Mä olen niin huono äiti!!!

Suutun lapsille jos ne ei tee jotain mitä haluan.. Esim tänään ei nukuttu päiväunia, 2h tappelin meijän 2-vuotiaan kanssa. Sit huudan ja mesoon lapsille. Ne parkuu ja sanoo et mä oon huono äiti. Tää on ihan kamalaa välillä! Pitäskö mennä töihin, työstäkään en pidä ja uusia paikkoja ei juuri ole tarjolla. Mitä vaihtoehtoja mulla on?

 

Tuttu tunne! Mä oon lähössä kohta ainakin hetkeksi töihin!
Onko teidän paikkakunnalla esim. kerhotoimintaa? tai millasta harrastustoimintaa?
Mä käyn kerran viikossa kuntonyrkkeilyssä + yksin lenkillä, ni se auttaa katkasemaan päivän rutinit..

 

Tuttu tunne! Pyydä perhetyöntekijää vaikka neuvolan kautta (Neuvolantäti voi suositella) tai palkaa joku hoitamaan lapsia pari kertaa viikossa.

 

kyllä me käydään kerhoissa.. nää joulunpyhät on ollu vaan aika pitkä aika.. Tulee vaan jälkeenpäin niin huono omatunto. Varmaan vahempi lapsi juttelee kerhotädeillekkin kuink aäiti aina huutaa.

 

kyllä mä saan omaa aikaa jo sitä haluan .. ei siitä kauaa oo ku olin kokopäivän yksin. Siksi ihmettelenkin miks mun pinna palaa näin äkkiä. Jos mä vaan olisin työn tarpeessa.

 

tuttu tunne,vihaan huonoja hermoja, jotka ei pidä vaikka yritän kuinka

 

ja mulla kans hermot venyy ja paukkuu...

 

Sun kannattaa varmaan puhua asiasta neuvolassa ja saada vähän jelppiä. 2v:hän ei nyt millään tee niin kuin sinä haluat, kun uhmaa pukkaa päälle. 2v. voi ihan hyvin jättää päiväunet jo pois ja mennä aikasemmin ja helpommin illalla nukkumaan, mikäli loppu päivä sujuu joten kuten eikä nukahda päiväunille aina vaikka lastenohjelmien ääreen ja kuku sitten illalla. Koita tehdä lasten kanssa jotain kivaa ja nauttia heidän läsnäolostaan, siitä saa voimaa. Se jo auttaa, kun antaa kototöiden olla vähän aikaa, istuu lattialle lasten kanssa ja leikkii heidän kanssaan, peuhaa yms, kivaa. Jaksamista! :hug:

 

Tuttu tunne myös täällä. Pakko myöntää että oli ihanaa kun pääsi takaisin töihin kahden peräkkäisen äitiysloman jälkeen... On helpottanut huomattavasti kun kaikilla osapuolilla on muutakin elämää kuin kotiolot. Nyt on taas kiva (ja ennenkaikkea rauhaisaa!!) olla iltaisin kaikki yhdessä.

 

Me äidit olemme niin eriluontosia! Toiset poltamme päreemme helpommin kuin toiset! Ei ne lapset siitä ole moksiskaan.. kun tietävät, että kyllä se äiti minusta välittää vaik välistä hermonsa menettääkin! mä olen välistä kokenu "parhaaksi" keinoksi, jos tuntuu, et nyt kontrolli pettää.. menen esim. toiseen huoneeseen ja lasken kymmeneen! Erään äidin sanoma herätti minua paljon
"ei ne lapset tahallaan kiukuttele.. " (kyse tietty pienestä lapsesta) ja "ei se lapsi käyttäydy niin kuin me aikuiset haluaisimme sen käyttäytyvän"..
Tietty tämä pimeä talvikin tekee tepposensa! Oisko sulla mahdollisuutta päästä käymään töissä "keikkaatekemässä" näin alkuun, niin voisit haistella oisko se ratkaisu.. :hug:

 

Täällä toinensamanmoinen ilmoittautuu... Jun ei oo hermoja niin ei oo...Ja huuto vaan tulee.

 

Minäkin ilmoittaudun huonoksi äidiksi. Huudan ja kiroilen ja uhkailen aamusta iltaan. Tiedän tekeväni väärin mutta tätä kierrettä on tosi vaikea katkaista kun on tälle linjalle joutunut... Iltaisin sit itku silmässä käyn nukkumaan kun on niin paha mieli itelläkin kun oon meuhkannu niin paljon.