Eräänä päivänä Pikku-Kalle alkoi ihmetellä,että missä ihmeessä isä
käy aina perjantai-iltaisin, viipyy pari tuntia ja on kotiin
tullessaan aina hyväntuulinen.
Seuraavana iltana Kalle päätti salaa seurata isää, että arvoitus
ratkeaisi.
Isä puikkelehti sataman pikku kortteleissa, ja Kalle seurasi
perässä, kunnes isä pujahti yhdestä ovesta sisään.
Kalle pani oven muistiin. Kun isä tuli kotiin, kysyi Kalle:
"Missäs olit? Näin, missä kävit, mikä paikka se on?"
Isä vastasi nolona, että se on sellainen paikka, jossa saa kympillä
hyvää.
Kalle päätti mennä seuraavana iltana yksin katsomaan, koska oli
säästänyt vähän viikkorahoja. Kun Kalle astui ovesta sisään, oli
vastassa toinen toistaan upeampia vosuja ja he ihmettelivät, mitä
pikkupoika teki sellaisessa paikassa.
Kalle sanoi, että oli kuullut, että täältä saa kympillä hyvää.
Kalle antoi kympin, ja naiset päättivät hetken mietittyään antaa
Kallelle kymmenen marmeladivoileipää.
Kotiin saavuttua, isä kyseli, missä Kalle oli ollut. Kalle sanoi, että
hän kävi siellä samassa paikassa hakemassa kympillä hyvää.
Isä oli aivan kauhuissaan!!!!!!!! mutta Kalle jatkoi tarinaansa:
"Yhdeksän minä jaksoin, mutta kymmenennen minä vain nuolin".