MAHDOTON KIUKKUPUSSI, KOKEMUKSIA? (tyttö reilu 1v9kk)

Haluaisin kommentteja teiltä, joilla ollut samoja ongelmia!
Eli meillä neiti, jolla ikää reilu 1v9kk on ollu nyt monta viikkoa normaalia kiukkusempi :headwall: Ja just tietty isännän kesäloman ajan ollu tällästä, eli isukkikin varmaan huokaa helpotuksesta päästessään alkuviikosta takas "sorvin ääreen".
Neiti siis lähinnä meitä vanhempia kohtaan on ihan mahdoton välillä. Ja yleensä silloin kun ollaan kotioloissa.. kiukkukohtauksia tulee milloin mistäkin, mutta varsinkin silloin kun pitäs vaihtaa vaippa, pukea, syödä, mutta myös muistakin selittämättömistä asioista
Taitaa osaksi olla kyllä sellaista huomion hakemistakin..mutta tämä on ollut niin rasittavaa aikaa, että rupee jo vitsit ja jaksamiset olemaan vähissä, kun koko aika saa olla kieltämässä, huutamassa ja sitten taas sopimassa riitoja.
Neiti kun saa raivarin, niin saattaa lyödä päätänsä johonkin tai sitten repii, raapii tai lyö meitä..
ONKO KELLÄÄN KOKEMUSTA, MITEN TÄLLÄISESSÄ TILANTEESSA PITÄISI TOIMIA JA AUTTAAKO TÄHÄN MIKÄÄN MUU KUIN AIKA? Ollaan välillä laitettu tyttö omaan huoneeseensa miettimään tekosiaan, mutta ymmärtääkö tämän ikäinen vielä hävetä tekosiaan? AUTTAKAA! :attn:

 

Meillä poika 1 v. 8 kk ja jonkinlaista kiukkua myös ollut ilmassa.. Tuli mieleen muutama asia:
1. Osaako puhua? Jos ei vielä kunnolla pysty ilmaisemaan itseään, se saattaa kiukuttaa.
2. Alkava uhma? Tähän ei auta mitkään konstit mutta yritä itse olla hermostumatta, älä ruoki negatiivista huomionhakua vaan kun lapsi nätisti pyytää leikkimään, lukemaan jne. yritä aina mennä mukaan ainakin hetkeksi.
3. Hampaat?
4. Syökö huonosti? Matala verensokeri saa ainakin meillä aikaan raivareita eli jos lounas myöhästyy pojan nälkään nähden esim. puoli tuntia, syömisestä ei tule mitään. Ei sitten syö kun on nälkä, nukahtaa ja kun herää, on loppupäivä pilalla ja kierre valmis.
5. Älä lähde lapsen tunteeseen mukaan eli kun hermostuu, pysy tyynenä ja totea "nyt kiukuttaa mutta äitiä ei saa potkia siitä huolimatta". Jäähyjä ei varmaan vielä ymmärrä. Tosin kun kiukkuaa, kannattaa alkaa puuhata muuta ja jättää itsekseen raivoamaan, menee ehkä nopeammin ohi. Jos haluaa syliin, ota toki, meillä se saa vaan aikaan "kohtauksen" pitkittymisen.

:hug: Jaksamista ja kopallinen varapäreitä.

 

Joo, ei tässä auta kuin kaivella noita varapäreitä esille
Meillä tyttö ei siis vielä osaa puhua, kuin joitakin sanoja sanoa, mutta selvästi välillä turhautuu jos häntä ei ymmärretä ja silloin kyllä osoittaa tuolla päänsä hakkaamisella esim.seinään.
Ja tuosta uhmasta on ollu viitteitä kyllä jo pidemmän aikaa, mutta olen aina vain ajatellut sen alkavan vasta joskus 3 vuoden kieppeillä :headwall:
Ruokakaan ei ole maittanut kovin hyvin (aamu- ja iltapuuro sentäs menee) ja havaittiin että ainakin ylös on puhjennut osittain takahampaita, joten nekin varmaan ovat osansa tässä tehneet.
Muutkin äipät, kommentoikaa ihmeessä kauanko teillä tälläinen vaihe on kestänyt ja miten siitä olette selviytyneet :flower:

 

Eikös uhma ala juuri 2 v. kieppeillä?

(Meillä puhutaan vasta muutamia sanoja, ruoka ei maistu, päätä hakattiin lattiaan mutta tästä tuli onneksi loppu, hampaita tekee koko ajan eli samassa veneessä täällä ollaan. Mies jäi just lomalle ja oli eilisen pojan kanssa. Kun tulin kotiin, kiehui jo ovella että "ihan mahdoton". Ei vissiin ole mennyt perille kun olen sitä tolkuttanut pari kuukautta..)

 

Kiukkusuutta täälläkin ollut nyt hetken aikaa ja pojalla ikää vajaa 1v7kk. Pojalle on tulossa takahammas tai kaksi joten luulenpa,että siitä johtuu. Syöminen on ollut heikohkoa jo muutaman viikon. Meillä ei nyt ihan tommosia kiukkukohtauksia ole kuin ap:llä,mutta jos on huono päivä niin kaikki takkuaa,syömisestä vaipanvaihtoon. Kiljuu ja huutaa. Hermoja kysytään täälläkin...neuvoja ei oikein ole,mutta yleensä noihin kiukutteluihin on jokin syy.

 

Aika auttaa, onneksi. Meillä uhmakkuus menee aaltoina eteenpäin. Väliin mahtuu rauhallisempiakin kausia.

Ole läsnä myös lapsen negatiivisissa tunteissa ja yritä selittää hänelle myös niitä tunnetiloja. Usein on paljon helpompi huomioida ja elää mukana lapsen ilossa ja riemussa ,mutta myös kiukun, vihan ja raivon tunteet pitää meidän vanhempien kohdata ja saada lapsi myös niitä ymmärtämään. Eli ihan konkreettisesti selitä ja myötäelä. Ota syliin ja lohduta sitten, kun se on mahdollista. Laske tuhanteen, laula tai hyräile ,jos oma hermo alkaa palaa. Jos olette miehen kanssa yhdessä kotona sillä hetkellä parempi hermoinen hoitaa tilanteen. Me ainakin käytetään tätä, jos mulla tuumaa palaa päreet niin mies jatkaa ja minä menen jäähylle. Meillä auttaa myös se ,että kun huomataan uhmakauden tulevan niin silloin vaan enemmän huomiota lapselle ja pyritään rauhoittamaan arkea siksi aikaa. Useinhan tilanteet kärjityy juuri lomalla, mutta silloin pitää vaan lomailla sen pikku uhmiksen kanssa.

Jäähyt alkoi meillä toimia 2v8kk iässä. Niistä on paljon apua.

 

:hug:

Aika auttaa, lapsen temperamentista riippuu miten hankala tämä 2v uhmis on. Kohta sitä huomaa että kolme veen kanssa on jo paljon helpompi neuvotella kaikista kiukkua aiheuttavista asioista. Lasta kiukuttaa kun ei osaa tai äippä ei ymmärrä jos puhe ei suju vielä niin liukkaasti. Tosin meidän esikolla sujui puhe oikeinkin hyvin mutta jos tarpeeksi potutti niin ei tyttö siinä enää mitään selitellyt huusi vain B)

Ei mun mielestä näin pientä vielä kannata laitta jäähylle, ei se siitä vielä oikeen mitään ymmärrä. Voi järjestää sellaisen jäähyn ettei erityisesti kiinnitä huomiota känkkäilyyn, lapsi odottaa kuitenkin saavansa huomiota huutamisellaan. Ja lapsen tunteita kannattaa sanoittaa kuten Poni06 totesi. Meillä kakkosen märinään (kyllästymis märinään etenkin) tehoaa ihan se että sanon "ole nyt xxx hiljaa, toi kitinä ei auta mitään." tms.

Aika auttaa! Ota välillä vähän omaa hengähdystaukoa ja jätä tyttö isälle/menette miehen kanssa leffaan tms. jos lapselle löytyy tuttu ja turvallinen hoitaja. Aika menee tosi nopeasti ja kohta et enää edes muista tätä vaihetta :flower: