Mä olen niin onnellinen kun meillä on vain yksi lapsi.

Emme halua miehen kanssa toista lasta. Minä olen lapsesta lähtien tiennyt haluavani vain yhden lapsen samoin mieheni.Elämä paljon helpompaa kun on vain yksi lapsi.

 

Sehän juuri on parasta, että tietää mikä on teille parasta. Hyvä, että olette onnellisia.

 

Mun mielestä elämä olisi tylsää jos aina tarvis olla helppoa..

 

No hyvä! Onnea teille

 

Niin, mustakin se tuntuu nyt siltä kun äitini on dementoitumassa ja isä yritti itsemurhaa. On tosi kiva olla ainoa lapsi, että saa yksin hoitaa näitä asioita, murehtia ja surra. Ei tartte pelätä että olis rinnalla sisarrus auttamassa, sisarrus jonka kanssa jakaa huolet...

On tosi kiva että vanhempani pääsivät helpolla...

 

[QUOTE="vieras";23842374]Mun mielestä elämä olisi tylsää jos aina tarvis olla helppoa..[/QUOTE]

Miksi ihmeessä? Miksi tieten tahtoen itselleen vaikeuksia hommaamaan?

Meillä on kaksi lasta, heidän kanssaan helppoa ja enempää ei tule, koska en halua tätä helppoa elämääni vaikeuttaa.

 

[QUOTE="vieras";23842374]Mun mielestä elämä olisi tylsää jos aina tarvis olla helppoa..[/QUOTE]

Niin kai se voisi olla, mutta kaikki ei halua lisätä sitä haastetta elämään hankkimalla lapsia eri määrän kun mitä itse toivovat. Itse esim. olen hoitanut tämän lisähaasteentarpeen omassa elämässäni kirjoittamalla väitöskirjaa. Mukava ratkaisu. Paitsi että täytyy sitten keksiä jotain uutta haastetta, kun tämä tulee valmiiksi.

 

Niin, mustakin se tuntuu nyt siltä kun äitini on dementoitumassa ja isä yritti itsemurhaa. On tosi kiva olla ainoa lapsi, että saa yksin hoitaa näitä asioita, murehtia ja surra. Ei tartte pelätä että olis rinnalla sisarrus auttamassa, sisarrus jonka kanssa jakaa huolet...

On tosi kiva että vanhempani pääsivät helpolla...

Tästä syystä mekin toinen päätettiin "tehdä", ettei olisi ainokaisen harteilla kaikki selvittelyt sitten kun meistä aika jättää. Ja onhan niistä nyt seuraa ja tukea toisilleen jo vähän aikaisemminkin. Siitä helppoudesta en tiedä. Yhden kanssa saa olla itse ohjelmatoimistona, mutta toiveissa on, että KAHDEN kanssa pääsisi jatkossa "helpommalla".

 

no sehän on hyvä että tiedät mitä haluat. mutta sä luulet vaan, että elämä on niin helppoa ja yksnkertaista yhden lapsen kanssa

 

[QUOTE="vieras";23842386]Miksi ihmeessä? Miksi tieten tahtoen itselleen vaikeuksia hommaamaan?

Meillä on kaksi lasta, heidän kanssaan helppoa ja enempää ei tule, koska en halua tätä helppoa elämääni vaikeuttaa.[/QUOTE]

Lapset= vaikea elämä, niinkö?

Itsellä kolme lasta (3v sisällä) en koe elämääni millään muotoa vaikeaksi.

 

Tästä syystä mekin toinen päätettiin "tehdä", ettei olisi ainokaisen harteilla kaikki selvittelyt sitten kun meistä aika jättää. Ja onhan niistä nyt seuraa ja tukea toisilleen jo vähän aikaisemminkin. Siitä helppoudesta en tiedä. Yhden kanssa saa olla itse ohjelmatoimistona, mutta toiveissa on, että KAHDEN kanssa pääsisi jatkossa "helpommalla".

Tätä mun nykyistä tilannetta kun ei koskaan tunnuta muistavan - eikä itseasiassa taida ees tajuta. Helppo on sanoa: ei me lastamme sitten vanhuksina rasiteta. Paskat - valitettavasti näistä tilanteista ei oikein pääse irti kun pohjalla on kuitenkin rakkaus ja välittäminen omia vanhempia kohtaan. Mulla ei ainakaan ole pokkaa kieltäytyä auttamasta.

Mutta kyllä monasti mietin että onhan se ollut tosiaan hienoa että mun vanhemmat on pääsyt helpolla kun oli vain yksi lapsi. Nyt mulla on kaksi vanhusta kannettavana...

 

Niin, mustakin se tuntuu nyt siltä kun äitini on dementoitumassa ja isä yritti itsemurhaa. On tosi kiva olla ainoa lapsi, että saa yksin hoitaa näitä asioita, murehtia ja surra. Ei tartte pelätä että olis rinnalla sisarrus auttamassa, sisarrus jonka kanssa jakaa huolet...

On tosi kiva että vanhempani pääsivät helpolla...

Anteeksi, mutta mikä ihme on SISARRUS? On olemassa joko sisarus, joka on veli tai sisko, mutta SISARRUS on ihan outo määre.

 

[QUOTE="vieras";23842420]Lapset= vaikea elämä, niinkö?

Itsellä kolme lasta (3v sisällä) en koe elämääni millään muotoa vaikeaksi.[/QUOTE]

onhan siinä paljon enemmän työtä kun sulla on 3 lasta.

 

[QUOTE="vieras";23842420]Lapset= vaikea elämä, niinkö?

Itsellä kolme lasta (3v sisällä) en koe elämääni millään muotoa vaikeaksi.[/QUOTE]

Meillä on kolma lasta 2v sisään ja onhan tämä ollut aluksi aikamoista, mutta kun kaksoset ovat kasvaneet, on hommat helpottuneet ja nyt päästään jo todella vähällä ja helpolla. SIsarusrakkaus lasten välillä, yhteiset kokemukset ja leikit, toisistaan huolehtiminen ja välittäminen ovat kaikki ihania asioita, jotka jaetaan porukalla.

 

Tätä mun nykyistä tilannetta kun ei koskaan tunnuta muistavan - eikä itseasiassa taida ees tajuta. Helppo on sanoa: ei me lastamme sitten vanhuksina rasiteta. Paskat - valitettavasti näistä tilanteista ei oikein pääse irti kun pohjalla on kuitenkin rakkaus ja välittäminen omia vanhempia kohtaan. Mulla ei ainakaan ole pokkaa kieltäytyä auttamasta.

Mutta kyllä monasti mietin että onhan se ollut tosiaan hienoa että mun vanhemmat on pääsyt helpolla kun oli vain yksi lapsi. Nyt mulla on kaksi vanhusta kannettavana...

Jatkan..

Eikä oikeastaan ole valinnan varaa.

 

On suuri harha luulla että fyysisesti helppo elämä olisi sitä sitten kaikilla tasoilla. Itse elän suomalaisen mittapuun mukaan suurperheen vanhempana ja en todellakaan vaihtaisi elämääni mihinkään muuhun. Toisaalta en ole kyllä nähnyt vielä kenelläkään helppoa elämää. Ihminen on kyltymätön. Aina pitää saada ja saavuttaa vaan enemmän ja enemmän. On vaikea nauttia hetkestä ja arjesta. Suurinta mitä minulla on ovat perhe ja lapset. Vaikka arki on täynnä työtä, sisältyy siihen runsaasti iloa jota lapset perheeseen tuovat. Suurinta mitä lapselle voi antaa on sisarus, ihminen joka voi jakaa koko elämänsä tarinat. Sisarus ymmärtää sekä tuntee toisen sydämestä asti. Sitä ei löydy mistään muualta.

 

[QUOTE="onnekas";23842443]onhan siinä paljon enemmän työtä kun sulla on 3 lasta.[/QUOTE]

Minulle ei kyllä lasten kanssa oleminen ole milläänlailla työtä! Vaan ihan normaalia ihanaa elämää. Neljännestä haaveillessa. =)

 

Tätä mun nykyistä tilannetta kun ei koskaan tunnuta muistavan - eikä itseasiassa taida ees tajuta. Helppo on sanoa: ei me lastamme sitten vanhuksina rasiteta. Paskat - valitettavasti näistä tilanteista ei oikein pääse irti kun pohjalla on kuitenkin rakkaus ja välittäminen omia vanhempia kohtaan. Mulla ei ainakaan ole pokkaa kieltäytyä auttamasta.

Mutta kyllä monasti mietin että onhan se ollut tosiaan hienoa että mun vanhemmat on pääsyt helpolla kun oli vain yksi lapsi. Nyt mulla on kaksi vanhusta kannettavana...

en mä ainakaan aio vanhana rasittaa lastani vaan menemme mielellämme vanhainkotiin kun sen aika tulee, vapaaehtoisesti saa käydä katsomassa jos haluaa. On hänellä myös serkkuja ja muita sukulaisia joilta sitten aikanaan pyytää tukea jos tarvitsee.

 

Anteeksi, mutta mikä ihme on SISARRUS? On olemassa joko sisarus, joka on veli tai sisko, mutta SISARRUS on ihan outo määre.

Anteeksi, kirjoitin väärin siis sisarus piti olla, yhdellä r:llä

...aina joku jaksaa nussii.

 

Ja mie olen niin onnellinen, että meillä on 3 lasta. On niin paljon helpompaa kun ovat toistensa leikkikaverit ja aina on seuraa. Ja paljon helpommalla pääsee hoitamisessa, ensimmäisen kanssa hössäsi kaikesta ja kaikki oli tarkkaa, mutta nyt menee omalla painollaan kaikki kolme ja samalla vaivalla.

 

Kivat teille Pakko silti sanoa että me päästään paljon helpommalla kahden kuin yhden kanssa

 

ainokaisena olossa voi olla hyviä puolia mutta suurempi onni minusta on jos saa sisaruksia, ystävät kun eivät voi jakaa samoja kokemuksia samojen geenejen ja vanhempien osalta, tietenkin jos olette riitaisaa sukua niin hyvä kun ei ole sitten niitä joitten kanssa riidellä. vanhemmille on tietysti helpompaa mutta lapselle se voi olla raskaampaa olla ilman vertaisiaan perheessä vaikka paistattelisi ja saisi riittävästi hemmotteluakin jne.
Mutta jos oppii jakamaan ystävien kanssa ja laittamaan oman edun joskus sivuun toisen edun nimissä niin se on oikein hyvä.

 

Sanoisin noin pienenä varoituksen sanana et ainakin mun kaveripiirissä ne ainoat lapset(minä mukaanlukien) on olleet teininä aikaste paljon hankalampia kuin ne joilla on sisaruksia. Et onnea vaan sitä odotellessa
Ja toisaalta myös on todettava että tunnen katkeruutta vanhempiani kohtaan kun olen ainoa, heillä siis tämä ollut tietoinen valinta, eri asia olisi jos eivät olisi saaneet enempää.

Ei ole sisaruksia jakamassa asioita vaan olen yksin huolehtimassa vanhenevista vanhemmistani.
Varmaan sanomattakin selvää että mulla on monta lasta.

 

[QUOTE="vieras";23842420]Lapset= vaikea elämä, niinkö?

Itsellä kolme lasta (3v sisällä) en koe elämääni millään muotoa vaikeaksi.[/QUOTE]

Noh kyllähän lasten hoitaminen vie aikaa, energiaa ja rahaa. Minä haluan tehdä muutakin kuin lapsia ja hoitaa heitä.

Minä en pidä kotitöistä (jotka lisääntyvät lasten määrän kasvaessa), enkä ole erityisen hoivaviettinen. Kaksi lasta riittää. En enää ikinä halua olla raskaana, synnyttää tai kokea niitä vauvan ensimmäisiä viikkoja. Enkä erityisesti nauttinut vauvavuodestakaan. Isommat lapset on pop

 

[QUOTE="onnekas";23842466]en mä ainakaan aio vanhana rasittaa lastani vaan menemme mielellämme vanhainkotiin kun sen aika tulee, vapaaehtoisesti saa käydä katsomassa jos haluaa. On hänellä myös serkkuja ja muita sukulaisia joilta sitten aikanaan pyytää tukea jos tarvitsee.[/QUOTE]

Juupa juu. Ompas sulla punaiset lasit. Mahtaa olla kiva elää noin pinkissä maailmassa jossa vanhenemisen jutut on sun käsissä.

Lueppa hieman dementiasta, mitä se tekee ja pystyyö ihminen itse sitä hallitsemaan. Voit 20 vuotiaana kepeesti sanoa noin kun nyt sanot, mutta kun pitäs sinne vanhainkotiin lähteä niin tilanne on ihan toinen. Herätys sieltä ruususen unesta.

Ja kuule, niin on serkkuja mullakin ja sukulaisia. Oma perhekin. Ei KUKAAN muu voi näissä tilanteissa elää mukana niin kuin ydinperheen jäsenet. Selkeesti itselläsi ei ole käsitystä.