Mäkin itketän teitä isänrakkaudella. :)

Noin hienoa videota kuin Grace laittoi en pysty laittamaan, mut kerron: pojan isä raitistui.
Poika on 14-vuotias ja onnensa kukkuloilla kun isä nyt touhuaa hänen kanssaan, rakentelevat sun muuta yhdessä. Ekan kerran koskaan poikaa käytettiin rautakaupassa ja sai maalipensselin käteen. Paistoivat lettuja pihalla ja korjailivat autoa.
14-vuotiaan pojan kyyneleet on jotain sellaista että irrottaa multa sydämen suunniilleen kantimistaan. On liian pitkä aikaväli jos halataan 13-vuoden välein.

Alkoholismi on tosi vittumoinen tauti, mut näköjään siitä voi yrittää parantua. Päivä kerrallaan. Oli mukavaa kun meillä haisi tänä vappuna vain sima.

 

:hug:

 

Onpa ihanaa!

 

Alkkiksilla on hyviä ja huonoja kausia...ratkeevat tosi helposti...onnea yritykseen, toiv.ei petä luottamusta..

 

=)

 

Kaunis tarina =) Ihanaa, että poika on saanut vihdoin isänsä!

 

kuulostaa ihanalta :flower: =)

 

Mä en tiedä kumpaa itkisin enemmän, pieleen menneitä, menetettyjä päiviä ja vuosia vai sitä että ne on ehkä nyt loppu. Siis itkenkö surusta vai ilosta? Tai kannattaako edes itkeä, kun noi "miehet" vaan hymyilee?

 

Jos itkettää niin itke nyt ilosta, kun on sen aika. Itke sitten vasta surusta jos tulee aihetta. Mitä niitä menneitä enää murehtimaan...

 

Jos itkettää niin itke nyt ilosta, kun on sen aika. Itke sitten vasta surusta jos tulee aihetta. Mitä niitä menneitä enää murehtimaan...

näin.

ja aivan mahtavan korjausliikkeen on miehes tehnyt ap :hug:

 

Alkoholisti on aina alkoholisti.

 

Oletko ollut yhdessä noin kauan alkoholistin kanssa? Vai ootko yh?

 

Todella mahtava teko isältä! Halu korjata virheensä ja jatkaa elämää uudelta puhtaalta pöydältä, mielettömän hienoa!

 

Alkoholisti on aina alkoholisti.

Niin on, mutta alkoholisti voi opetella ja oppia olemaan juomatta. Riski on toki aina olemassa, mutta kaikki eivät ratkea uudelleen.

 

Oletko ollut yhdessä noin kauan alkoholistin kanssa? Vai ootko yh?

En viitsi tässä sen tarkemmin alkaa selostamaan, kun tuttujakin mahollisesti pyörii paikalla. Sanon vain, että kauan olen tässä ollut.

Kiitos myötätuntoa lausuneille Eiköhän tää tästä, hyvältä nyt näyttää. Mut olen silti realisti ja tiedän: päivä kerrallaan. Mutta se mikä mun mielestä osoittaa että toivoa on, on se seikka että mies itse sanoi tarviivansa apua. Ja myös hankki sitä itselleen. Saadaan valtavasti tukea tuolta "ammattilaisilta."

 

Ihana tarina Ja antoi voimaa uskoa, että ehkäpä minunkin lapseni isä joskus osaa pistää asiat tärkeysjärjestykseen

 

Ihana tarina Ja antoi voimaa uskoa, että ehkäpä minunkin lapseni isä joskus osaa pistää asiat tärkeysjärjestykseen

:hug: Toivotaan näin. Ajatus vaan pitää tulla miehen itsensä päästä.

Meillä auttoi kun poika sano itse isälle että "mä en halua enää nähä sua. Mua hävettää näyttäytyä sun kaa. anna mun olla." Ei kiva juttu kun pojasta tuolta tuntui, mut jotain sitten tapahtui. Korkit meni kiinni.