Maha kivikova aina välillä - tapahtuukohan nyt jotain?

Eilen surin palstalla kun rv 39 lopuillaan eikä ole tullut supistuksen supistusta
koko raskausaikana.

Tänään on vatsa välillä ihan kivikova, silloin on vaikea kävellä. Ei
kuitenkaan satu yhtään.
Rupeisko munki kohtu pikkuhiljaa miettiin synnytystä?!=)
 
Rupeis. :)

Älä sure. Mun molemmat on syntyneet puun takaa. Esikoisesta kävin käynnistystarvearvioinnissa maanantaina, siellä tehdyn sisätutkimuksen ansiosta alkoi pikkuhiljaa suppailla (eka harjotussuppareita) ja tiistaina aamulla mulla oli neiti sylissä.

Tokasta ajattelin vielä nukkumaan mennessä, että onneks ei tänä yönä synny (kun ei mitään merkkiä semmosesta ollu). Menin siis liian myöhään nukkumaan ja meinasin, että en ehtis ainakaan enää nukkua, jos nyt syntyis. ...no joo. Olin ollut tunnin verran nukkumassa, kun heräsin ekaan kipeeseen supistukseen.
 
Inhosin raskausaikana sitä, kun aina sanottiin näin, mutta tasan puol vuotta sitten synnyttäneenä; sen kyllä sitten tietää, kun ne on niitä oikeita supistuksia. :D Kivusta ehkäpä, mutta usko pois, tiedät kyllä sitten. (tästä ei tainnut olla kovin paljoa apua ;) )

Nuo viimeiset viikot on karmeita. Eikä vähintenkin siksi, että omaa itseään kuulostelee kokoajan eikä sitä osaa lopettaa. Ainakaan minä en osannut.
 
Mistä ne harjoitussupistukset ja oikeat erottaa?
Onks se niin että ne oikeat sattuu aina kunnolla?
Mulla on molemmat alkaneet harjotussuppareilla, mutta ne oikeat on sitten semmosia, että SATTUU. Tosin kundin synnytys oli siitä kummallinen, että noi oikeat ja harkkasupparit = ei niin kipeät seilasi ees ja taas ihan loppuun asti (siis vielä salissakin). Tyttö oli perinteisen kaavan mukaan eli niin, että supparit koveni ja kipeytyi loppua kohti jatkuvasti.
 

Yhteistyössä