvä missään, ja jos sylissä yritti väkisin pitää niin meni melkein paniikkiin ja raivo kiihtyi entisestään.. Meillä parhaimmaksi konstiksi totesin että raivarin alkaessa nostin lapsen sängystä pois ja annoin vapaasti lattialla olla ja meuhkata, itse istuin keskellä huonetta lattialla ja puhelin rauhoittavasti.. Aikansa meuhkattuaan alkoi väsymään ja hakeutui itse syliin niiskuttamaan.. Sitten silittelin hetken ja nostin takaisin sänkyyn, siitä sitten pian nukahtikin itsestään..

Eli luulen että teilläkin ajankanssa asia helpottuu ja kohtaukset loppuvat.
Kärsivällisyyttähän nuo slaagit vanhemmilta vaativat mutta se hermostuminen ei tosiaan mitään auta, päinvastoin.. (senkin kerkesin kokeilla.. :/ )

Niin ja haluaisin vielä todeta että yölliset raivokohtaukset sekoitetaan usein yöllisiin kauhukohtauksiin, mutta nehän ovat aivan eri asia..!
 
maruska84 harmaana
Meillä oli sama juttu tuossa 1v6kk iässä. Mulle sanottiine et on ihan yleistä tuossa 1-2vuoden iässä. Ovat kuulema eroahdistusta. lapsi tajuaa ettei olekkaan "yhtenäinen" asia äitin kanssa.
En oikeastaan osaa sanoa mikä helpottaa,ajan kanssa vaan :/
Meillä ei syl kelvannut,mut silti haluttiin olla lähellä. En saanut oikeastaan mitää kunon kontaktia yöllä lapseen. Silittelin ja hyväilin ja koitin rauhotella ja kyllä se siitä loppujen lopuksi takaisin nukkumaan meni. Ja sitten yhäkkiä nää kohtaukset loppuivat kuin seinään..
Eli pitkiä hermoja vaan vaaditaan,.jaksamista äideille!! :heart:
 
mulla tyär 2vuotta ja nämä yölliset raivokohtaukset kuluvat meidän öihin lähestulkoon joka toinen yö. Mitään kontaktia lapseen ei saa, huutaa kurkku suorana, viskoo petivaatteita, ja jos yritänkin koskea niin huitoo jaa potkii...ensimmäinen tällainen kohtaus sai minut aikaslailla säikähtämään, koska en ollut ikänä kuullut tällaisesta...meillä tällaisen kohtauksen tultua ei auta kun istua ja hiljasella äänellä yrittää puhua ja rauhotella. Menee jonku aikaa niin tyttö väsähtää ja laittaa takaisin nukkumaan, tosin tässä vaiheessa yötä otan lapsen viereeni jatkamaan unia. ohimenevää, eli voimia=)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.09.2006 klo 14:05 maruska84 harmaana kirjoitti:
Meillä oli sama juttu tuossa 1v6kk iässä. Mulle sanottiine et on ihan yleistä tuossa 1-2vuoden iässä. Ovat kuulema eroahdistusta. lapsi tajuaa ettei olekkaan "yhtenäinen" asia äitin kanssa.
En oikeastaan osaa sanoa mikä helpottaa,ajan kanssa vaan :/
Meillä ei syl kelvannut,mut silti haluttiin olla lähellä. En saanut oikeastaan mitää kunon kontaktia yöllä lapseen. Silittelin ja hyväilin ja koitin rauhotella ja kyllä se siitä loppujen lopuksi takaisin nukkumaan meni. Ja sitten yhäkkiä nää kohtaukset loppuivat kuin seinään..
Eli pitkiä hermoja vaan vaaditaan,.jaksamista äideille!! :heart:
Kiitos tuosta eroahdistustiedosta! Meillä poika on saanut kans noita raivareita keskellä yötä ja ei ole kelvannut syli eikä silitys. Ja nyt sitten yks aamu herättiin hieman kesken unien ja se sai taas kamalan raivarin ja mua alko itteenikin jo itkettään kun pikkumies mulkoili mua niin pahasti eikä suostunut syliin. Mä olin sen varttitunnin jollain sen mustalla listalla ja jo ihmettelin että mikäs mikäs... Mut tuo eroahdistus sopis meillä tod hyvin kuvioihin, äitin poika kun on niin kovin muutenkin.
 
Meillä auttoi tää... kopsasin sen jostain aiemmasta ketjusta...

Otsikko: VS: Yölliset itkukohtaukset???
vastaanpa minäkin.

Eli mulla kaks lasta ja tää vanhempi, kolmevuotias on saanu kauheita (=KAUHEITA) itkukohtauksia öisin noin yks vuotiaasta lähtien. Arvaatte, että univelkaa piisaa, kun kohtaukset on tullu tähän asti, lähes joka yö. Noh, itketty on kaikki muutkin asian tiimolta ja itteäkin syytetty. Kaikki edellä jo mainitut mahdolliset syyt (paitti korvat, ei oo sairastettu niitä) on mietitty.

Noh, jostain luin että siihen aikaan kun nää kunnon raivokohtaukset tulee öisin, niin hiukan ennemmin vanhempien tulis herättää lapsi siten, että silittelee "voimakkaasti" ja höpöttää mukavia "äiti tässä, kaikki hyvin, nuku vaan kulta". Siis niin että lapsi reilusti kääntyy kyljelleen, eli reagoi, muttei siis tarvi silmiä auki yrittää.
Näin on meillä tehty nyt reilu viikko ja siihen loppui kuin seinään nää yökauhut. Muutkin ollaan nukuttu.


Toivottavasti auttaa, ainakin kantsii kokeillä :)

 

Yhteistyössä