Mä olen väsynyt, purnausta miehestä ja lapsista..

meillä vaan yksi muksu mutta väsähdin pahasti kun miehellä pitkät päivät töissä ja sen jälkeen tekee kotona muuta kun auttaa. monesti puhuin miehelle mut ei se ymmärtänyt. ymmärs sit vihdoin viimein ku itkin silmät ulso päästä.. huoh joskus noi ei tajua millään

Ai väsähdit? Kokemuksesta voin kertoa että yhden lapsen kanssa on vielä helppoa mutta kun lapsia alkaa olla kaksi, ei puhettakaan että ehtisi edes kupin kahvia juoda rauhassa iltapäivällä. Et tiedä mitään siitä mitä on olla todella väsynyt joten mieti vähän mitä täällä valitat.

 

[QUOTE="vieras";28977934]No EI TODELLAKAAN KUULU MENNÄ NOIN! Jos lapset valvottavat, niin iskä huolehtii toisen heräilijän ja äiti toisen kunnes päästään pahimmasta yli.[/QUOTE]

Mun mielestä taas ei ole kerrassaan mitään järkeä, että molemmat joutuu heräilemään, ja molemmat on aamulla väsyneitä. Mielummin vaikka vuorotellen joka toinen yö, tai toinen heräilee alkuviikon ja toinen loppuviikon.

Meillä toimi se, että mies oli usein aamulla ennen toihin lähtöä lasten kanssa ja hoiti niiden aamutoimet, joten sain aamulla ylimääräisen tunnin nukkumiseen, eikä tarvinnut yöheräilyjen jälkeen aloittaa aamua heti vaipanvaihdolla ja lasten ruokkimisella. Joskus kun miehellä oli vapaata, sain sitten nukkua niin pitkään kuin halusin, mies toi vauvan vaan välissä tissille (olisi senkin tietysti voinut hoitaa pullosta). Ja illalla mies oli lasten kanssa ja teki kotitöitäkin, jos mä en väsymykseltä jaksanut päivän aikana tehdä kaikkea, tai lapset työllisti niin ettei kaikkea ehtinyt.

 

[QUOTE="vieras";28978259]Ai väsähdit? Kokemuksesta voin kertoa että yhden lapsen kanssa on vielä helppoa mutta kun lapsia alkaa olla kaksi, ei puhettakaan että ehtisi edes kupin kahvia juoda rauhassa iltapäivällä. Et tiedä mitään siitä mitä on olla todella väsynyt joten mieti vähän mitä täällä valitat.[/QUOTE]

Ai ettäkö ei ehdi? Ja kaksi lasta? Kokemuksesta voin kertoa, että kahden lapsen kanssa kaikki on ihan unelmahelppoa. Kokeilehan neljän lapsen arkea...

Jne Tähän varmasti jollain löytyy kokemusta kuuden, kahdeksan, kymmenen tai vaikka viidentoista lapsen kanssa. Väsyä voi silti vaikka ihan lapsetonkin ihminen. Ajatella.

 

[QUOTE="vieras";28978259]Ai väsähdit? Kokemuksesta voin kertoa että yhden lapsen kanssa on vielä helppoa mutta kun lapsia alkaa olla kaksi, ei puhettakaan että ehtisi edes kupin kahvia juoda rauhassa iltapäivällä. Et tiedä mitään siitä mitä on olla todella väsynyt joten mieti vähän mitä täällä valitat.[/QUOTE]

Mulla oli esikoisen vauva-aika huomattavasti rankempi kuin nyt vilkkaan 2-vuotiaan ja vauvan kanssa. Esikoinen oli selkä kaarella päivät ja yöt karjuva refluksivauva, joka ei viihtynyt kantoliinassakaan. Kahvitkin ehdin nykyään useimmiten juomaan, vauva menee kantoliinassa ja parivuotias on jo sen verran omatoiminen, ettei tarvitse kanniskella ja syöttää, että mikäs tässä

 

[QUOTE="vieras";28978262]Mun mielestä taas ei ole kerrassaan mitään järkeä, että molemmat joutuu heräilemään, ja molemmat on aamulla väsyneitä. Mielummin vaikka vuorotellen joka toinen yö, tai toinen heräilee alkuviikon ja toinen loppuviikon.

Meillä toimi se, että mies oli usein aamulla ennen toihin lähtöä lasten kanssa ja hoiti niiden aamutoimet, joten sain aamulla ylimääräisen tunnin nukkumiseen, eikä tarvinnut yöheräilyjen jälkeen aloittaa aamua heti vaipanvaihdolla ja lasten ruokkimisella. Joskus kun miehellä oli vapaata, sain sitten nukkua niin pitkään kuin halusin, mies toi vauvan vaan välissä tissille (olisi senkin tietysti voinut hoitaa pullosta). Ja illalla mies oli lasten kanssa ja teki kotitöitäkin, jos mä en väsymykseltä jaksanut päivän aikana tehdä kaikkea, tai lapset työllisti niin ettei kaikkea ehtinyt.[/QUOTE]

Ei se niinkään toimi, ettei toinen saa nukkua koskaan riittävästi, kuten näyttää tässä aapeen tapauksessa olevan.

 

[QUOTE="vieras";28978262]Mun mielestä taas ei ole kerrassaan mitään järkeä, että molemmat joutuu heräilemään, ja molemmat on aamulla väsyneitä. Mielummin vaikka vuorotellen joka toinen yö, tai toinen heräilee alkuviikon ja toinen loppuviikon.

Meillä toimi se, että mies oli usein aamulla ennen toihin lähtöä lasten kanssa ja hoiti niiden aamutoimet, joten sain aamulla ylimääräisen tunnin nukkumiseen, eikä tarvinnut yöheräilyjen jälkeen aloittaa aamua heti vaipanvaihdolla ja lasten ruokkimisella. Joskus kun miehellä oli vapaata, sain sitten nukkua niin pitkään kuin halusin, mies toi vauvan vaan välissä tissille (olisi senkin tietysti voinut hoitaa pullosta). Ja illalla mies oli lasten kanssa ja teki kotitöitäkin, jos mä en väsymykseltä jaksanut päivän aikana tehdä kaikkea, tai lapset työllisti niin ettei kaikkea ehtinyt.[/QUOTE]

Tätä minäkin toivoisin, että joskus saisi hengähtää. Yöllä minä herään koska mies tarvii nukkua, kun ajaa autoa työkseen. Se on ihan selvä.

Mutta silloin kun hänellä on vapaata, haluaisin minäkin nukkua, levätä tai vaan olla! Mietin jo aiemmin tuota "ulkopuolista" apua jos ei mies muuten tajua. Perhetyöntekijä olisi saatavilla neuvolan kautta, jospa mies sitten heräisi. Olen nyt viimeisen parin viikon ajan koittanut puhua asiasta miehelle, mutta myönnän että oma ulosantini on varmasti ollut kovin syyllistävää mutta tunnen olevani välillä vaan niin loppu. Eli mitään kovin rakentavaa keskustelua ei olla saatu aikaiseksi.

 

Siis mistä te noita miehiä revitte? 2-3 tuntia harrastuksia PÄIVÄSSÄ vauvan synnyttyä?
Mitä mahtaa mies sanoa, kun sanot ettet jaksa enää?

Sopikaa, että jos mies on kahtena päivänä viikossa harrastuksissaan esim. 2 tuntia, niin sinulle jää 2 päivää viikossa heti miehen töiden jälkeen aikaa 2 tuntia, jolloin et huolehdi millään tavalla lapsista (paitsi tissität tarvittaessa). Eli niin, että voit käyttää sen aikasi YKSIN ulkoiluun, nukkumiseen, lukemiseen, vaikka kotitöihin jos niin haluat. Mutta ei lapsia sinä aikana.

Ja esikoinen miehen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan. Sinä hoidat vauvan, sitä vartenhan se äitiysloma on, VAUVAA varten. Ei tulisi mieleenkään, että itse hoitaisin molemmat lapset.

Missä teidän kommunikaationne on, ettekö saa keskusteltua asioita? Sovittua molempia tyydyttävä ratkaisu? Vai miehelläkö on oikeus vähätellä sinun tarpeesi ja jaksamisesi?
Kyllä meilläkin monet riidat käytiin siitä, kun mies harrasti ja minä olin väsynyt ja täysin kiinni kotona, vaikka kyse ei todellakaan ollut tuollaisista harrastusmääristä. Teki kipeää pelkästään se, että minä jouduin yhtäkkiä luopumaan kaikista omista tarpeistani (siihen asti elänyt hyvinkin itsenäistä ja itsekästä elämää) ja miehelle edelleen tuntui jäävän aikaa vaikka mihin. Mutta äkkiä hän tiputti menemisiään kun selitin etten jaksa enää, nyt töiden jälkeen ottaa ensimmäisenä vauvan ja minulla on omaa aikaa.

Yhteinen projekti, yhteinen perhe, yhteiset lapset, yhteinen arki. Aika jaetaan sen mukaan.

 

[QUOTE="vieras";28978259]Ai väsähdit? Kokemuksesta voin kertoa että yhden lapsen kanssa on vielä helppoa mutta kun lapsia alkaa olla kaksi, ei puhettakaan että ehtisi edes kupin kahvia juoda rauhassa iltapäivällä. Et tiedä mitään siitä mitä on olla todella väsynyt joten mieti vähän mitä täällä valitat.[/QUOTE]


Minulla /meillä on kaksi tervettä ja yksi vaikeasti vammainen autistilapsi. Tällä ja ystävien tuttavien kokemuksella/elämän seuraamisella voin sanoa, että väsymiseen ja elämänhallinan menettämiseen ei tarvita lapsia ollenkaan, jos niikseen on. Vastaavasti taas suurperheellinen voi jaksaa aivan hyvin. Lisäksi tilanteet elämässä vaihtelevat.

Todella ajattelematon kommentti toisen väsymykseen on vähätellä tyyliin, "et tiedä mitään väsymyksestä kun sulla on vain 1 lapsi, mulla kun on niin ja niin monta niin..."

 

Ei tuo 2-3 tuntia harrastuksia päivässä ole minusta mitenkään erityisen paljon noin yleensä. Vähintään tuon verran itse ainakin koen tarvitsevani päivittäin. Toisaalta lapsiin aikani ei kyllä millään riittäisikään.

 

Ei tuo 2-3 tuntia harrastuksia päivässä ole minusta mitenkään erityisen paljon noin yleensä. Vähintään tuon verran itse ainakin koen tarvitsevani päivittäin. Toisaalta lapsiin aikani ei kyllä millään riittäisikään.

Lapsettoman urpon ei kannata tulla antamaan kommentteja tällaiseen ketjuun, kun kerran ei asiasta mitään tajua.

Kyllä tuo määrä on jo lapsettomallekin työssäkäyvälle aika iso, saati sitten vanhemmalle, jolla on pieniä lapsia hoidettavanaan.

 

[QUOTE="mie";28978086]mItäpä jos unohdat sen miehen kokonaan tästä hoitovastuusta. Mies käy töissä, elättää perheen. Nukkuu toisessa huoneessa kuten sovittu on. Varmasti huomioi lapsiaan töistä tullessaan.
Itse kiinnittäisin huomiota sinun jaksamiseesi ja avun /levon saamiseen ulkopuolisen avun turvin. Missä ovat isovanhemmat/ystävät/naapurit??? Tosiasia on että vauva/pikkulapsiaika väsyttää ja silloin tuntuu että kaiken tekisi itse. Mutta lasten vienti kylää/hoitoon pieneksi aikaa tekee äidille ihmeitä Käännypä tukiverkoston puoleen! Minulla itselläni on lapsia kolme ja nuorimmat samaisella ikäerolla.[/QUOTE]

Mitäpä sitä vanhemmilla vastuuta lapsistaan olisikaan.

Mies käy töissä ja elättää perhettään joten hän voi vapaa-aikansa harrastaa ja huilia niin kuin tykkää. Mummot ja kummit sitten vaan kehiin auttamaan äitiä lasten- ja kodinhoidossa. Sitten kun äitikin palaa töihin ja elättämään perhettä niin luonnollisesti häneltäkin katoaa se vastuu lapsista ja kodista. Ilmeisesti nämä mummot sitten ottavat sen lapsivastuun kokonaan kun molemmille vanhemmille riittää tuo että elättävät perhettä...?

 

Kyllä tuo määrä on jo lapsettomallekin työssäkäyvälle aika iso, saati sitten vanhemmalle, jolla on pieniä lapsia hoidettavanaan.

Minusta tuo on ihan normaali vähimmäismäärä ihmiselle, joka on osannut järjestää arkensa sujuvaksi ja helpoksi. Jos minulla olisi tuosta vielä paljon vähemmän aikaa harrastuksilleni, olisin selvästi onnettomampi. Tietenkään kaikille askartelu omien kiinnostuksenkohteiden parissa ei ole yhtä tärkeää, mutta pidät minua ihan suotta ymmärtämättömänä urpona. Ymmärrän aivan hyvin, ettei elämääni mahtuisi nykyisen harrastus- ja vapaa-ajan lisäksi lasten kasvattamista, vahtimista ja leikittämistä tai lasten tarpeista huolehtimista. Siksipä en ole lapsia hankkinutkaan. Aloittajan mies ei ilmeisesti ymmärtänyt etukäteen, paljonko lapsi hänen elämäänsä muuttaa. Harmi.

 

[QUOTE="vieras";28978259]Ai väsähdit? Kokemuksesta voin kertoa että yhden lapsen kanssa on vielä helppoa mutta kun lapsia alkaa olla kaksi, ei puhettakaan että ehtisi edes kupin kahvia juoda rauhassa iltapäivällä. Et tiedä mitään siitä mitä on olla todella väsynyt joten mieti vähän mitä täällä valitat.[/QUOTE]

Hahah, idiootti.

Jos joku väsyy asiasta x, niin sitä ei saa sanoa ääneen, eikä todellakaan edes VOI olla väsynyt, koska joku toinen henkilö tekee paljon enemmän?

Sinäkään et todellakaan tiedä mitä on olla väsynyt, koska afrikassa eräällä äidillä on 6 lasta ja he näkevät lisäksi nälkää ja silti vesi pitää hakea 30 km päästä kaivosta, joten mieti vähän mitä täällä valitat.

 

Aloittajan mies ei ilmeisesti ymmärtänyt etukäteen, paljonko lapsi hänen elämäänsä muuttaa. Harmi.

Jos sitä ei tosiaan ole sen ensimmäisen lapsen kanssa kahdessa vuodessa huomannut, niin aika urpo saa olla.

Toisaalta sitten taas, paljon on niitäkin äitejä, jotka sen ensimmäisen lapsen kohdalla ns. päästävät miehensä luistamaan siitä vastuusta ja lapsen hoidosta hoitamalla kaiken itse. Sitten toisen lapsen kohdalla odotetaan, että mies yhtäkkiä tajuaisi auttaa ja muuttaa tottumuksiaan.

 

Ei tuo 2-3 tuntia harrastuksia päivässä ole minusta mitenkään erityisen paljon noin yleensä. Vähintään tuon verran itse ainakin koen tarvitsevani päivittäin. Toisaalta lapsiin aikani ei kyllä millään riittäisikään.

Sepäse.

Se on vähän niinku jokotai, voi harrastaa 2-3h päivässä omia juttuja tai sitten hankkii lapsia ja tinkii omista harrastuksistaan ja antaa ajan lapsille.

Sitä se vanhemmuus teettää. Eihän niitä lapsia pakko ole hankkia, jos harrastukset ovat tärkeämpiä kuin perheen perustaminen, hyvin yksinkertaista

 

Toisaalta sitten taas, paljon on niitäkin äitejä, jotka sen ensimmäisen lapsen kohdalla ns. päästävät miehensä luistamaan siitä vastuusta ja lapsen hoidosta hoitamalla kaiken itse. Sitten toisen lapsen kohdalla odotetaan, että mies yhtäkkiä tajuaisi auttaa ja muuttaa tottumuksiaan.

Jep. Ihmisen luottamus läheisten kykyyn muuttua on välillä pohjattoman optimistinen.

 

Minusta tuo on ihan normaali vähimmäismäärä ihmiselle, joka on osannut järjestää arkensa sujuvaksi ja helpoksi. Jos minulla olisi tuosta vielä paljon vähemmän aikaa harrastuksilleni, olisin selvästi onnettomampi. Tietenkään kaikille askartelu omien kiinnostuksenkohteiden parissa ei ole yhtä tärkeää, mutta pidät minua ihan suotta ymmärtämättömänä urpona. Ymmärrän aivan hyvin, ettei elämääni mahtuisi nykyisen harrastus- ja vapaa-ajan lisäksi lasten kasvattamista, vahtimista ja leikittämistä tai lasten tarpeista huolehtimista. Siksipä en ole lapsia hankkinutkaan. Aloittajan mies ei ilmeisesti ymmärtänyt etukäteen, paljonko lapsi hänen elämäänsä muuttaa. Harmi.

No itse en viettänyt noin paljon harrastuksissa edes ennen lapsia, eihän siinä ehtis miehenkään kanssa olla yhtään.

 

Aloitin tuon toisen ketjun kun en huomannut tätä... Siis mullakin mies harrastaa kovasti. Ja siis menee vasta kun lapset nukkuu, siis usein näin. Ja sanoo mulle, että mäkin voisin mennä. On sitten hälläkin hyvä omatunto - tietää nimittäin, että olen niin väsynyt, etten kerta kaikkiaan jaksa poistua mihinkään. Jos saan tunnin omaa aikaa, käytän sen sitten nukkumiseen... Mietin sitäkin, että miten miehen saisi tajuamaan, ettei hänen tarvitse käyttää kaikkea omaa aikaa nukkumiseen, kun siis sanoo, että olihan sullakin omaa aikaa...

 

[QUOTE="vieras";28979145]No itse en viettänyt noin paljon harrastuksissa edes ennen lapsia, eihän siinä ehtis miehenkään kanssa olla yhtään.[/QUOTE]Lepoon käytän kahdeksan tuntia, töihin seitsemän tuntia, työmatkoihin ja kotitöihin ehkä yhteensä kaksi, harrastuksiin se pari kolme tuntia ja loput neljä tai viisi sitten vaihtelevasti ulkona käymiseen, ystävien tapaamiseen, oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja mihin milloinkin. Minulla on vaimoni kanssa myös yhteisiä harrastuksia. Parisuhteen vaalimiselle riittää siis varsin paljon aikaa.

 

Ei tuo 2-3 tuntia harrastuksia päivässä ole minusta mitenkään erityisen paljon noin yleensä. Vähintään tuon verran itse ainakin koen tarvitsevani päivittäin. Toisaalta lapsiin aikani ei kyllä millään riittäisikään.

Liikunta, ruoanlaitto jos siitä nauttii ja vaikka koiran kanssa touhuaminen ovat harrastuksia. Joten siinä mielessä ymmärrän eikä tuo 2-3h ole poikkeuksellisen paljon koska periaatteessa kaikki mistä tykkäät on harrastamista vapaalla.

 

[QUOTE="vieras";28979286]Liikunta, ruoanlaitto jos siitä nauttii ja vaikka koiran kanssa touhuaminen ovat harrastuksia. Joten siinä mielessä ymmärrän eikä tuo 2-3h ole poikkeuksellisen paljon koska periaatteessa kaikki mistä tykkäät on harrastamista vapaalla.[/QUOTE]No näin voi kyllä hyvin ajatella. Ruoanlaitto on ainakin ilman muuta harrastus. Tykkäämme molemmat syödä hyvin. Mutta harrastan myös kuvataidetta, ja johonkin akryyli- tai öljyvärityöhön voi hyvinkin syventyä pariksi tunniksi kerrallaan. Joten jos kaikki vapaa-ajantekeminen lasketaan harrastamiseksi, sitä on kyllä enemmän kuin neljä tuntia.

Tarkoitukseni ei siis ole puolustella aloittajan miehen mahdollisia laiminlyöntejä. Haluan vain tehdä selväksi, että monille harrastusaika on erttäin oleellista, suorastaan elämän keskeisintä sisältöä. Jos ei tajua, että lapsiperhe-elämä voi sitä rajoittaa, saa syyttää vain itseään.

 

Jos se kotona oleminen on niin helppoa niin vaihdatte rooleja?

Peesi.

 

[QUOTE="hohhoijaa";28978143]Tämä on kuitenkin ymärrettävää jos käy töissä ja opiskelee, muuta mun mies käy töissä ja harrastaa.. :/[/QUOTE]

Joo, meillä mies käy töissä, harrastaa ja vielä opiskelee. Ja siis itse käyn myös töissä, lapset tosin jo vanhempia kuin teillä. Ei sillä, että rahassa mittaan kaikkea, mutta pikkasen kirpaisee se, että tuon rahaa kuitenkin taloon reilusti enemmän kuin mies. Kun lapset oli saman ikäisiä kuin teillä, tilanne oli samansuuntainen... Joten voi todellakin samaistua, siihen lisättynä vielä miehen todella inhottava suhtautuminen lapsiin ja minuun. Paljon on menty eteenpäin, välillä mies tekee paljonkin kotitöitä jne, mutta takaumia tulee vaan liikaa. Ero ollut tapetilla jo pitkään. Todella epäreilu tilanne teillä, jotenkin sun on saatava miehesi tajuamaan tai uuvut ja masennut lopullisesti. Muista niin tuon tunteen, kun tiuskin lapsille ja muutenkin pinna oli kireällä ja koko ajan huono omatunto siitä Voimia kovasti!!

 

[QUOTE="Vieras";28979088]Sepäse.

Se on vähän niinku jokotai, voi harrastaa 2-3h päivässä omia juttuja tai sitten hankkii lapsia ja tinkii omista harrastuksistaan ja antaa ajan lapsille.

Sitä se vanhemmuus teettää. Eihän niitä lapsia pakko ole hankkia, jos harrastukset ovat tärkeämpiä kuin perheen perustaminen, hyvin yksinkertaista [/QUOTE]

Minä taas koen olevani parempi äiti, kun saan tehdä myös omia juttuja. Jos olisin "vain" lasten kanssa - niin rakkaita kuin he minulle ovatkin - mun pää varmaan ns. hajoaisi. Silti ehdin kyllä olla lastenikin kanssa, ei se ole mikään joko-tai.

Tietysti jos minuus rakentuu vain vanhemmuuden ympärille, niin ei varmaan harrastuksia kaipaakaan. Mutta sellaiset, jotka määrittelevät itsensä jonain muunakin ja saavat nautintoa muistakin asioista, tarvitsevat myös aikaa toteuttaakseen niitä puolia itsestään.

Kaikkea tasapuolisesti, niin koko perhe on tyytyväinen.

 

Minä taas koen olevani parempi äiti, kun saan tehdä myös omia juttuja. Jos olisin "vain" lasten kanssa - niin rakkaita kuin he minulle ovatkin - mun pää varmaan ns. hajoaisi. Silti ehdin kyllä olla lastenikin kanssa, ei se ole mikään joko-tai.

Tietysti jos minuus rakentuu vain vanhemmuuden ympärille, niin ei varmaan harrastuksia kaipaakaan. Mutta sellaiset, jotka määrittelevät itsensä jonain muunakin ja saavat nautintoa muistakin asioista, tarvitsevat myös aikaa toteuttaakseen niitä puolia itsestään.

Kaikkea tasapuolisesti, niin koko perhe on tyytyväinen.

No nimenomaan sitä tarkoitin, että kaikkea tasapuolisesti.
Että se vapaa-aikakin jaetaan tasapuolisesti, ei vain niin, että mies pääsee töistä, on 3 tuntia harrastuksissaan ja tulee nukkumaan kotiin (sillä aikaa kun vaimo on hoitanut lapset ja kodin). En tarkoittanut, että elämä pitäisi perustaa pelkästään vanhemmuudelle, tottakai molempien vanhempien tulee harrastaa ja tehdä omia juttuja.

Että kyllä se on mielestäni joko-tai; Joko harrastat päivittäin sielusi kyllyydestä etkä hanki lapsia tai hankit lapsia ja joudut tinkimään omista menoistasi väkisinkin. Sitä kuuluisaa omaa aikaa voi järjestää, mutta luulisi olevan itsestäänselvyys, että se vähenee lasten myötä, varsinkin jos on tupannut kaiken vapaa-aikansa täyteen harrastuksia. Ei vain voi saada molempia, pelkkää omaa aikaa päivästä toiseen ja lapsia.