"vieras"
Tänään taas ahdistaa hirveästi tämä yksinäisyys. Ollaan päivät vauvan kanssa kotona, paras hetki on se kun mies tulee töistä. Käydään kyllä vauvan kanssa joka päivä vaunulenkillä ja silloin tällöin kaupassa, ja silloinkin jos tulee muita mammoja vastaan niin katsovat kuin halpaa makkaraa kun olen niin nuoren näköinen ja rattaat ei ole merkkitavaraa...
Vanhat kaverit on ilmeisesti ottaneet sen asenteen että turha mulle on enää soitella, kun mun maailmaan ei enää mahdu muuta kuin vauva (vaikka mielelläni puhuisin jostain ihan muusta kuin lapsista). Netissä on muutama hyvä tyyppi, mutta eihän ne tietenkään asu samalla paikkakunnalla.
Vauvauinteihin tai jumppiin ei mahduttu, ainoa kerho johon oltaisiin päästy mukaan peruttiin kun ei tullut tarpeeksi osallistujia - totta kai. Avoimiin kerhoihin tai kahviloihin en uskalla lähteä, kun pelkään olevani eriarvoinen muiden äitien silmissä - ikäni (alle 25) puolesta en ilmeisesti voi olla muuta kuin valkoista roskasakkia kaupungin vuokratalosta... Työtön yksinhuoltajaäiti ja niin edelleen. Pitäiskö sitä ostaa uudet, kalliit rattaat ja merkkivaatteita, että kelvattaisiin muille mammoille?
Huoh. Kai mulla on asenteessakin vikaa. Olisi niin kiva löytää samanhenkisiä äitejä omalta paikkakunnalta, mutta kynnys lähteä minnekään on niin korkea... Sen sijaan on paljon helpompaa roikkua netissä ja leikkiä olevansa ihmisten kanssa tekemisissä painelemalla "tykkää"-nappia FB:ssä.
Vanhat kaverit on ilmeisesti ottaneet sen asenteen että turha mulle on enää soitella, kun mun maailmaan ei enää mahdu muuta kuin vauva (vaikka mielelläni puhuisin jostain ihan muusta kuin lapsista). Netissä on muutama hyvä tyyppi, mutta eihän ne tietenkään asu samalla paikkakunnalla.
Vauvauinteihin tai jumppiin ei mahduttu, ainoa kerho johon oltaisiin päästy mukaan peruttiin kun ei tullut tarpeeksi osallistujia - totta kai. Avoimiin kerhoihin tai kahviloihin en uskalla lähteä, kun pelkään olevani eriarvoinen muiden äitien silmissä - ikäni (alle 25) puolesta en ilmeisesti voi olla muuta kuin valkoista roskasakkia kaupungin vuokratalosta... Työtön yksinhuoltajaäiti ja niin edelleen. Pitäiskö sitä ostaa uudet, kalliit rattaat ja merkkivaatteita, että kelvattaisiin muille mammoille?
Huoh. Kai mulla on asenteessakin vikaa. Olisi niin kiva löytää samanhenkisiä äitejä omalta paikkakunnalta, mutta kynnys lähteä minnekään on niin korkea... Sen sijaan on paljon helpompaa roikkua netissä ja leikkiä olevansa ihmisten kanssa tekemisissä painelemalla "tykkää"-nappia FB:ssä.