Mä olen ehkä maailman onnellisin nainen tällä hetkellä!

Kiitos onniteluista! =)
Olo on aivan epätodellinen. Tämä helpotuksen tunne on aivan sanoin kuvaamaton. Olo on onnellinen, mutta samalla tuntuu siltä kuin olisi juossut maratonin.

Vaikka tässä 1½ viikkoa on mennyt kärvistellessä, aamulla mut valtasi jonkinlainen rauha. Sanoin miehelle ja hänen siskolleen, että jotenkin mulla on sellainen tunne, että kaikki on hyvin. =)
En tiedä aavistinko oikeasti vastauksen vai oliko se jonkinlainen sisäinen suojelumekanismi, mutta siltä musta vilpittömästi tuntui. :)
 
Harmi että yleensä tarvitsee jonkun tosi pysäyttävän asian ennen kun huomaa sen elämän kauneuden ja sen, että omassa elämässä kaikki on oikeesti aikasta hyvin :)

Mutta tämmösistä hommista sitä oikeasti oppii arvostamaan niitä elämän pieniä asioita ihan eri tavalla kun ennen. Muistan kun vuosi sitten itse jännitin tuloksia maksasta löytyneitten kasvainten osalta ja olihan se kamalaa, yritä siinä sitten nauttia vastasyntyneestä kun samalla miettii että joutuuko lapsi kasvamaan ilman äitiä.
 
  • Tykkää
Reactions: Glorinha
Harmi että yleensä tarvitsee jonkun tosi pysäyttävän asian ennen kun huomaa sen elämän kauneuden ja sen, että omassa elämässä kaikki on oikeesti aikasta hyvin :)

Mutta tämmösistä hommista sitä oikeasti oppii arvostamaan niitä elämän pieniä asioita ihan eri tavalla kun ennen. Muistan kun vuosi sitten itse jännitin tuloksia maksasta löytyneitten kasvainten osalta ja olihan se kamalaa, yritä siinä sitten nauttia vastasyntyneestä kun samalla miettii että joutuuko lapsi kasvamaan ilman äitiä.
Hui mitä sinäkin oot joutunut käymään läpi. Kaikki taisi mennä hyvin. :hug:
 
Hui mitä sinäkin oot joutunut käymään läpi. Kaikki taisi mennä hyvin. :hug:
Luojan kiitos meni, kasvaimet löydettiin ultralla jo loppuraskauden aikana muttei voitu ottaa koepaloja kun se olis vaarantanut raskauden. Synnytyksen jälkeen sitten tutkittiin ja ovat hyvänlaatuisia hemangioomia joille ei tarvi tehdä toistaiseksi mitään. Mutta se löysässä hirressä odottelu oli jotain ihan kamalaa sillon, ja muistan ikuisesti kun ultrassa ultraava lääkäri yhtäkkiä hiljeni ja poistui huoneesta nopeasti sanomatta mitään, jo siitä arvasi että jotain on löytynyt.

Muistan ikuisesti kun huonekaverina prenataaliosastolla oli joku Vapaakirkkolainen ja kun juttelin vanhan huonekaverin kanssa löydöksistä tää mamma kysyy että saako hän rukoilla mun puolesta jossain kokouksessaan :D Naureskelin vaan jälkeenpäin kun tulokset tuli että pitänee varmaan kääntyä Big Daddyn puoleen kun "paransi" mut kun toiset rukoili mun puolesta :)
 

Yhteistyössä