Mä olen oikeasti paha ihminen. Ahdistavaa.

Olen jo alkujaankin ollut "rikkinäinen", ei musta saa eheää millään. Siis jo lapsuudesta asti. Mä en osaa ottaa vastaan mieheni tai muidenkaan rakkautta, vertaan itseäni muihin koko ajan. Olen täynnä vihaa, ja haukun muita mielessäni, sanon miehellekin välillä mitä sattuu. Poltan vaikka olen raskaana, olen päivittäin ahdistunut. en saa mitään aikaiseksi, hyvä kun koiran käytän ulkona. välillä tuntuu todella epätoivoiselta. en luota mieheen (hän petti mua), ja vihaan itseäni. neuvolassa tai muuallakaan en uskalla puhua tästä.

 

Olen jo alkujaankin ollut "rikkinäinen", ei musta saa eheää millään. Siis jo lapsuudesta asti. Mä en osaa ottaa vastaan mieheni tai muidenkaan rakkautta, vertaan itseäni muihin koko ajan. Olen täynnä vihaa, ja haukun muita mielessäni, sanon miehellekin välillä mitä sattuu. Poltan vaikka olen raskaana, olen päivittäin ahdistunut. en saa mitään aikaiseksi, hyvä kun koiran käytän ulkona. välillä tuntuu todella epätoivoiselta. en luota mieheen (hän petti mua), ja vihaan itseäni. neuvolassa tai muuallakaan en uskalla puhua tästä.

Ja nimi oli siis VVM.

 

oletko pitkällä jo raskaudessasi?
Ensimmäinen?

 

ei kai kellään niin kovin helppoa ole. Apua saa kun sitä hakee ja pyytää, joskus voi joutua jopa anelemaan. Elämä on kuitenkin sen arvoista! :flower: :attn:

 

en ole mikään vvm, en ole koskaan avautunut palstalla aiemmin. olen rv 20, ja on ensimmäinen.

 

en ole suunnitellut mitään itsemurhaa tms, ainakaan tosissaan. mutta sen sijaan olen harkinnut mm. että eroan miehestä enkä koskaan enää ala suhteeseen, koska en pysty olemaan sellaisessa. teen muitakin ihmisiä onnettomaksi.

 

Et ole paha vaan masentunut. Masentunut ihminen ei luota muihin, näkee muut ihmiset pahana ja elämän ja tulevaisuuden negatiivisena asiana. Masentuneisuuteesi on varmasti joku syy. Kun pohdit elämääsi, löydät sieltä vastauksen. Kyllä se siitä, ajan kanssa, usko pois.