Mahdoton 2-vuotias

Otsikossa se ongelma tulikin, eli meidän 2-vee esikoinen, jonka käytös on välillä aivan hirveetä . Josko vaikka täältä saisi vähän apua ja vinkkejä, miten toimia pojan kanssa. Poika on aina ollut vähintäänkin haastava, mutta tällä hetkellä tuntuu, että homma lähtee ihan lapasesta. Sen verran taustaa, että perheeseen kuuluu äiti, isä ja kaksi lasta 2v3kk ja 10kk ja minä, äiti siis, olen lasten kanssa kotona.

Poika on aina ollut todella vilkas ja utelias eikä pysy hetkeäkään paikoillaan. Joka paikkaan ja joka asiaan siis IHAN KAIKKEEN pitää päästä osallistumaan ja säätämään. Jos vaikka yritän koneella kirjoittaa pojan ollessa hereillä siitä ei kerta kaikkiaan tule mitään kun jätkä joko lätkii läppärin luukkua kiinni tai painelee näppäimiä. Mitkään kiellot tai kehotukset ei mene perille. Tänään meni rikki kahvinkeittimen pannu vaikka kielsin ainakin 20 kertaa koskemasta siihen, mutta kun silmä vaan vältti niin pannu lensi lattialle tuhannen pirstaleiksi. Meillä on oikeesti rikkoutunut lukematon määrä tavaroita (aina digiboksista lähtien...) kun poika ottaa ja välillä vahingossa tiputtaa ja välillä tahallaan viskoo niitä. Eikä sillä tavarallakaan niin väliä, mutta kun pikkusiskoakin kohdellaan kaltoin aina kun silmä välttää :kieh: . Repii hiuksista, istuu päälle jne. Rangaistuksena on käytetty sitä, että pistetään omaan huoneeseensa pariksi minuutiksi, mutta eipä tuosta paljon hyötyä ole ollut.

Tuntuu, että tää poika osaa kaikki mahdolliset ilkeydet; puree, läpsii, potkii, repii hiuksia jne. Ulko-ovissa täytyy olla säpit, muuten karkaa pihalle. Keittiön oviaukossa on portti, mutta nykyään siitäkään ei ole mitään hyötyä kun osaa avata sen, joten jääkaapin/pakastimen ovet on selällään. Hellaa ei onneksi räplää enää niin paljon kuin aikaisemmin.

Joo, tästä viestistä tulisi kilometrien mittainen, jos mä alkaisin luetella kaikki mahdolliset "temput", mitä tuo jätkä on keksinyt. Ymmärrän kyllä, että suurin osa tuosta temppuilusta ja pahan tekemisestä on huomion hakua ja esimerkiksi pyritään ulkoilemaan paljon, että saa purkaa sitä energiaansa pihalla leikkeihin. Siskonkin kanssa osaa leikkiä nätisti kun vaan tahtoo ja halii ja pusii siskoa mielellään. Mutta mun on jatkuvasti oltava siinä vieressä. On välillä aika raskasta kun ei voi hetkeksikään jättää heitä kahdestaan. Vessaankin on otettava toinen mukaan ja välillä esim. astianpesukoneen täyttäminen on ihan mahdotonta kun pitää mennä pojan perässä, ettei pistä koko taloa matalaksi.

Hoitoapua meillä ei juurikaan ole, koska molemmat isovanhemmat asuu satojen kilometrien päässä. Parisuhdekin on todella koetuksella kun molemmat on väsyneitä ja kiukkuisia . Kaiken lisäksi nuorimmaisella on päällä korvatulehduskierre, joka entisestä syö jaksamista.

Tulipas sepustus, mutta helpottaa edes vähäsen kun kirjoittaa asioita "ylös". Mutta jos on jotain vinkkejä villikon taltuttamiseen niin otetaan vastaan .

 

Saako poikaa otettua mukaan kaikkeen "järkevään" puuhaan? Meillä 2 v. tyhjää ja täyttää astianpesukonetta mielellään ja auttaa laittaan pyykkejä narulle jne. Koneella on meilläkin ihan turha yrittää olla, poika kaipaa seuraa. Tohon pikkusiskohommaan en osaa sanoo mitään kun meillä on vain tuo yksi.

Oisko vaihtoehto, että menisi jo muutamaksi tunniksi päivässä hoitoon? Meillä aloitti hoidossa 2 v. ja on siitä tosi iloinen, kun siellä on paljon kaikkee aktiviteettia, leikkikavereita ja liikuntaa.

 

Itselläni ei ole kokemusta, mutta tuttavalla oli samanlainen poika ja hän keksi miehensä kanssa lisätä lapselle fyysistä tekemistä. Isä ja poika alkoivat käydä temppukoulussa kerran viikossa ja sitten opittuja temppuja harjoiteltiin kotona ahkerasti. Lisäksi lisättiin leikkimistä ulkona. Tuttavani oli sitä mieltä, että fyysinen toiminta rauhoitti poikaa selvästi. Vieläkin (5v) hän kuulemma tarvitsee paljon tekemistä ja on alkanut esim. pelaamaan seurassa jalkapalloa.

 

Otan pojan aina mukaan kotitöihin just tiskikoneen tyhjentämiseen sekä pyykkihommiin ja imurointiin /pölyjen pyyhkimiseen. Hoitoon vieminen on valitettavasti taloudellisesti mahdotonta (menettäisin kuntalisän, jos poika olisi hoidossa).

Poika on kyllä just semmonen, että tarvitsee paljon tekemistä ja uutta tekemistä koko ajan. Isänsä kanssa poika käy kerran viikossa liikuntakerhossa (onkin sopivasti juuri tänään) ja tykkää siitä kovasti. Yritetään myös mahdollisimman paljon vierailla muissa lapsiperheissä, että pääsisi touhuamaan oman ikäistensä kanssa.

 

Meillä 1v 11kk poika ja kuulostaa tutulle. Kai se on tän ikäselle normaalia, että touhuilee kaikenlaista. Meillä myös pikkusisko 3kk, eikä näitä kahta voi kyllä sekunniksikaan jättää tai isoveli keksii jotain kivaa pikkusiskolle. Tänään poika viimeksi tunki kaksi levyä cd-soittimeen päällekkäin. Jaksamisia sulle, kohtalotovereita löytyy! :heart:

 

Yritä nostaa lapsen ulottumattomiin kaikki särkyvä ja kaikki, mihin ei saa koskea. Työlästä, täytyy myöntää mutta meillä tämä tepsi (poika 2v.). Kun ei koko ajan tarvitse kieltää, kiellot ovat alkaneet tehota eikä pinna pala äidillä niin helposti ja poikakin on rauhallisempi.

Jäähypenkkiä käytetään ja leluja nostetaan kaapin päälle, jos esim. tahallaan viskoo niitä ikkunaan tms. Voimia. Ja juu, tosta fyysisestä väsyttämisestä on apua. Toinen, mitä selvästi kaipaa on sellasta äijämäistä riehumista/painia johon munkin täytyy aina välillä suostua että jaksaa taas olla kiltisti.

 

Meilläkin tarvii aika paljon fyysistä juttua, että pääsee purkamaan energiaansa. Jos ei ehditä koko päivänä pihalle, niin ilta on ihan mahdoton. Ja pihalla yritän, että tehtäis muutakin kun vaan keinussa tai hiekkalaatikolla, että tulis vähän "väsyttävämpää" tekemistä, hippaa ja juoksemista tms.

 

MOIKKA!
Kiva lukea että ei olla ainoita että kohtalotovereita täältäkin löytyy... Meillä pojat 1v 11kk ja 3,5kk ja päivät ihan hullunmyllyä. Isommalle tullut kova uhma, pakko päästä aamuisin ulos juoksemaan tai muuten energiaa vain pahojen tekemiseen...

Mirsu Onnea tytöstä!!!!

 

Anteeksi, puhuitko mun pojasta? B) :attn:

Meillä kanssa pieni vauva ja kyllä hermo menee tuon 2-vuotiaan kanssa usein (juu, ei saisi valittaa, mutta... )

Kun esim. imetän vauvaa, tekee poika kaikki mahdolliset pahat: jääkaapissa ja pakastimessa ovet selällään, läppiksen näppäimistöstä kaivaa näppäimet (näppis korjattu kolmesti), tyhjentää laatikot, avaa parvekkeen ovet ja heittelee kamaa pihalle minkä ehtii (juu ja laatikon sulkijat, turvaportit ja lukot ovat hänelle pelkkä vitsi), kiipeää, kiipeää, kiipeää, piirtää seiniin..*huoh*. Poika on kyllä hyvätuulinen, mutta tuo kokoaikainen (siis oikeasti koko hereilläoloaika) on pelkkää riehumista, säätämistä, tavaroiden heittelyä ja mitkään kiellot ei toimi.. Kaipa tää joskus menee ohi..en tiedä, kun esikoisen kanssa ei tällasta ollut..

 

Teen uutta tv-sarjaa joka käsittelee lasten- ja perheiden asioita.
Tarvitsemme lapsia (ja äidin tai isän) joilla olisi jokin pieni ongelma- ei halua pissata pottaan, haluaa syödä kissankupista- jonka yritämme ratkoa ammattilaisen kanssa. Olisi kiva jos tulisitte mukaan! Huumoria tarvitaan tässäkin
Lisätietoja ohjaaja Pauliinalta puh 0400 945 211, tai pauliina.stahlbergATkolumbus.fi
Haluamme mukaan kivoja perheitä ja reippaita 0-10 vuotiaita lapsia.
Kuvaukset kestävät vain tunnin pari eikä niissä liiku rahaa.

 

Anteeksi, puhuitko mun pojasta? B) :attn: . Poika on kyllä hyvätuulinen, mutta tuo kokoaikainen (siis oikeasti koko hereilläoloaika) on pelkkää riehumista, säätämistä, tavaroiden heittelyä ja mitkään kiellot ei toimi..

Ei kun taisi puhua meidan pikku neidista. Ihmiset sanoo kuinka pienet tytot on niiiin plajon helpompia kuin pojat, mutta meidan neiti kylla parjaa pojalle kuin pojalle. Eika tilanne ole ainakaan rauhoittunut, kun pikkusisko syntyi puoli vuotta aikaa.
Mitaan neuvoja en osaa antaa, otan kylla vastaan. Topistaiseksi meilla ei toimi mikaan muu kuin etta juoksuttaa vanhemman ulkona henkihieveriin niin ei sitten jaksa riehua sisalla. Mutta kun aina valilla olisi kiva olla kotona etta saisi pyykit ym hoidettua ja niina paivina ei aina jaksa. Meilla on tanaan otettu vaippa pois ja levitetty kakka lattialle, juostu ylakertaan pissalle maton paalle (meidan ainoa matto) revitty muropurkki keittion lattialle, sekoitettu digi-boxi, kiusattu pikkusiskoa ja tuhottu aidin 1000 palan palapeli noin alkupaloiksi. Lukot ei auta ja jaahypenkki ei paljon tahtia haittaa. neiti istuu siina rangaistuksensa ja palaa valittomasti pahan tekoon.
En ole ylpea, mutta valilla sita palaa pinna ja itse huutaa kuin paraskin kaksi-vuotias kun ei tuo vauhti yhtaan hiljene. Ja ruokavalion olen jo tarkistanut ettei syyna ainakaan ole liika sokeri.
etta onnea vain kaikille samassa tilanteessa oleville. kaipa tama tasta ajan kanssa.

 

Meilläkin mahdoton 2-vuotias (2v 4kk) mut sen kans on jo oppinu elään, et meän lapsi on vaan ehkä keskivertoa haastavampi tapaus :heart: Vähän kyl jännittää, miten sitten kun toinen lapsemme syntyy maaliskuussa mut eiköhän siitäki jotenki selvitä

Oli muuten pakko tulla lukeen mitäs täällä keskustellaan 2-vuotiaista/uhmaikäsistä, koska tänään tuo äidin rakkauspakkaus sitten sano sen kauheimman, eli aiko tappaa äitinsä eli minut.. :| Tiedän, et johtu vaan täysin väsymyksestä ja että tuskin ymmärsi edes mitä sanoi mutta pahaltahan se tuntu silti. Kyllä meitä äiti-riepuja koetellaan, jaksamisia :hug:

 

Aioin juuri kirjoittaa itse asiasta tänne. Helpottavaa kuulla, että muillakin on samanlaista.

Meidän 2,5-vuotias on lähes jatkuvasti KAMALA. Hän on luonteeltaan ollut aina temperamenttinen ja se korostuu erityisesti nyt uhmaiässä. Ei tottele ja häijyttelee KOKO AJAN. Asiaa ei taida helpottaa pikkuveljen (nyt 8 kk) kuvioihin ilmestyminen. Me ei anneta periksi pojalle, mutta hän on silti koko ajan, siis ihan jatkuvasti, tuhmana. Mikään ei auta.

Toinen juttu on se, että poika komentelee koko ajan muita. Ah menee hermot!

Pahinta on kuitenkin ehkä se, että hän ei kunnioita aikuisia. Puhuu päälle, huutaa kunnes saa huomiota jne. Hän ei arastele vieraita ihmisiä ollenkaan, joten vierailutilanteet ei monestikaan ole kovin mukavia, kun poika alkaa heti komennella muita, jos ei saa leikkikaveria. Kertokaa pliis, miten saan hänet kunnioittamaan aikuisia ja muita ihmisiä!


Voisiko joku, jolla on kokemusta, kertoa voiko lapsesta, joka on tässä vaiheessa ihan kauhea, ikinä tulla hyvin käyttäytyvä?

 

joo tääl kans välil saa hermojaan kysellä=)tyttö 2v ja nyt on semmonen vaihe et kiljuu ja huutaa jatkuvasti ja viskoo tavaroita ,tänään kännykän viskas seinään ja vetää pultit välillä aika rajustikkin jos joku ei mee oman mielen mukaan=Oja toinen muksu viel haaveissa ois=D

 

Luulen että ainoa tapa saada lapsi kunnioittamaan muita on kohdella häntä itse kunnioittavasti, lapsi oppii esimerkeistä. Joskus minua ihan järkyttää miten epäkunnioittavasti jotkut vanhemmat puhuvat lapsilleen, määräilevät ja pompottelevat. Olin ennen päiväkodissa töissä ja pahiten käyttäytyvät lapset olivat niissä ryhmissä jossa oli kurista tykkäävät ankarat tädit. Ryhmät joissa oli mahdollisimman pehmeä linja ja lapsiin luotettiin ja heitä arvostettiin oli ihmeen hyvin käyttäytyviä lapsia. Ja ei johtunut siitä että joku ryhmä vain sattui olemaan rauhallinen, vaan tarhatätien persoonallisuudesta. Näin itse miten yhdestä vilkkaasta mutta kiltistä pojasta "tehtiin" ongelmalapsi.

En nyt halua olla raaka ketään vanhempaa kohtaan mutta jos lapsi käyttäytyy huonosti olisi ehkä hyvä itse ensin syynätä että kohteleeko itse lasta ja muita ihmisiä aidon kunnioittavasti. Olisi hyvä yrittää antaa lapselle paljon positiivista palautetta ja nähdä hänet "hyvänä".

Kotiympäristö kannattaa varmaan tehdä sellaiseksi että lapsi ei pääse käsiksi sellaiseen mitä voi rikkoa. Että mahdollisimman vähän tarttee kieltää mitään. Ja yrittää puuhata lapsen kanssa kaikkea kivaa sillai että on aidosti läsnä, antaa hänen itse valita tekeminen, siis niin pitkälle kuin mahdollista.

 

Meillä kans esikoinen 1 v 10 kk poika ja aivan mahdoton, kuten useimmilla teistä. Ja keväällä tulee vauva... Nyt olen ensimmäistä päivää työttömänä ja pojan kans siis kotona, niin jo suunnittelen soittavani pk:lle, että viimeistään syksyllä palautan lapsen sinne, ainakin osa-aikaiseen hoitoon :ashamed:

Ja ensi viikolla aloitetaan temppujumppa, jos vaan ryhmään mahtuu

 

Ihan kun omasta arjesta lukisi, meillä siis 1v9kk tyttö ja on kyllä ihan samanlainen. Todella vilkas yksilö, myöskään kiellot ei auta, jos saadaan kunnolla ärähtämällä hetkeksi hiljaa ja huomaamaan, että teki väärin, niin sitä kestää pari sekuntia ja taas tehään sama homma. Myöskin repii tuppoja hiuksistani, raapii, potkii. Rikkonut pari leluaan, kaukosäätimen, maljakon.

Kerhossakin on sanottu, että ompas harvinaisen vilkas lapsi, myös mummo sanoi kerran kun hoiti, että tämä se ei kyllä ole hetkeäkään paikalla. Se on totta, neiti juoksee lähes kaiken hereillä olo ajastaan ympäri asuntoa, pomppii sohvalta ja kiipeilee saunan lauteilla. Jos kylään tulee muita lapsia, ei anneta koskea yhtään leluihin, heti kun silmä välttää, käydään kumauttamassa toista jollain, jolla saa aikaan kauhean itkun, itse saan pyydellä anteeksi ja torua jotenkin tyttöä, vaikkei menekkään perille. Kaikkein nolointa on olla jossain kerhossa ja siellä kun tyttö kumauttaa jotain tai repii lelut kädestä. :/

Mutta ehkä tämä on normaalia, vähän vilkkaamman taaperon käytöstä ja menee ajallaan ohi.

Meillä onkin kaikki rikki menevä jo piilotettu.

 

Kuulosti ihan meidän esikoispojaltamme. Tosin, pidän kyllä hänen käytöstään täysin normaalina, mikä myös kuuluu niin uhmaikään kuin ylipäätään kasvamiseen (pienemmän sisaruksen rinnalla).

Esikoisemme on nyt tasan 2-vuotias. Kuopuksemme 1v1kk.
Etenkin aika, jolloin tuosta nuoremmasta ei ollut millään muotoa leikkikaveriksi ja roikkui tiukasti tississä kiinni oli todella haastavaa ja hermoja koettelevaa. Mutta, täytyihän pojan yrittää se oma huomionsa saada keinolla jos toisella. Ja niitä keinoja yritinkin keksiä itse parhaani mukaan. Imettäessäni pienempää lueskelin kirjoja, katselin DVD:tä ja lauleskelin pojan kanssa, jotta saisi huomiota. Pyrin myös leikkimään tuon isomman kanssa ihan siinä lattiatasossa niin, että pikkusisko oli mahdollisimman luontevasti ja paljon mukana. Otin toki myös kotiaskareisiin ja isompien ihmisten juttuihinkin mukaan.

Pahimpina aikoina käytiin mahdollisuuksien mukaan avoimissa päiväkodeissa ja perhekerhoissa, jolloin esikoinen sai mielekästä aktiivista puuhastelua ja itse saatoin seurustella muiden mammojen kanssa. Pistinpä pojan myös osa-aikaisesti hoitoonkin ennen molempien lasten päivähoitouran aloittamista (ihan senkin vuoksi, ettei kokopäivähoito olisi sitten niin iso ja suuri muutos ja pikkusiskon voisi olla helpompi olla myös hoidossa, jos kuviot jo isoveljelle entuudestaan tutut).

Kaikki vähänkin mahdollisesti särkyvä on meillä nostettu mahdollisimman ylös. Kahvinkeittimen kahvaan yrittää tuokin monesti kurkotella, mutta heti kun hoksaan, on muistettava vain kääntää kahva seinän puolelle, jotta ei ylety.

Meilläkin ajoittain niitä kausia, että pikkusiskoa nuijitaan ihan urakalla. Ollaan opeteltu anteeksipyytämisen jaloa taitoa ja alkaa jo hyvin mennäkin perille. Harvemmin on omaan huoneeseen heitetty miettimään (sen kerran kun on, on poika keksinyt huoneestaan mielekästä tekemistä ja leikin lomassa koko asia unohtunut...). Ennemmin oon itse käyttänyt sylihoitoa. Heti kun nuoremman on saanut rauhoiteltua, niin ohjaan tämän sivulle puuhastelemaan omiaan ja otan raivoisan pojan syliin (joka rimpuilee ja yrittäisi viskellä lisää tavaroita tms., pidän sylissä, kunnes lapsi rauhoittuu). On myös ajateltu, että jatkossa voitaisiin käyttää kohta ihan tuhmanurkkaustakin, jolloin on pysyttävä omassa nurkassaan ilman läheisyyttä ja syliä.

Toki nuo lievimmät raivokohtaukset (jolloin kenenkään henki, terveys tai omaisuus ei uhattuna) otetaan vastaan ihan vain ignoraamalla lapsen käytös tyystin ja antamatta minkäänmoista huomiota. Kiukutelkoon rauhassa, ei ne ikuisuuksia jaksa, kun huomaavat, ettei sitä huomiota tuolla konstilla heru.