mä olen bi

ja olen aina ollut. Mulla ei vaan ikinä ole ollut virallista tyttökaveria. Nyt olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa ja lapsiakin on. Olen sanonut parikin kertaa vakavasti miehelleni olevani bi, mutta hän ei taida sitä uskoa. Ja nyt on alkanut tuntua, että naisen kanssa elämä olisi helpompaa ja luontevampaa minulle. Mulla on tästä asiasta kriisi päällä. en tiedä, miten löytäisin mieheni luokse, ajatukset pyörivät jossain ihan muualla.

 

Ja mä olen bo

 

ihan sama täällä... naimisissa olen, lapsia on ja miehelle olen sanonut, mutta se ei taida uskoa...

mutta se ero mulla on että mieluummin miehen kanssa elän, kuin naisen kanssa...

 

aha

 

No vaikka mä olen jo päälle 30v, en ole vieläkään varma seksuaalisesta suuntautumisestani...

 

ja olen aina ollut. Mulla ei vaan ikinä ole ollut virallista tyttökaveria. Nyt olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa ja lapsiakin on. Olen sanonut parikin kertaa vakavasti miehelleni olevani bi, mutta hän ei taida sitä uskoa. Ja nyt on alkanut tuntua, että naisen kanssa elämä olisi helpompaa ja luontevampaa minulle. Mulla on tästä asiasta kriisi päällä. en tiedä, miten löytäisin mieheni luokse, ajatukset pyörivät jossain ihan muualla.

Aika samansuuntaisia ajatuksia, mutta mulla tuo kriisi oli jo pari vuotta sitten. Eihän se tätä arkea miksikään muuta, mutta itsellä on tasapainoisempi olo kun on tiedostanut ison asian itsessään ja osaa olla sen kanssa sinut.

 

ihan sama täällä... naimisissa olen, lapsia on ja miehelle olen sanonut, mutta se ei taida uskoa...

mutta se ero mulla on että mieluummin miehen kanssa elän, kuin naisen kanssa...

mua rasittaa se, että mieheni on aika "vanhanaikainen" kaikessa, eli on ns. naisten hommat ja miesten hommat. Vaikka ei tietenkään sellainen suhteen alussa ollut, vaan pikkuhiljaa on mennyt siihen, että minä hoidan kodin ja hän on siinä miehen roolissaan.

 

Eräs lapsuuden kaverini(nainen) on myös bi. Se tuli tietooni vasta tuolla lärvikirjassa kun hän vihjailen pyysi minua katsomaan hänen päivitettyä tietojaan. En osannut vastata mitenkään järkevästi hänelle mutta suoraan kysyin häneltä, että onko bi.
Hän antoi selvästi ymmärtää ettei hän voi perustaa perhettä ensimmäisenä syynä tietysti hänen railakas elämäntapa, sitoutumiskammo ja myös tärkeimpänä tuo bi-seksualisuus. Koska hän ei ole tilivelvollinen kellekään niin ei se bi-seks. häntä haittaa eikä hänen kavereitakaan.

 

mä en oikein tiedä olenko bi vai mikä. mä fantasioin kyllä seksistä naisen kanssa, mutten tiedä oisko musta todellisuudessa kokeilemaan kuitenkaan. en usko että jakaisin elämääni naisen kanssa. miehelle yritin näistä puhua niin se loukkaantui.

 

Mä olen bi! :wave:

Mutta siis jos on miehen kanssa niin sit on miehen kanssa; jos naisen, niin naisen. Isommat erot suhteissa ei johdu sukupuolesta vaa yksilöllisistä eroista ihmisten välillä.

 

mä olen tiedostanut tämän piirteeni jo... hiekkalaatikko-ikäisenä, että ei tämä mitenkään yllätys ole minulle ikinä ollut. Olen suudellut naisen kanssa ym. mutten ikinä ole seurustellut. Tosin miehienkään kanssa en ole seurustellut kuin yhden kanssa ennen kuin tapasin nykyisen.

 

Si señora.

 

Mä olen bi! :wave:

Mutta siis jos on miehen kanssa niin sit on miehen kanssa; jos naisen, niin naisen. Isommat erot suhteissa ei johdu sukupuolesta vaa yksilöllisistä eroista ihmisten välillä.

näinpä. Mutta nyt minua ärsyttää tietyt miehiset piirteet miehessäni. Ei ole mitenkään siitä kiinni, että on mies. Vaan enempi kulttuurisidonnaisia, miehisiä ajatusmalleja. Ja sen myötä päässä on alkanut pyöriä enempi se, että olisiko naisen kanssa suhteessa tälläisiä painolasteja. Mene ja tiedä.

 

Ette oo tosissanne akat!! joo no siis täytyyhän munkin nyt leikkii samista ja sekoilla sutena et joo-o, kyl mä niinku koen aina kun mä nään ankan et siinä!! siinä on jotai niin ihkuu ja puoleensa vetävää! et ehkä mä sit viel päädyn ankan kans suhteeseen kun eihä tosta ukosta oo mihinkää!!!


JÄRKI KÄTEEN!!!!
Teillä on naiset kuulkaa asiat liian hyvin kun pitää tollasia typeryyksiä alkaa sekoileen!!! VOI HUH HUH!!!! *pakenee paikalta tulevien sadatusten vuoksi*

 

Ette oo tosissanne akat!! joo no siis täytyyhän munkin nyt leikkii samista ja sekoilla sutena et joo-o, kyl mä niinku koen aina kun mä nään ankan et siinä!! siinä on jotai niin ihkuu ja puoleensa vetävää! et ehkä mä sit viel päädyn ankan kans suhteeseen kun eihä tosta ukosta oo mihinkää!!!


JÄRKI KÄTEEN!!!!
Teillä on naiset kuulkaa asiat liian hyvin kun pitää tollasia typeryyksiä alkaa sekoileen!!! VOI HUH HUH!!!! *pakenee paikalta tulevien sadatusten vuoksi*

ei sitten ollut rakentavampaa sanottavaa..?

 

Mä olen lepakko Ja kyllä niitä painolasteja löytyy näistäkin naisten välisistä suhteista.
Mä ite huomannut että mm. sukupuoliroolien puuttuminen tuntuu joskus järjettömän rasittavalta suhteessa. Eli vähän niinkuin päinvastoin kuin sinulta. Itse en ole ikinä miehen kanssa seurustellut, mutta en koe sitä kyllä yhtään kaipaavanikaan.

Sanoisin sulle et musta näyttää ettei sun ongelmas nyt ole se että oisko naisen kanssa helpompaa vaan se, että sun pitäis keskustella miehesi kanssa noista asioista, siis lähinnä teidän rooleista perheessänne, mitkä on miesten ja mitkä naisten ja mitkä unisexhommia (mun mielestäni kyllä kaikki on unisex(molempien sukupuolten) hommia)

Ei se ruoho aina ole vihreämpää aidan toisella puolella, ja todella tarkoitan toisella puolella.


Ymmärrän myös sen että toiset bi:t on enemmän naisiin päin ja toiset enemmän miehiiin päin jne, et jos on sen laatunen ns. perustava tarve saada elää ja perustaa suhde/perhe naisen kanssa niin se nyt ei ole enää tietenkään sukupuoli rooleista kiinni, niinkuin aiemmin arvelin.
Tuotakin sun olisi hyvä toki miettiä, vaikka kannustaisin toki nyt ehjäämään suhdetta mieheen ja palauttamaan asiat raiteilleen hänen kanssaan, yhteisymmärryksessä...
Tsemppiä!

 

Mä olen bi! :wave:

Mutta siis jos on miehen kanssa niin sit on miehen kanssa; jos naisen, niin naisen. Isommat erot suhteissa ei johdu sukupuolesta vaa yksilöllisistä eroista ihmisten välillä.

Ahaa... Me taidetaankin etsiä sulle nainen treffeille... vai joko onnistu aksun kaa?

 

Mä olen bi! :wave:

Mutta siis jos on miehen kanssa niin sit on miehen kanssa; jos naisen, niin naisen. Isommat erot suhteissa ei johdu sukupuolesta vaa yksilöllisistä eroista ihmisten välillä.

Ahaa... Me taidetaankin etsiä sulle nainen treffeille... vai joko onnistu aksun kaa?

SHHHHHHHHHHHH.... Se on salaisuus

Kyllä mä ehkä mieluiten ottaisin naisen tässä vaiheessa elämää, se tuntuu jotenkin luontevammalta. Enemmän mä niitten kaa olen seurustellut.

 

Meillä menee ihan ok mieheni kanssa, perhe-elämä on leippoisaa. En ole tosiaan tästä nyt heti paikalla lähtemässäkään. Yritän vähän selvitellä ensin omaa päätäni, mistä kaikki "haaveilut" kumpuavat. Jotenkin itsellä on sellainen etsikkoaika, että pitää vähän selventää täällä tätä omaa päätä. :/

 

Mä olen bi! :wave:

Mutta siis jos on miehen kanssa niin sit on miehen kanssa; jos naisen, niin naisen. Isommat erot suhteissa ei johdu sukupuolesta vaa yksilöllisistä eroista ihmisten välillä.

näinpä. Mutta nyt minua ärsyttää tietyt miehiset piirteet miehessäni. Ei ole mitenkään siitä kiinni, että on mies. Vaan enempi kulttuurisidonnaisia, miehisiä ajatusmalleja. Ja sen myötä päässä on alkanut pyöriä enempi se, että olisiko naisen kanssa suhteessa tälläisiä painolasteja. Mene ja tiedä.

Kuten tuolla jo lepakko vastasi, naisen kanssa on myös painolastinsa. Sukupuoliroolien kokonaan puuttuminen voi olla sekin haasteellista! Tai sitten naispareillekin saattaa muodostua työnjako miesten työt/naisten työt joka on vielä ärsyttävämpää kun molemmat ovat samaa sukupuolta.

 

ja olen aina ollut. Mulla ei vaan ikinä ole ollut virallista tyttökaveria. Nyt olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa ja lapsiakin on. Olen sanonut parikin kertaa vakavasti miehelleni olevani bi, mutta hän ei taida sitä uskoa. Ja nyt on alkanut tuntua, että naisen kanssa elämä olisi helpompaa ja luontevampaa minulle. Mulla on tästä asiasta kriisi päällä. en tiedä, miten löytäisin mieheni luokse, ajatukset pyörivät jossain ihan muualla.

Mulle nyt ihan aluksi tuli mieleeni onko sun ongelmasi alkuunkaan se että olet bi, vai oisko kyse lähinnä siitä että sulla on täysin väärä kumppani puolisonasi?!
Jos miehesi ei oikein ota vakavasti sitä että olet bi, niin suhteenne on mielestäni aika hataralla pohjalla. Kuitenkin tuo tieto on aika oleellinen parisuteen kannalta. Joten jospa nuo pohdintasi johtuvat ennemminkin siitä ettet tiedä osaatko elää miehesi kanssa. Jos olisit hetero, saattaisit tässä vaiheessa pohtia olisiko joku toinen mies soveliaamipi kumppaniksesi.
Itse olen bi, ja välillä kieltämättä tuntuu siltä että naisen kanssa olisi helpompi elää. Mutta sitten taas muistan millaisia selkäänpuukottajia naiset ovat, ja tulen siihen lopputuokseen että tuskin elämä muuttuisi radikaalisti mihinkään suuntaan vaikka puolisoni olisikin nainen.

 

Mä imuttelin kerran tuntikausia kielareita erään naisen kanssa ja se oli mielettömän upeeta! En kuitenkaan haluaisi mennä sänkyyn, seurustella tai muuttaa yhteen naisen kanssa.

En osaa nimetä suuntautumistani.

 

Täällä myös bi-nainen joka kamppailee samojen asioiden kanssa... Nyt jos valitsisn, haluaisin elää naisen kanssa Tuntuisi vaan kaikin puolin luontevammalta, palat loksahtaisi paikoilleen.

 

Avopuolisoni on bi, mutta hän ei ole ikinä ollut saman sukupuolen kanssa sängyssä. Minua mietityttääkin, voiko tällaiseen ihmiseen sitoutua loppuelämäkseen: tuleeko toiselle jossain vaiheessa tarve päästä toteuttamaan seksuaalisuutensa toista puolta muuallakin kuin fantasioissa?

 

Pöh, naiset tyytyvät naisiin vain siksi, etteivät vielä ole saaneet kunnon aisaa. Sama pätee miehiinkin.