Mä jään eläkkeelle parin kk:n kuluttua.

Mitäs siihen sanotte? Ikää mulla on 30-vuotta.
Sairastan ms-tautia ja pari vuotta olen ollut otk-eläkkeellä, nyt sitten lääkäri kirjoittaa b-lausunnon ja laitetaan paperit eteenpäin...
Että näin mulla.

 

niin?

 

Olen pahoillani

 

Mitä itse ajattelet asiasta? Onhan se aika puhuttelevaa, että 30-vuotias on työkyvytön. Toivon, että sairaus ei ole vienyt elämäniloa eikä rajoita mahdottomasti arkeasi, että saat tukea läheisiltäsi.

 

Mitä aiot sitten tehdä?

 

Voi ei otan osaa. Ihan kamalaa.

 

tässä juuri on ongelma, kun sukulaiset&osa kavereista vähättelee sairauttani. Käskevät vaan jumppaamaan, niin kyllä se siitä

Kukaan ei halua ottaa asioista selvää, että edes sen verran tietäisivät, että tämä on krooninen, etenevä keskushermoston sairaus ja aina ei oireet näy päälle päin.

Joinakin päivinä käytän kyynärsauvaa kävelyn tukena, kun tasapaino on heikko/jalat jäykät.Väsymys+lihasväsymys ovat pahimmat oireeni. Toisinaan joudun käyttämään pyörätuolia.
Sairastuin ms-tautiin kolmatta lasta odottaessani, järkytys oli ja on vieläkin suuri.Tuntuu vaan välillä, ettei kukaan edes halua ymmärtää

 

mä oon 25 ja jäin eläkkeelle pari kuukautta sitten. eihän sille mitään voi jos ei töitä pysty tekemään

 

Voi taivas, vai että jumppaa vaan ja sillä paranee...

Toivon sinulle voimia taisteluun taudin etenemistä vastaan ja mahdollisimman paljon niitä hyviä eläkepäiviä.

 

tsemppiä

 

tässä juuri on ongelma, kun sukulaiset&osa kavereista vähättelee sairauttani. Käskevät vaan jumppaamaan, niin kyllä se siitä

Kukaan ei halua ottaa asioista selvää, että edes sen verran tietäisivät, että tämä on krooninen, etenevä keskushermoston sairaus ja aina ei oireet näy päälle päin.

Joinakin päivinä käytän kyynärsauvaa kävelyn tukena, kun tasapaino on heikko/jalat jäykät.Väsymys+lihasväsymys ovat pahimmat oireeni. Toisinaan joudun käyttämään pyörätuolia.
Sairastuin ms-tautiin kolmatta lasta odottaessani, järkytys oli ja on vieläkin suuri.Tuntuu vaan välillä, ettei kukaan edes halua ymmärtää

Voi ei, kuulostaa tosi rankalta. Voimia jokaiseen päivään! Toivon, että löydät tukevia ja ymmärtäviä ihmisiä lähellesi ja että saat tarvitsemasi avun. Vai että jumpalla se ratkeisi, aika loukkaavaa, vaikka johtuukin tietämättömyydestä.

 

Sääliksi käy, kauheaa tuommoinen

 

Voiko sen eteen tehdä mitään ettei tauti etenisi?
Vai odotellaanko vain aikaa kun ei enään pääse sängystä ylös.
Onko siitä jumpasta ja liikkumisesta oikeasti hyötyä?

 

[QUOTE="Vieras";29064899]Voiko sen eteen tehdä mitään ettei tauti etenisi?
Vai odotellaanko vain aikaa kun ei enään pääse sängystä ylös.
Onko siitä jumpasta ja liikkumisesta oikeasti hyötyä?[/QUOTE]

lääkitys tähän, kun vielä (välillä)pystyn liikkumaan ilman apuvälinettä, mutta se ei tautia pysäytä, hidastaa vain, muttei kaikilla. Ehkäisee 30% pahenemisvaihesta.
eipä tän eteen mitään kovin suurta voi tehdä, ikäni olen ollut urheilullinen ja savuton ns.terveelliset elämäntavat ollut. Ja silti tämä sairaus puhkesi juuri minulle.
Toivottavasti lapset ei häpeä mua, kun ovat kouluiässä

 

Älä itse häpeä itseäsi, niin ei lapsetkaan häpeä. Sinä olet heidän paras ja ainoa äitinsä aina!

Muistan 80-luvulta koulusta kaksikin koulutoveria, joiden isät sairastivat ms-tautia. Ei se meille koulukavereille kuulunut mitenkään, eikä tullut missään esille. Tiesin vain, kun äitini sattui tietämään. En ikinä ajatellut, että se olisi ollut mitenkään noloa, ehkä jopa vähän tragedian hohtoa toi noihin lapsiin minun silmissäni.

 

En tiedä auttaako se, mutta jos kykenet rentoutumaan todella hyvin, se voi helpottaa psyykkistä painettasi. Oletan, että sinulla on todella huonoja päiviä muiden seassa. Silloin syvä rentoutuminen voi tuoda jonkin sorttista mielenrauhaa, helpottaa oloa.

 

mä oli työkyvyttömyyseläkkeellä n puoltoista vuotta 18veenä. ei se elämää kaatonnu

 

Pätevä syyhän tuo on eläkkeeseen. Toivottavasti tauti ei pahene.